IS julkaisee pääsiäisenä uudelleen suosituimpia juttujaan. Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa 28.1.2022 klo 07.30.
Erna Husko istuu meikkituolissa kannettava tietokone sylissään. Pöydällä oleva videokamera pyörii taustalla tallentaen kaiken ympärillä tapahtuvan. Kädessään Huskolla on puhelin, jolla hän kuvaa itseään samalla, kun hänen hiuksiaan kiharretaan kuvauskuntoon. Vasemmalla kädellään hän näpyttelee tietokonetta ja vastailee sähköposteihin.
– Mun elämässä ei ole hirveästi sellaisia hetkiä, jolloin en miettisi töitä. Mutta toisaalta silloin, kun työ on intohimo, ei työtunteja edes laske, Husko naurahtaa.
Huskon nimi saattaa äkkiseltään olla monelle vieras, mutta sadattuhannet suomalaiset kokevat tuntevansa hänet kuin ystävän. 23-vuotias Husko lukeutuu Suomen seuratuimpiin sosiaalisen median tähtiin ja verovuonna 2020 hän päihitti ansiotuloissaan monet maamme tunnetuimmat näyttelijät ja muusikot.
Husko on onnistunut vuosien varrella kasvattamaan henkilöbrändinsä niin suureksi, ettei hän aina ymmärrä sitä itsekään. Mutta miten hän sen oikein teki?
Tänä päivänä Huskon elämä on varsin erilaista kuin monen muun 23-vuotiaan helsinkiläisen. Tosin Huskon arki on poikennut normaalista niin kauan kuin hän jaksaa muistaa. Nuoresta pitäen Turussa kasvaneen Huskon päivät täytti luistelu. Sen sijaan, että hän olisi viettänyt aikaa ystävien kanssa, Husko viihtyi jäähallilla. Kun hän 12-vuotiaana muutti lajin perässä Viroon, arki muuttui entistä karummaksi.
– Mulla oli Turussa oli virolainen valmentaja, mutta hän muutti takaisin Tallinnaan. Meillä oli hyvä suhde ja kommunikaatio toimi, mikä on todella tärkeää kaikessa urheilussa. 12-vuotiaana piti sitten tehdä se iso päätös, että jäänkö Suomeen vai haluanko viedä luistelua viedä pidemmälle, Husko kertoo.
– Olen tosi kiitollinen, että vanhempani ovat voineet mahdollistaa minulle sen elämän, mitä silloin halusin elää. Jälkikäteen olen kuitenkin miettinyt, että miten olen selvinnyt. En itse ikinä uskaltaisi päästää omaa lastani noin nuorena toiseen maahan, hän nauraa.
Huskon arki Tallinnassa oli toisinaan todellista selviytymistä. Ensimmäiset kaksi vuotta hän asui sisarpuolensa kanssa, myöhemmin hänellä oli kämppäkavereita. Huskon viikot toteuttivat päivästä toiseen samaa kaavaa: aamulla jäähallille, sieltä kouluun ja takaisin jäähallille. Läksyt tehtiin silloin, kun ehdittiin ja vapaa-aika käytettiin rankoista treeneistä palautumiseen. Virolaistaustaisen äitinsä ansiosta kieli oli Huskolla osittain hallussa, mutta kulttuurishokki oli suuri siitä huolimatta.
– Oli outoa, kun yhtäkkiä sulla oli ihan eri ympäristö ja ihan eri kaverit. Se oli iso isku vasten kasvoja. Kaikki oli uutta. Lisäksi mun koko elämä oli aika aikataulutettua. Koulun jälkeen kun toiset menivät hakemaan karkkia kaupasta, niin mä ostin maitoa ja pyykinpesuainetta. Mulla oli paljon vastuuta pienestä pitäen. Uskon, että se on toisaalta ollut myös avain kaikkeen, mitä tänä päivänä teen, Husko muistelee.
Tallinnassa Husko ehti asua kahdeksan vuotta, ennen kuin kolme vuotta sitten hän palasi takaisin kotimaahansa. Tuolloin 19-vuotiaan Huskon menestyksekkäästi alkanut ura luistelun parissa oli tullut monen mutkan kautta tiensä päähän. Yksi näistä mutkista oli syömishäiriö, johon Husko sairastui jo hyvin nuorena. Ei ole salaisuus, että riski sairastumiselle on luistelun kaltaisen esteettisen lajin parissa suuri.
– Meitä punnittiin ja painoa seurattiin tarkasti. Tällaisissa lajeissa valmentajia ei edes hävetä sanoa, että sä olet liian lihava, että laihduta viisi kiloa. Tuossa iässä sulla on niin vahva luottamus valmentajaan että uskot kaiken, mitä hän sanoo. Uskot, että se on totta eikä sitä osaa kyseenalaistaa. Jälkikäteen ajateltuna se kuulostaa hullulta, Husko kertoo.
– Uskon, että useimmat luistelijoista ovat sairastaneet syömishäiriön tai ainakin kokeneet painostaan paljon paineita. Ei sen pitäisi mennä niin, että mitä laihempi olet, sen taitavampi olet. Tietenkin se on esteettinen laji, missä ulkonäöllä on merkitystä, mutta monet asiat merkkaavat huomattavasti enemmän, hän painottaa.
Kun Husko palasi takaisin Suomeen Tallinnassa vietettyjen vuosien jälkeen, oli edessä jälleen uusi arki. Siihen asti Huskon elämä oli pyörinyt vahvasti luistelun ympärillä, eikä hän ollut varma, mitä hän haluaisi seuraavaksi tehdä.
Sitten eteen osui Fitnessmalli-kilpailu, johon Husko päätti osallistua. Kilpailun myötä Huskon seuraajamäärät sosiaalisessa mediassa kasvoivat ja hän päätti alkaa panostaa tuottamaansa sisältöön entistä enemmän.
Panostus kannatti, sillä nyt Husko on yksi sosiaalisen median seuratuimmista suomalaisista. Kuvapalvelu Instagramissa hänellä on yli 320 000 seuraajaa, videosovellus TikTokissa puolestaan puolitoista miljoonaa.
Näyttävistä kuvistaan ja muodokkaasta vartalostaan tunnetulla Huskolla on vahva henkilöbrändi, joka on poikinut hänelle lukuisia sponsorisopimuksia sekä oman vaatemalliston. Lisäksi Husko nähtiin myös Fitnesspäiväkirjat-ohjelman uusimmalla tuotantokaudella.
Lue lisää: Erna Husko avautuu rinnoistaan tv:ssä – ”Ihmisten on vaikea ymmärtää”
Vaikka valtavat seuraajamäärät ovat mahdollistaneet Huskolle paljon, on asioilla aina myös nurja puolensa. Huskon kohdalla tämä on tarkoittanut niin törkeitä viestejä sosiaalisessa mediassa kuin uhkaavia tilanteita tosielämässä. Tappouhkaukset ovat Huskolle lähes arkipäivää ja monta lenkillä ollessaan hän on lukuisia kertoja havahtunut siihen, että häntä seurataan.
– Kerran halusin mennä rullaluistelemaan. En saanut ketään kaveria mukaan vaikka yritin, koska kaverin kanssa mulla on aina turvallisempi olo. Olin rullaluistellut vartin, kun huomasin, että joku oli seurannut minua koko matkan. Ihan yhtäkkiä tämä auto pysähtyi joka bussipysäkille odottamaan minua. Lopulta soitin äitini hakemaan. Näistä tulee todella ahdistunut olo, koska et voi ikinä tietää, mikä ihmisten motiivi on, Husko kertoo ja herkistyy.
– Mun mielestä se on epäreilua. Vaikka mä teen julkista työtä ja näytän mun elämää, niin se on väärin, että aletaan esimerkiksi kommentoimaan epäasiallisesti. Ethän sä mene kenenkään muunkaan työpaikalle heittämään epäasiallisia kommentteja tai uhkailemaan, hän jatkaa.
Huskon kohdalla edellä mainitut esimerkit ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Nykyään Husko pohtii tarkasti kaikkea tekemäänsä. Kuntosalille hän menee vain hiljaisina aikoina ja autonsa hän parkkeeraa aina mahdollisimman lähelle määränpäätä, ettei hänen tarvitsisi kävellä yksin ulkona. Yöelämässä Huskoa ei juuri näe, ja jos näkee, on hänellä silloin mukanaan turvamies.
Törkeiltä kommenteilta Husko ei kuitenkaan ole keksinyt tapaa suojautua.
– Keski-ikäiset miehet on pahimpia. Mä olen sitä mieltä, että myös miehet voivat olla kateellisia. Musta on uskomatonta, että nuori nainen, joka on lähtenyt nollasta, voi omalla työllään tienata mukavia summia, niin se ärsyttää ihmisiä. Ehkä siellä on taustalla ajatus, että vaan miehet voivat menestyä, Husko täräyttää.
Husko kuitenkin painottaa, että törkeitä kommentteja ja kiusaamista sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan tule vain yksityishenkilöiden suunnalta. Hyvinvointipiirit Suomessa ovat verrattain pienet, ja myös niiden sisällä jokaisella tuntuu olevan oma mielipiteensä Erna Huskosta.
Husko on saanut kuulla kritiikkiä muun muassa rohkeasta tavastaan tehdä sosiaalista mediaa sekä muun muassa pakaroiden kasvatukseen keskittyvistä verkkovalmennuksistaan, joita hän on kaupannut yli kolmen vuoden ajan.
– Mielestäni on epäammattimaista lähteä arvostelemaan muiden työtä. Nämä ihmiset eivät ole itse tehneet näitä valmennuksia, joten he eivät voi tietää mitään sisällöstä. Olen myös käynyt personal trainerin koulutuksen, joten mulla on tähän työhön myös pätevyys. Tällainen saa minut kiehumaan. Mä näen asian niin, että nämä ihmiset ovat kateellisia ja katkeria. Ehkä se voisivat keskittyä omaan työhönsä omani sijaan, Husko toteaa napakasti.
– Tämän myötä lähipiirini on tullut erittäin suppeaksi. Aistin heti, jos joku ei halua minulle hyvää. Minusta on myös yritetty hyötyä todella paljon. Mä en jaksa sitä enää. Olen saanut tarpeekseni epäaidoista ihmisistä. Kulisseja on helppo pitää yllä, hän jatkaa.
Vaikka Huskon työhön mahtuu paljon negatiivisia haaroja, ei hän vaihtaisi sitä mihinkään mistään hinnasta. Fitnesspäiväkirjojen myötä monien ihmisten käsitys Erna Huskosta myös muuttui. Ohjelma auttoi murtamaan niitä ennakkoluuloja, joita monille oli Huskosta sosiaalisen median ja kuulopuheiden perusteella syntynyt.
– Tietenkin mulla on myös huonompia päiviä ja se kuuluu elämään. Olen pystynyt luomaan ympärilleni yhteisön, jossa ihmiset pystyvät kokemaan yhteenkuuluvuudentunnetta. Saan motivoida ihmisiä ja saan heiltä hyvää palautetta. Se on ihan parasta, Husko hehkuttaa.
Aina Husko ei osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. Niin käy helposti silloin, kun saa tehdä työtä, jota aidosti rakastaa.
– Äitini on tullut joskus sanomaan, että kello on yksitoista illalla, nyt ei tehdä enää töitä ja puhelin pois. Mulla kaikki tulee kuitenkin omasta tahdosta. Haluan viedä brändiäni eteenpäin ja kehittyä, Husko selittää.
– Jos haluan irtioton töistä, silloin vietän aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Mutta rehellisyyden nimissä sellaisia hetkiä ei kauheasti ole ja silloin pitäisi vaan itse osata vetää se raja. Mä harjoittelen sitä edelleen, hän hymyilee.
