Kolme viikkoa vanha vauva Aaltola, työnimeltään Geo, on rauhallinen luonne. Utelias mutta rauhallinen.
Aivan kuin isänsä, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.
– Kyllä minäkin olen aika rauhallinen, mutta Mika on ehkä vielä rauhallisempi, Geon äiti Kirsi Aaltola sanoo.
On tiistaiaamu vappuviikolla. Haus-kehittämiskeskuksen liiketoiminnan johtaja Kirsi Aaltola istuu nojatuolissa kotonaan Helsingin Ullanlinnassa Geo sylissään. Vauva nukkuu.
Ronja ja Sylvi makaavat emäntänsä jaloissa. Ne ovat amerikankarvattomiaterriereitä niin kuin Sandrakin, joka köllii huppariasussaan sohvalla.
Geo Aaltola on 52- ja 36-vuotiaiden vanhempiensa esikoinen ja oikein toivottu lapsi.
– Lapsi on toivon pilkahdus maailman mullistusten keskellä, Ukrainan sodan asiantuntijana tunnettu Mika Aaltola sanoo.
Kirsi Aaltola korostaa, ettei ole itsestäänselvyys tulla vanhemmiksi.
– Koemme, että olemme onnekkaita.
”Koemme, että olemme onnekkaita.
Hiljattain Mikan vanhemmat tulivat katsomaan pojanpoikaansa ja muistisairas isä piti vauvaa sylissä. – Siinä kiteytyi aika luonnollisen tuntuinen kaari, kun elämä hiipuu ja isän sylissä on pieni vauva, Mika Aaltola sanoo.
Aaltoloiden sympatiat ovat niiden puolella, jotka kovasti toivovat lasta, mutta eivät saa.
– Kyllähän me pari vuotta yritettiin ja toivottiin kovasti, Kirsi Aaltola sanoo.
– Vaikka asiaa yritti olla miettimättä, kyllähän sitä mietti. Se ei ollut helppoa aikaa.
Mika Aaltola sanoo, että huoli heräsi vuoden yrittämisen kohdalla.
– Aloimme miettiä, mitä tarvitsee tehdä seuraavaksi, vaihtoehtoja oli erilaisista hoidoista adoptioon.
Vaikeuksien keskellä joidenkin suhde rakoilee, mutta Aaltoloilla se vahvistui.
– Se kahden vuoden aika tiivisti parisuhdetta. Meillä oli yhteinen päämäärä, Mika Aaltola sanoo.
– Pidimme sen aika omana tietonamme. Jos asiat eivät olisi lopulta sujuneet, olisi tullut ehkä mieleen synkkiä ajatuksia.
Mika Aaltola muistaa poikansa syntymähetkestä vaimonsa Kirsin onnellisen ilmeen.
– Itse koin suurta helpotusta ja rauhaa, Mika Aaltola kertoo.
Ensimmäisenä viikkona vauvan jokainen inahdus sai heidät varpailleen. Mitä me nyt tehdään? tuoreet vanhemmat miettivät. Pitäisikö syöttää vai vaihtaa vaippa?
Vauvanhoito ja kaikki siihen liittyvä on ollut uutta.
”Alku yllätti haastavuudellaan.
Pieni vauva on tuonut elämään mielentyyneyttä.– Nyt huomaa, että ollaan kolme tuntia oltu sohvalla ja ihmetelty tätä kaveria, Kirsi Aaltola sanoo.
– Alku yllätti haastavuudellaan, KIrsi Aaltola sanoo.
– Kyllähän me jouduttiin vaipanvaihto aika kädestä pitäen Naistenklinikalla opettelemaan, mutta ei se onneksi ollut hirveän vaikeaa.
– Se on vähän kuin pianonsoittoa opettelisi, Mika Aaltola sanoo.
Aluksi tuore isä tunsi itsensä vähän epävarmaksi. Hänellä on viisi kummilasta, mutta vauva-aikaisia kokemuksia on vähän.
Tuntui siltä kuin pieni vauva hajoaisi käsiin, mutta sitten hän tajusi, että kyllähän vauvaa voi liikutella ja pukea.
– Arki sulattaa haavanlehtiasennetta, Mika Aaltola sanoo.
– Haastavuus liittyi myös rytmiin. Kun vauva alkaa nukkua, ei tiedä, kestääkö se 15 minuuttia, puoli tuntia vai kolme tuntia, Kirsi Aaltola sanoo.
– Nyt osaa suhtautua jo vähän järkevämmin.
Edellisiltana Geo on käynyt kylvyssä. Vesi on uusi elementti, ja se on ihmetyttänyt Geoa kovasti.
– Kyllä huomasi, että kannatti kylpeä ja loiskutella. Hän nukahti sen jälkeen, Kirsi Aaltola kertoo.
”Tärkeä sydänpalahan se on ja toivottu kovasti.
– Lapsi on tärkeä tulevaisuuden siemen. Jos sitä ei osaa hoitaa, ei varmaan osaa kommentoida maailmaakaan, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sanoo.
Ukrainan sota on tehnyt Mika Aaltolasta kysytyn ulkopolitiikan kommentaattorin. Hän on usein television aamu- ja asiaohjelmissa analysoimassa sodan uusia käänteitä.
Nyt Aaltola on 52-vuotiaana ensimmäistä kertaa isä. Se on saanut hänet ajattelemaan, että miksei aikaisemmin, mutta peräpeiliin ei kannata tuijotella.
– Elämä on hujahtanut nopeasti, olen matkustellut maailmalla ja asunut kahdeksan vuotta ulkomailla. Tuntui että palapelin pala puuttui, ja on mukava saada yksi tähän joukkoon mukaan.
– Tärkeä sydänpalahan se on ja toivottu kovasti.
Mika Aaltola kertoo arvostavansa niitäkin ihmisiä, jotka eivät hanki lapsia.
– Suomi on vapaa maa, ja sellaisena se kannattaa pitää ja suojata, että täällä saa elää erilaisia elämän polkuja.
Kirsi Aaltola on myös ollut pitkään turvallisuusalalla. Haus-kehittämiskeskuksen kehittämisen johtajana hänen työnkuvaansa kuuluu viedä hyvää hallintoa maailmalle.
– Mikalla on tutkimus, minä olen kehittäjä. Teen valtionhallinnon virastoille ja ministeriöille työtä.
”Meitä yhdistää, että tykkäämme kirjoittaa paljon. Jos emme ole kahvilassa kirjoittamassa, sitten olemme urheilemassa. Se on meidän vapaa-aikaa.
– Kun aamulla lykki tuolla merenrannalla vaunuja, siinä on sellaista rauhaa, ettei tule mieleenkään alkaa seurata maailman tapahtumia, Mika Aaltola sanoo.
Kirsin ja Mikan tiet kohtasivat 2017 Helsingin Santahaminassa konferenssissa. Mika Aaltola kiinnitti huomiota ”asiantuntevaan ihmiseen”.
– Ehdotin hänelle sitten työpalaveria, joka päättyi pariin samppanjalasiin. Se oli hyvä työpalaveri, Mika Aaltola kertoo.
Molempia hymyilyttää.
– Kyllä siinä aika nopeasti tajusin, ehkä 15 minuuttia juteltiin, että ei tämä ehkä työpalaveri ole. Siitä se sitten lähti, Kirsi Aaltola kertoo.
Naimisiin he menivät Helsingin Tuomiokirkossa syyskuun 6. päivä 2019.
Molemmat ovat työorientoituneita. Kirsi Aaltola on väittelemässä tohtoriksi turvallisuusteknologiasta lähikuukausina. Väitöskirjan käsikirjoitus tuli valmiiksi juuri ennen pojan syntymää.
– Sitten meitä yhdistää, että tykkäämme kirjoittaa paljon. Jos emme ole kahvilassa kirjoittamassa, sitten olemme urheilemassa. Se on meidän vapaa-aikaamme, Kirsi Aaltola sanoo.
Kirsi on pelannut kymmenen vuotta pääsarjatasolla ja voittanut suomenmestaruuksia rantalentopallossa. Hän on valmentanut Helsinki Volleyn naisten joukkuetta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, 1-sarjassa. Kirsin isä Jorma Hyttinen on pelannut ja valmentanut lentopalloa pääsarjatasolla asti.
– Minä olen kuntourheilija ja ihan eri levelillä, Mika Aaltola sanoo.
– Kun löntystelen tuolla aamujuoksulla, olen helpottunut, että pääsen perille. Kirsille merkitsevät aika ja sekunnit.
Yhdessä he harrastavat padelia ja tennistä.
”Geo viittaa maailmaan ja tarkoittaa maata. Idea on kai, että on maan lapsi, vaikka taivaan lahjahan lapsi lopulta on.
Kirsi Aaltola ei ollut moksiskaan, vaikka Mika osallistui Naistenklinikalta etäseminaariin.– Olin just päässyt sinne synnytyshuoneeseen, ja olin saanut epiduraalin ja kätilöt valmensivat mua synnytykseen, Kirsi Aaltola kertoo hetkestä, jolloin etäpalaveri alkoi.
Lentopalloilijaksi Mika Aaltolasta ei omasta mielestään ole.
– Kirsin isä, joka on sinnikäs valmentaja, antoi periksi yhden kesän jälkeen. En osaa ollenkaan lentopalloa. Tässä asiassa eroan presidentti Mauno Koivistosta. Silmäkoordinaatio lentopallon kanssa on tosi hankala.
Aaltoloiden pojan nimi Geo viittaa matkustamiseen, josta molemmat vanhemmat pitävät.
Geo-sanan juuret löytyvät kreikan kielen gaia-sanasta. Gaia oli kreikkalaisessa mytologiassa maan jumalatar.
– Geo viittaa maailmaan ja tarkoittaa maata. Idea on kai, että on maan lapsi, vaikka taivaan lahjahan lapsi lopulta on, Mika Aaltola sanoo.
Sukulaiset ehtivät jo lähettää suvun poikien nimilistoja, mutta Aaltolat valitsivat lapselleen nimen, joka merkitsee jotakin heille. Nyt pitää vielä jännittää hyväksytäänkö Geo lapsen viralliseksi nimeksi. Väestötietojärjestelmän mukaan Geo-nimisiä poikalapsia on tosin jo Suomessa.
– Pitää saada leimoja paperiin, ja Suomessahan rakastetaan, että prosessit ovat monimutkaisia, Mika Aaltola sanoo ja naurahtaa.
– Lasta saa kuitenkin kutsua kotona millä nimellä haluaa.
”Vuosikymmeniä Mika Aaltolan äiti on laittanut pojalleen viestejä: Ole rohkea, luja ja rehellinen. Ne opit hän haluaa omalle pojalleenkin antaa.
– Vähän vastustin kolmatta koiraa ja mökötin muutaman päivän, kun tajusin, että Ronja ei ollutkaan tullut hoitoon, vaan meille asumaan, Mika Aaltola kertoo.
Omalle lapselleen Mika Aaltola haluaisi antaa positiivisia tunteita. Lapsena hän viihtyi tietokirjojen parissa ja teki arkeologisia kaivauksia. Hän uskoo, ettei omena putoa kauas puusta, mutta jokainen on oma yksilönsä.
– Kodin tunneilmapiiriähän sitä aistii, hän sanoo.
Vuosikymmeniä Mika Aaltolan äiti on laittanut pojalleen viestejä: Ole rohkea, luja ja rehellinen. Ne opit hän haluaa omalle pojalleenkin antaa.
Hiljattain Mikan vanhemmat tulivat Keski-Suomesta katsomaan pojanpoikaansa.
Muistisairas isä piti vauvaa sylissä.
– Siinä kiteytyi aika luonnollisen tuntuinen kaari, kun elämä hiipuu ja isän sylissä on pieni vauva.
Aaltoloille ei ole tärkeää, että omasta pojasta tulee menestynyt. Jokaisen elämä on yhtä arvokas, eli sitten millä tavalla tahansa.
– Toivon, että poika saa siivet ja siipien alle ilmaa, ja hän tulee lentämään omat lentonsa, Mika Aaltola sanoo.
Geo syntyi viikko lasketun ajan jälkeen 10. huhtikuuta. Samana päivänä oli keskustapuolueen seminaari, johon Mika Aaltola osallistui Naistenklinikalta etänä.
– Kävin sen puheen pitämässä Naistenklinikan kahviosta, Mika Aaltola kertoo.
Kirsi Aaltola ei ollut moksiskaan. Hän sanoi miehelleen, että ei tässä mitään, on oikein hyvä olla, voin lepäillä.
”Toivon, että poika saa siivet ja siipien alle ilmaa, ja hän tulee lentämään omat lentonsa.
Nyt pitää vielä jännittää hyväksytäänkö Geo lapsen viralliseksi nimeksi.
– Olin just päässyt sinne synnytyshuoneeseen, ja olin saanut epiduraalin ja kätilöt valmensivat mua synnytykseen, Kirsi Aaltola kertoo hymyillen.
– Siinä oli oikein hyvä.
Kahdeksan tuntia Mika Aaltolan seminaaripuheen jälkeen vauva syntyi. Hän ei ajattele olevansa työhullu.
– Kun Euroopassa on sota, koen velvollisuutena Suomen Ulkopoliittisen Instituutin johtajana kertoa, mikä Suomen rooli tulisi sodan aikana olla, Mika Aaltola sanoo.
Tuoreen isän työssä arki on sitä, että pitää olla nöyränä sodan edessä. Osata sanoittaa vaikeita ja monimutkaisia asioita.
– Lapsi tuo rauhaa rauhattomaan aikaan, Mika Aaltola sanoo.
Pieni vauva on tuonut elämään mielentyyneyttä.
– Nyt huomaa, että ollaan kolme tuntia oltu sohvalla ja ihmetelty tätä kaveria, Kirsi Aaltola sanoo.
Ennen lapsen syntymää Mika Aaltola teki työtä ”varastoon”. Elokuun lopussa pitäisi ilmestyä uusi kirja. Kesällä hän jää vähäksi aikaa isyysvapaalle.
– Kun aamulla lykki tuolla merenrannalla vaunuja, siinä on sellaista rauhaa, ettei tule mieleenkään alkaa seurata maailman tapahtumia, Mika Aaltola sanoo.
– Ne tapahtumat ovat siinä lähellä, jotka ovat tärkeimmät.
Kevätaurinko paistaa, ja pieni perhe asettuu olohuoneen sohvalle valokuvausta varten. Geo nukkuu yhä. Pian lähdetään neuvolaan.
– Mutta kyllä sitten, kun tulee nälkä, sitten hänestä lähtee ääntä, Kirsi Aaltola kertoo.
”Mutta kyllä sitten, kun tulee nälkä, sitten hänestä lähtee ääntä.
Syksymmällä Kirsi Aaltola palaa töihin. Tarkka päivä ei ole tiedossa. Aluksi Mika Aaltola hoitaa lasta jonkun aikaa, ja sen jälkeen Geo menee osaksi hoitoon sukulaisille.
Mika Aaltola kertoo olevansa dynaaminen tahtoihminen.
– Luulen, että sitä löytyy tuosta pojastakin, Mika Aaltola sanoo.
Amerikankarvatonterrieri Ronja yrittää päästä sohvalle luunsa kanssa.
– Hyppää, Kirsi Aaltola kehottaa.
– Tule väliin, Mika Aaltola puhelee Ronjalle.
Toiset koirat Sandra ja Sylvi ovat jo itseoikeutetusti sohvalla.
Alun perin Sylvi ja Sandra olivat Kirsin koiria. Ronja on pariskunnan ensimmäinen yhteinen koira.
– Vähän vastustin kolmatta koiraa ja mökötin muutaman päivän, kun tajusin, että Ronja ei ollutkaan tullut hoitoon, vaan meille asumaan, Mika Aaltola kertoo.
Uusi perheenjäsen on päässyt koirienkin suosioon. Ensimmäiset kaksi päivää koirat olivat todella kiinnostuneita vauvasta. Yhteiselo on sujunut yllättäen erittäin hyvin.
– Nyt koirat vahtivat vauvaa ja ihmettelevät, kun lässytän vauvalle. Yleensä koirat ovat tottuneet siihen, että lässytän niille, Kirsi Aaltola sanoo.
”Lapsen syntymä tarkoittaa, että toivoa on.
Aaltoloiden vauva on syntynyt historiallisena keväänä, Euroopassa syttyneen sodan aikana.
– Lapsen syntymä tarkoittaa, että toivoa on, Mika Aaltola sanoo.
– Ei kannata olla rauhaton. Rauhattomuudesta ei ole hyötyä. Kannattaa keksittyä arkeen, se pitää Suomen suojassa. Sairaalat toimivat, koulut ovat käynnissä. Se on tärkeää työtä Suomen eteen.
Syksymmällä Kirsi Aaltola palaa töihin. Tarkka päivä ei ole tiedossa. Aluksi Mika Aaltola hoitaa lasta jonkun aikaa, ja sen jälkeen Geo menee osaksi hoitoon hoitoon sukulaisille.
– Totta kai lapsi on ykkösprioriteetti numero yksi, Mika Aaltola sanoo.
– Lapsi on tärkeä tulevaisuuden siemen. Jos sitä ei osaa hoitaa, ei varmaan osaa kommentoida maailmaakaan, hän kiteyttää.
