Sonkajärvellä syntynyt Adelaide Botty van den Bruele, 26, kilpailee tänä vuonna Miss Suomi -semifinaalissa. Mikään itsestäänselvyys kilpailuun osallistuminen ei nuorelle naiselle ollut, sillä suomalaisuudestaan huolimatta hän ei vielä 10-vuotiaana puhunut lainkaan Suomea.
Floridassa varttuneen Adelaiden ensimmäinen äidinkieli on englanti, vaikka suomen kielen taito nykyään onkin jo siihen verrattavissa. Näiden lisäksi hän puhuu ruotsia ja jonkin verran myös ranskaa.
– Pari vuotta meni, että opin puhumaan suomea kun muutimme tänne ollessani kolmannella luokalla. Ala-asteen lopulla aksenttini oli melkein kokonaan hävinnyt.
Aateliset sukujuuret johtivat kouluvuosina kiusaamiseen.
Erityistä Adelaiden sukujuurissa on se, että hän on aatelista sukua. Pitkä sukunimi on perintöä isältä, joka on Belgian ruhtinassukuun kuuluva paroni. Etunimensä Adelaide taas on saanut isoisoäidiltään, jonka äiti oli Belgian prinsessa.
Adelaide vierailee silloin tällöin Ranskassa tapaamassa sukulaisiaan, mutta Belgiassa hänen lähisukulaisiaan ei enää asu.
– En itse asiassa erityisesti mieti asiaa, sillä se ei oikeastaan näy elämässäni. Enemmän se on näkynyt ehkä kasvatuksessa, olemme oppineet olemaan todella kiitollisia ylipäätään elämästä.
Isältään erityisesti Adelaide kertoo oppineensa, ettei mikään tule elämässä ilmaiseksi.
– Arvostamme kyllä sisarusteni kanssa sitä mitä meillä on ollut. Meidät on kasvatettu niin, että suvusta ja juurista huolimatta täytyy tehdä kovasti töitä saavuttaakseen sellaisen elämän kuin haluaa.
Ennen aateliset sukujuuret jopa hävettivät, sillä niistä muut oppilaat saivat helpon syyn kiusaamiselle.
– Kiusaajat mollasivat minua siitä. Eihän sen ikäinen osaa ajatella muuten kuin mustavalkoisesti. Silloin välillä mietin, olisiko elämä parempaa, jos en olisi syntynyt tällaiseen sukuun.
Käydessään yläastetta Sonkajärvellä Adelaide kertookin kokeneensa olonsa todella yksinäiseksi. Koulupäivän ajan hän saattoi vain odottaa sitä, että pääsisi kotiin omaan huoneeseensa, jossa seurana oli vain akvaariokalat.
– Yksinäisille yläasteikäisille haluaisin olla esimerkkinä, että sieltä tuhkasta pystyy nousemaan. Minkään kiusaamiskokemuksen ei tarvitse määrittää loppuelämää.
Sonkajärveltä Adelaide muutti Helsinkiin lukioon. Siitä huolimatta, että hän on asunut jo vuosia muualla, on savolaisuus edelleen osa hänen identiteettiään.
– Olen äärimmäisen ylpeä savolaisuudestani ja siitä, että passissani lukee Sonkajärvi, hän hymyilee.
Ylpeä Adelaide on myös sukujuuristaan, vaikka sen vuoksi hän joutuu välillä todistelemaan itseään. Hän kertoo tehneensä kovasti töitä unelmiensa eteen, mutta ihmiset olettavat hänen saaneen asioita valmiiksi ojennettuina. Se harmittaa.
– Se, mitä olen saanut vanhemmiltani, on mielettömän hyvä tyylitaju.
Sitä tyylitajua Adelaide on hyödyntänyt työelämässään. Nykyään hän toimii yrittäjänä The Next Bag -yrityksessään, joka myy käytettyjä merkkilaukkuja.
– Rakastan second hand -luksusmuotia. Minusta on ihanaa, että nykypäivänä pystyy pukeutumaan tyylikkäästi, mutta myös ekologisesti.
Yritys on hänelle jo toinen, sillä muutama vuosi sitten hän perusti kollegoidensa kanssa erään toisen second hand -luksusmuotiyrityksen. Viime vuonna hän kuitenkin lähti yrityksestä.
– Minua huijattiin ihan täysin siinä, ja se oli äärimmäisen vaikea paikka lähteä siitä.
Hän ei halua avata tapahtunutta enempää, mutta kertoo sen olleen henkisesti erittäin rankkaa aikaa. Viime kesänä Adelaide ymmärsi olevansa uupunut, mikä näkyi erityisesti mielialassa.
– Olin aivan poikki, itkin koko ajan ja ystäväni olivat todella huolissaan. Olen aina iloinen, energinen, sosiaalinen ja puhelias, sitten vähitellen vähän niin kuin elämänilo katosi – en kuitenkaan ollut masentunut, mutta sen huomasi, että nyt on jotain.
Lopulta Adelaide lähti poikaystävänsä ehdotuksesta syksyllä hetkeksi toisiin maisemiin Thaimaahan. Suunnitelmissa oli tehdä siellä töitä, mutta netistä löydetty työpaikka osoittautuikin huijaukseksi.
– Ajattelin, että tulen kuukauden päästä maitojunalla kotiin.
Missikokelas työskentelee yrittäjänä ja on kouluttautunut Thaimaassa joogaohjaajaksi.
Ilmoitus joogaohjaajakoulutuksesta kiinnitti kuitenkin hänen huomionsa. Se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, joten hän päätti tarttua tilaisuuteen.
Suomeen Adelaide palasi muutamia kuukausia myöhemmin valmistuneena joogaohjaajana. Joogan ja meditaation avulla hän koki löytäneensä rauhan itsensä kanssa.
– Ymmärsin, että mikään ei ole elämää vakavampaa, hän naurahtaa.
Elämässä asiat tuntuvat olevan taas tasapainossa. Adelaide nauttii elämästään ja kertoo olevansa onnellinen juuri tässä hetkessä.
– Olen kiitollinen myös ikävistä asioista, sillä ilman niitä en olisi tässä pisteessä tänä päivänä.
