”Tällainen minä olen”

Eva Dahlgrenin 30 vuoden takainen menestysalbumi sisältää poikkeuksellisen paljon itsetutkiskelua. Nyt hän palaa levynsä tunnelmiin.

Eva Dahlgren vieraili Helsingissä kertomassa tulevista juhlakeikoistaan.

14.5. 16:25

Rakastetun Eva Dahlgrenin, 61, menestysalbumi En blekt blondins hjärta täytti viime vuonna 30 vuotta.

Levy oli soolouransa vuonna 1978 aloittaneen muusikon lopullinen läpimurto. Yli miljoona fyysistä kappaletta myynyt, ja 22 miljoonaa kuuntelua suoratoistopalveluissa kerännyt, levy on yksi Ruotsin musiikkihistorian menestyneimmistä albumeista.

Dahlgrenin mukaan levyn menestys ja sille valikoituneet teemat ovat monen asian summa.

Yksi näistä oli maailmantilanne 1990-luvun alussa.

– Olin tehnyt kaksi vuotta aiemmin Fria världen -albumin. Se oli synkkä levy. Olimme eläneet vuosia tilanteessa, jossa ihmiset eivät olleet vapaita. Mutta syksyllä 1989 Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliiton hajoaminen alkoi, Dahlgren kertoo IS:lle.

– En blekt blondins hjärta kirjoitettiin siinä fantastisessa fiiliksessä, että tulevaisuus on vihdoinkin valoisa.

Asiat olisivat voineet mennä hyvin. Niin ei kuitenkaan käynyt ja Euroopassa eletään jälleen suuren kriisin ja karmivan sodan keskellä.

– 30 vuotta myöhemmin maailma on jälleen huonossa jamassa. Kun kuuntelen vanhaa albumiani, en voi olla ajattelematta, että se on edelleen ajankohtainen. Saan toivoa niistä lauluista. Uskon, että voimme tehdä uudelleen kaiken sen, minkä teimme jo kerran aikaisemmin.

En blekt blondins hjärta -albumilla Dahgren pohtii elämän perusasioita.

Yksi teemoista on uskonto, jota Dahlgren käsitteli viimeksi tänä keväänä.

Laulaja kertoi toukokuussa Aftonbladetille miettineensä ihmisten jumalasuhdetta menetettyään useita läheisiä ystäviään. Niistä fiiliksistä syntyi Taxi-kappale, jossa lauletaan, ettei ole ”mitään hiton jumalaa”.

– Luen paljon uskonnoista. Kuinka ihmiset uskovat eri asioihin sen mukaan, missä ovat syntyneet sen sijaan, että tuntisivat hengellisyyttä luonnon ja ihmisten kanssa. Se on niin helvetin lyhytnäköistä. Tästä juontaa juurensa laulun rivi, Dahlgren totesi ruotsalaislehdelle.

Samoja pohdintoja Dahlgrenillä oli jo 1990-luvun alussa.

En blekt blondins hjärta -albumin kaksi ensimmäistä laulua käsittelevät uskonnon asemaa ihmisen elämässä.

Dahlgren kertoo, että ajatus Jag är gud -lauluun (Minä olen jumala) sai alkunsa Kreikassa.

Matkallaan laulaja vieraili paikallisessa luostarissa, joka sijaitsi vuoren huipulla.

Hän hämmästyi.

– Ympärillä kaikki oli ruskeaa, mutta ylhäällä luostarissa oli ihanan vihreää, koska kaikki vesi johdettiin sinne. Asuin luostarissa kolme viikkoa. Siellä ollessani aloin miettiä uskontoja, jumalaa ja elämääni ihmisenä. En voinut enää sanoa, kuten lapsena, että jumala on olemassa. Mietin, että jos jokin jumaluus on olemassa, kaiken ympärilläni olevan täytyy olla osa sitä.

Dahlgren jatkaa samalla teemalla levyn seuraavassa kappaleessa Lev så.

– Siinä on sitä samaa mietintää. Kun jumalaa ei ole, mistä moraali tulee ja kuinka tiedämme, miten elää?

Levyn syntyvaiheessa Dahlgren joutui myös katsomaan itseään suhteessa muihin ihmisiin.

Guldlock-biisiä kirjoittaessani olin tehnyt musiikkia jo pitkän aikaa. Kaverit saivat lapsia, muuttivat ja minä en ollut menossa mihinkään. Se sai pohtimaan omaa elämää.

Kom och håll om mej -kappale syntyi puolestaan vahingossa.

– Meillä oli siinä kiva melodia, kunnes huomasimme, että sehän on Eric Claptonin biisistä. Se oli vieläpä tosi iso hitti. Me olimme jo tehneet kaiken valmiiksi. Kappaleessa oli iso orkestraatio, joka oli maksanut niin paljon, ettei sitä voinut heittää pois. Niinpä vain soitimme nauhan toisin päin, Dahlgren nauraa.

Vuonna 2005.

Kun Dahlgren tekee musiikkia, hän näkee päässään kuvia ja lyhyitä filminpätkiä. Näin kävi Blå hjärtans bluesin kanssa.

– Tein kappaleen meren äärellä. Paikassa, jossa Abbankin biisit ovat syntyneet. Siinä maisemassa laulu kirjoitti itsensä.

Dahlgren palaa Euroopan tilanteeseen levyn päätösraidalla Drömmarna och muren, joka kertoo unelmista, joiden heräämistä Berliinin muurin murtuminen siivitti.

– Olimme vihdoinkin saaneet tuntea sen tunteen, että elämä voisi olla taas normaalia.

Tänä keväänä Dahlgren palasi jälleen konsertoimaan menestysalbuminsa tiimoilta.

Suunnitelmana oli juhlistaa levyn hieman myöhästyneitä 30-vuotisjuhlia kolmella juhlakonsertilla. Konsertit myytiin kuitenkin loppuun alle kuudessa minuutissa. Niinpä 30-vuotisjuhlat saavat jatkua syksyllä kiertueen muodossa.

– Soitamme albumin läpi biisijärjestyksen mukaisesti. Olen sillä tavalla vanhaa koulukuntaa, että rakastan albumikonseptia. Kokonainen albumi tuo aina esiin isomman tarinan. Silti se on vain popmusiikkia.

30 vuodessa musiikkimaailma on muuttunut, mutta ei niin paljon kuin voisi ensikädeltä luulla.

– Kun aloitin, ei ollut koneita. Nyt kaikki tekniikka on tullut mukaan ja levyn voi tehdä omassa olohuoneessa. Kaikki mitä mietit, on mahdollista toteuttaa.

Mutta musiikin perustehtävä ei ole kadonnut.

– Musiikin mystiikka ei ole hävinnyt. Voimme puhua koko maailman kanssa musiikkimme välityksellä.

Dahlgren esiina 2008 Helsingin juhlaviikoilla Huvilateltassa.

1980-luvulla Dahlgren keikkaili paljon Suomessa. Tanssilavakulttuuri tuli tutuksi.

– Minun oli aluksi vaikea saada keikkoja Ruotsissa. Siihen aikaan siellä ei ollut keikkapaikkoja. Kesäisin oli puistokonsertteja, mutta talvisin ei ollut oikein mitään. Ei edes klubeja. Suomessa oli tanssilavoja ja ne olivat minulle hyviä paikkoja.

Dahlgren aloitti aina kiertueensa parin viikon jaksolla Suomessa.

– Opin paljon niiden vuosien aikana. Ruotsinkielisellä alueella keikkaillessa oli vähän kuin olisi ollut kotona. Kun tulimme suomenkieliselle alueelle, oli hienoa huomata, että ymmärsimme toisiamme musiikin kautta. Ne olivat parhaita kokemuksia.

Dahlgren ei ole vain muusikko. Hän on kirjoittanut Lasse ja Urmas -lastenkirjoja. Vaikka laulajalla on monta rautaa tulessa, hän ei koe olevansa stressaantunut.

– Työni on elämäni ja tosin päin. Nautin kaikenlaisesta tekemisestä ja vihaan nukkumista. Työ pitää minut liikkeessä. Okei, rakastan lomaakin. Kaksi viikkoa ja kasa kirjoja, eikä mitään muuta.

Vuonna 1999.

Dahlgrenin tyyli on muuttunut useasti hänen uransa aikana. Muotimaailma ei silti herätä laulajassa suuria intohimoja.

– Olen kauhean tylsä, mitä muotiin tulee. Minulla on oma tyylini ja tiedän, mistä pidän. Pidän mustasta. Voin sanoa, että tällainen minä olen. Sen vain tuntee, kun on sinut itsensä kanssa. Se on niin helppoa.

Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta – Vintage Tour

To 29.9.2022, Jäähalli, Helsinki

La 1.10.2022, Logomo, Turku

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?