Susanna Penttilä, 50, ja Marko Björs, 53, karkasivat yli 30 vuotta sitten juomaan kännit yhdessä – nyt he kertovat saunan lauteilla, mikä on heidän pitkän ystävyytensä salaisuus

Marko Björs ja Susanna Penttilä tapasivat nuorena hevostalleilla, ja siitä syntyi vuosia kestänyt ystävyys. Huumorintajun lisäksi he kertovat jakavansa samanlaisen miesmaun. Ensikännitkin juotiin yhdessä.

26.6. 8:00

Juttusarjassa julkisuudesta tutut ihmiset kertovat ystävyydestään.

Helsingin Uunisaaren ranta­saunassa kaikuu nauru, kun ystävykset Marko Björs, 53, ja Susanna Penttilä, 50, istuvat saunan lauteilla.

Kaksikon välillä näkyvä syvä välittäminen ja rentous on yli kolme­kymmentä vuotta kestäneen ystävyyden ansiota. He tapasivat toisensa alunperin hevos­talleilla Espoossa, jossa tulisella ponilla ratsastanut pieni tyttö kiinnitti Markon huomion.

Nopeasti kaksikko huomasi, että hevosten lisäksi heitä yhdisti samanlainen asenne elämään. Seikkailunhalu ja uteliaisuus ovat säilyneet molemmilla tähän päivään asti ja niiden ansiosta heille on ehtinyt kertyä monia hauskoja muistoja.

– Olemme vetäneet ensimmäiset kännitkin yhdessä, Marko nauraa.

– Voi ei, nyt äiti ja isä ei saa lukea tätä, Susanna nauraa vieressä.

– Yli 30 vuotta ystäviä ja ensimmäinen juhannussauna yhdessä, Marko ja Susanna nauravat.

Elettiin 80-luvun loppua, kun 16-vuotias Marko ja 14-vuotias Susanna päättivät yhdessä karata viettämään juhannusta Lohjalle.

– Vanhemmat lähtivät mökille ja minä ja Marko lähdettiin Kauklahdesta bussilla Lohjan lavalle, Susanna muistelee.

– Olimme yritteliäitä ja kekseliäitä jo silloin, keksittiin keino päästä sinne, Marko täydentää.

Muistellessaan vuosien varrella tapahtuneita hetkiä, Marko muistaa myös, kuinka yhtäkkiä Susannaa ei näkynyt tallilla viikkoon. Se oli kummallista, sillä kaksikko pyöri tallilla jatkuvasti.

Suurena Dingo-fanina Susanna oli yllättäen lähtenyt Poriin metsästämään yhtyeen solistia Nipa Neumannia.

– Karkasit Poriin ja asuit Neumannin rappukäytävässä viikon, Marko naurahtaa katsoen ystäväänsä.

Eläinrakkauden lisäksi kaksikkoa on aina yhdistänyt kova halu tehdä töitä haluamiensa asioiden eteen. Päättäväisyys on piirre, jota he toisissaan myös ihailevat.

– Jos haluamme jotain, teemme kaikkemme sen eteen. Sen takia olemme molemmat olleet koko tämän ajan yrittäjiä, emmekä ole antaneet periksi, Marko pohtii.

Markolle hevosharrastuksesta muodostui lopulta ammatti. Hän on entinen ammattikouluratsastaja ja malli. Nykyisin hän toimii valmentajana, puhujana ja hänellä on myös oma Laukka-korusarja. Susanna taas perusti vuonna 1992 oman Férrer-vaateliikkeensä ja hän on myös toiminut mallina.

Marko ja Susanna pyrkivät aina tukemaan ja kannustamaan toisiaan.

Marko muistelee olleensa ensimmäistä kertaa julkisuudessa 17-vuotiaana. Susanna taas nousi esille esiintyessään Playboy-lehdessä 2000-luvun alussa. Silloin julkisuudessa jo olleen Markon tuki oli Susannalle tärkeää.

– Silloin kun Susanna meni Playboy-lehteen, sehän oli kohu totta kai. Kohujulkisuus aina myös jakaa mielipiteitä, mutta mielestäni se oli vain hieno juttu. Mielestäni on todella siistiä, kun joku menee kohti unelmiaan ja saavuttaa niitä, Marko sanoo.

Ystävykset ovat muutenkin pyrkineet kannustamaan toisiaan. Harvassa on tilanteet, jolloin kumpikaan olisi estänyt toisiaan tekemästä mitään.

– Ei varmaan ole ollut sellaista hetkeä. Olen vähän ujo ja Marko on aina enemmänkin kannustanut, että tee nyt vaan, Susanna sanoo.

– Olen yrittänyt auttaa analysoimalla kanssasi sitä, mihinkä kannattaa mennä, Marko pohtii.

Marko Björs ja Susanna Penttilä tapasivat toisensa alunperin hevos­talleilla Espoossa. Eläinrakkaus yhdistää kaksikkoa yhä.

Pitkän ystävyyden ansiosta toisen kanssa ei myöskään tarvitse peitellä mitään. Molemmat saavat rauhassa olla juuri sellaisia kuin ovat.

Kumpikaan ei myöskään keksi aihetta, mistä he eivät voisi toisilleen puhua. Kaikesta on aina puhuttu avoimesti. Susannan mukaan välillä ehkä vähän liikaakin.

– Ehkä silloin kun lapsesi oli todella pieni, niin en siitä ihan kauheasti mitään ymmärtänyt, Marko toteaa.

– Mutta kuuntelit kumminkin, Susanna hymyilee.

Ystävyyden merkitys ei myöskään ole vuosien varrella muuttunut mihinkään, vaikka elämä on vienyt heitä eri suuntiin.

– Olen huomannut kyllä, että monilla muuttuu, Marko toteaa.

Molemmat ovat samaa mieltä, että on tärkeää pitää ystävistään kiinni, vaikka löytäisikin vierelleen jossain vaiheessa kumppanin.

– On sääli, jos kaverit jäävät kun ihminen alkaa seurustelemaan. Mitä sitten, jos parisuhde kariutuukin ja ei olekaan ystäviä enää, Susanna sanoo.

– Meille ei onneksi ikinä ole käynyt niin, Marko lisää.

Leikkimielisyys ja huumorintaju näkyy Susannan ja Markon käyttäytymisessä koko ajan.

Yhdistävä tekijä ystävysten välillä on myös huumorintaju, ja he pystyvät heittämään vitsiä mistä vain. Molemmat osaavat myös nauraa sekä itselleen että toisilleen.

– Se on elämän suola, että pystyy välillä heittämään vitsiä. Ei elämä ole niin totista, Susanna sanoo.

Marko myötäilee hymyillen Susannan vieressä. Kun toisen tuntee hyvin, tietää voivansa heittää välillä rankkaakin huumoria.

–Ja meillä on samanlainen miesmaku, Susanna lisää nauraen.

Molemmat tunnistavat kuulemma heti, jos joku ihminen voisi olla toiselle sopiva. Kummallakaan ei välttämättä edes ole mitään tietynlaista tyyppiä, mutta sen vain tunnistaa jo olemuksesta ja persoonasta, voisiko kyseessä olla ystävän mielestä hyvä tyyppi.

– Näin pitkässä ystävyydessä se fiilisten vaihtaminen on välillä sanatonta. Ei tarvitse puhua edes mitään ja tietää, mitä toinen ajattelee, Marko kertoo.

Ystävykset ovat olleet toistensa tukena myös monina vaikeina hetkinä.

Avoimuus on myös estänyt sen, ettei mitään riitoja ole koskaan syntynyt. Susanna katsoo Markoa pohtien, mutta ei keksi mitään karikkoja heidän ystävyydessään. Väärinymmärrykset on selvitetty aina heti.

– Olemme molemmat empaattisia ja haluamme selvittää kaiken aina heti, Marko selittää.

Eri elämäntilanteet vaativat myös molemminpuolista joustoa. Marko ymmärtää, että Susannan tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on aina hänen poikansa.

– Perusasiat ystävyydessä on vain vahvistuneet, vaikka jotkin asiat on muuttuneet. Susanna on tullut äidiksi ja totta kai tärkeysjärjestys muuttuu ja lapsi menee kaiken edelle, sen hyväksyy ja ymmärtää.

Susannan mielestä ymmärtäväisyys onkin yksi Markon ihanimmista piirteistä. Kerran Susanna joutui perumaan viime tingassa osallistumisensa Markon korusarjan 6-vuotisjuhliin, koska hänen poikansa mursi jalkansa.

– Marko ymmärsi sen heti tosi hyvin. Hän ei ikinä loukkaannu, jos joudunkin perumaan jotain.

Olemme molemmat empaattisia ja haluamme selvittää kaiken aina heti.

Ystävän tuki on myös ollut molempien elämässä tärkeässä roolissa. Yksi viimeisimmistä oli, kun Marko kaipasi Susannan neuvoja, lähteäkö mukaan omaan tv-ohjelmaan vai ei. Susannan mielestä se oli ehdottomasti hyvä idea, ja niin lopulta syntyi keväällä esitetty Marko Björs – Rakkauden seikkailu.

Yhtäkkiä Markon yksityiselämästä tuli iso julkinen puheenaihe.

– Se on rankkaa, varsinkin kun on kyse sydämen asioista. Vielä kun Marko puhui niistä ensimmäisen kerran julkisesti, Susanna sanoo.

– Ylipäätään ensimmäistä kertaa mistään yksityisasioista, Marko lisää.

Susanna oli ylpeä ystävästään, että tämä uskalsi lähteä lopulta niin avoimesti mukaan ohjelmaan, joka nostatti kuitenkin myös Markon seksuaalisuuden isoksi puheenaiheeksi.

– En ole koskaan ollut omasta mielestäni kaapissa, mutta olen vain ajatellut sen olevan yksityisasiani, joka ei kuulu muille, Marko sanoo.

Tukea on tarvittu myös elämän surullisissa kohdissa. Markon isän kuollessa Susanna osasi olla tukena oikealla tavalla.

– Jokaisella on oma tapansa surra ja olen sellainen, että haluan olla yksin sen asian kanssa ja käydä sen läpi. Näin hyvä ystävä tajuaa senkin, eikä tyrkytä lohtua, vaan antaa sitä silloin, kun toinen haluaa ottaa sitä vastaan, Marko selittää.

Yhteistä lohtua ystävykset ovat hakeneet toisiltaan, kun he molemmat joutuivat lopettamaan koiransa vain kuukauden sisällä toisistaan.

– Meillä molemmilla oli yli 16-vuotiaat koirat ja koirahan on perheenjäsen, mutta moni ei ymmärrä sitä surua jo ennen kuin eläin joutuu lähtemään pois, Marko sanoo.

Erityisesti Susannalle Markon tuki oli silloin erityisen tärkeässä asemassa. Aikaa on kulunut jo 13 vuotta, mutta se on silti jäänyt mieleen tärkeänä hetkenä heidän ystävyydessään.

Se auttoi, kun lähellä oli ystävä, joka ymmärsi ja osasi tukea surutyössä.

– En ole sen jälkeen ottanut koiraa, en ole pystynyt. Se oli sellainen yhdistävä rankka kokemus silloin, Susanna sanoo.

Susanna kertoo Markon olevan välillä todella kiireinen, kun taas Marko nauraa Susannan olevan aina myöhässä.

Vuosikausia kestänyt ystävyys ei ole kummallekaan itsestäänselvyys. Kiireiset aikataulut luovat myös omat haasteensa.

– Ainoa, mikä Susannassa on vähän huonoa, on että hän on aina vähän myöhässä. Jos sovimme näkevämme klo 11, tiedän saapua paikalle vasta puoli tuntia myöhemmin, Marko nauraa.

Senkin Marko toteaa kuitenkin olevan vain suhtautumiskysymys.

Ymmärrys toista kohtaan onkin molempien mukaan heidän välinen liimansa. Vuosien voisi myös kuvitella muuttaneen ystävyyttä jollain tapaa, mutta niin ei ole käynyt.

Sama leikkimielinen huumorintaju ja yhteisymmärrys on säilynyt vuosien läpi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?