Ville Valo, 45, on kömpinyt ihmisten ilmoille. Hän on ollut poissa julkisuudesta yli kahden ja puolen vuoden ajan. Niin pitkään on siitä, kun Ville Valo & Agents tekivät hurjan menestyskesänsä viimeisen keikan.
Sen jälkeen on julkaistu vain yksi kolmen kappaleen annos uutta musiikkia. Tuota soolouran avausta, VV-artistinimellä ilmestynyttä ep:tä Valo ei ensimmäisenä koronakeväänä julkisuudessa esitellyt. Ei, hän vetäytyi kotistudioonsa tekemään lisää musiikkia kuin menninkäinen luolaansa.
Tosin tuolloin koronan aiheuttama huoli ja epätietoisuus oli ajoittain myös lannistavaa.
– Oli sellaisia kausia, että makasin sohvalla ja mietin, että Netflixistä ei löydy enää mitään katsottavaa, Valo sanoo IS:lle.
Mutta nyt hän hymyilee kuin päivänsäde levy-yhtiön neuvotteluhuoneessa.
Kaikki näyttää olevan niin kuin ennenkin: musta pipo ja olkapäille kihartuvat hiukset kehystävät kasvoja, joille leviää vähän väliä tuttu hymy kesken innostuneen selityksen. Juuri tällaisena hänet on totuttu näkemään puhumassa HIM-yhtyeen uusista julkaisuista.
HIM on yksi Suomen kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyneimmistä rockyhtyeistä. HIM on nyt kuitenkin historiaa, ja Ville Valo julkaisee lisää musiikkia VV-nimellä. Uusi kappale Loveletting ennakoi ensi vuonna julkaistavaa Neon Noir -albumia ja VV:n maailmankiertuetta, joka alkaa tammikuussa Helsingin Tavastialta.
Ville Valo on uuden edessä.
Ville Valo palaa nyt rockmusiikin pariin vuosikausien tauon jälkeen.
SAMA TILANNE hänellä oli 1. tammikuuta 2018, kun HIM oli juuri soittanut viimeisen keikkansa Tavastialla.
Valo lähti reppu selässä, jätti taakseen vanhat bändikaverit, joista basisti Mige Paanasen ja kitaristi Linde Lindströmin kanssa hän oli soittanut jo ennen kuin His Infernal Majesty oli lyhentynyt muotoon HIM ja koko bändillä oli levytyssopimusta.
”Viimeisen HIM-keikan jälkeen oli yksin kotona, fiilis oli rauhallinen – ja helpottunut.
– HIM on ollut pitkän jakson osa elämääni. Oli mahdotonta kuvitella etukäteen, miltä tuntuu, kun sitä ei enää olekaan. Sitten, kun viimeisen keikan jälkeen oli yksin kotona, fiilis oli rauhallinen – ja helpottunut, hän kuvailee.
– HIMin viimeisen keikan jälkeen pöytä oli aidosti tyhjä. Tai sen tiesin, että tulen tekemään Agentsin kanssa Baddingia.
HIM vuonna 2003.
Kesällä 2019 Valo ja kitaristi Esa Pulliaisen johtama Agents nähtiin pääesiintyjinä Suomen suurimmilla festareilla. Vaikka kyse oli määräaikaisesta projektista, näytti siltä, että Valo vain vaihtoi menestysbändistä toiseen.
Mutta raskaasti soittavan rockyhtyeen solistina on erilaista kuin hiljaisella volyymilla solistejaan säestävän Agentsin. Valo kuvailee, että muutos oli suuri ja opettavainen.
– Oli aika jännittävää lähteä rokkimaailmasta, joka on tuttu ja turvallinen. Ja esiintyä sellaisen bändissä, jossa omaa ujoutta ei pääse peittämään särökitaroilla. Oli haastavaa, mutta myös antoisaa, hän sanoo.
HIM on kiertänyt maailmalla, Agents Suomessa. Monet esiintymispaikat olivat Valolle uusia kokemuksia.
– Se oli upea tutustua suomalaiseen musiikkielämään kokonaan uudesta vinkkelistä. Oli myös hauska tutustua Pulliaisen veljeksiin ja koko Agentsin konkkaronkkaan. Oppipahan olemaan, tämmöinenkin nulikka!
Hän tunnustaa, että jännitti etukäteen, miten Agentsin vuosikertatulkinnat yhtyeen vanhojen solistien Rauli ”Baddingin” Somerjoen, Topi Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen aikoinaan levyttämistä versioista kelpaavat kuulijoille. Varsinkin, kun yhtye esiintyi keskenään erilaisissa paikoissa, erilaisille yleisöille.
– Pelkäsin etukäteen, miten käy esimerkiksi Flow-festareilla. Tuleeko meitä katsomaan kukaan paikassa, jossa on nuorta jengiä ja nuorekkaampia bändejä? Paskan marjat, se iso teltta oli ihan turvoksissa ja jengi lauloi mukana, hän kertoo.
Toinen mieleen jäänyt keikka oli Pori Jazzeilla.
– Aikoinaan 15-vuotiaana esiinnyin Oulunkylän pop-jazz-opiston kesäleirin loppukonsertissa Pori Jazzin jazz-kadulla ja soitin bassolla dixielandia ja fuusiota. Oli kiva, että nyt olimme Agentsin kanssa päälavalla ja saimme aplodit niin, että yleisö nousi seisomaan. Se oli tosi magee kokemus.
– Tunnepuolella ja musiikillisesti Agentsiin hyppääminen tuntui alusta lähtien ainoalta oikealta ratkaisulta. En miettinyt sitä sekuntiakaan sen jälkeen, kun olimme istuneet Esan kanssa ensimmäisen session. Mutta käytännössä jännitti. Ja tuntui myös vaikealta astua Kääriäisen ja muiden Agentsin solistien saappaisiin. Minä heittämässä pikkuhauskaa juttua fanittamani Kääriäisen isoissa saappaissa? Siinähän pitää osata laulaakin!
Ville Valolle Agents-yhteistyö oli opettavainen kokemus. Nyt hän kuitenkin palannut rockmusiikin pariin.
AGENTS-KESÄ, keikat ja levyjulkaisu antoivat Valolle mahdollisuuden lepuuttaa mieltä HIM-yhtyeen pitkän urakan jälkeen – bändin levytysura alkoi jo vuonna 1996, 21 vuotta ennen viimeistä keikkaa.
Valo sanoo, että hän oppi muutakin: Badding antoi asennekasvatusta.
– Baddingin laulut ovat niin vilpittömiä ja suoria, Valo ihastelee.
Samaa avoimuutta ja henkilökohtaisuutta oli toki jo yhden sinkun julkaisussa 2016, kun Ville Valo levytti Olet mun kaikuluotain, Freemanin 1970-luvulla suomeksi levyttämän version John Denverin kappaleesta Annie`s Song.
Kappaleesta taisivat pitää kaikki paitsi Andy McCoy?
– Ai niin, se malmilainen viissorminen tervehdys, Valo naurahtaa.
Valo kertoi Tavastia-klubista kertovassa dokumentissa Sitten ajat muuttuivat kitaristi Andy McCoyn lyöneen häntä Tavastian takahuoneessa yllättäen avokämmenellä kasvoihin, koska Olet mun kaikuluotain oli kuulemma ”tehnyt Valosta iskelmälaulajan”.
– Se biisi on sydänverta. Lauloin sen himassa muuton keskellä yhdellä otolla sisään.
Ville Valon luotsaama HIM oli yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä rockyhtyeitä. Kuva vuodelta 2000.
Näiden suomenkielisten laulujen jäljet kuuluvat nyt VV:n kappaleissa.
– Agentsista tuli mukaan paljon herkkyyttä ja sinisilmäisyyttä. Englanninkielisessä rockissa unohtuu välillä täydellinen aukiolo ja viattomuus, jota Baddingin lauluissa on. Sellaista, että ei fiksuudellaan yritä jemmata todellisia tunteita.
– Ehkä luotin nyt enemmän 14-15-vuotiaaseen itseeni, kun kirjoitin rakkauslauluja ensimmäisen kerran. Siinä vaiheessa ei mieti, onko joku asia korni, vaan sanoo asian suoraan.
Ja vaikka korona lamautti, se myös ajoi tarttumaan kitaraan.
– Kun päällä on oikein synkät pilvet, alan tehdä biisejä. Se kitaraan tarttuminen ei välttämättä johda mihinkään valmiiseen biisiin. Mutta se prosessi on tärkeä. Musiikki on minulle henkireikä, on ollut aina.
VV-projektia voi perustellusti kutsua Ville Valon sooloprojektiksi. Hän on itse äänittänyt tulevan albumin kappaleet, joilla paitsi laulaa, myös soittaa kaikki instrumentit.
– Halusin näyttää itselleni, että pystyn tekemään yhden kappaleen kokonaan alusta loppuun. Niin, että musiikki tulee sisältäni, ja kasvaa siinä korvieni edessä. Että teen kaiken itse eikä tarvitse säätää treeniaikatauluja jonkun toisen lastenhoitoviikkojen mukaan.
Ville Valolle musiikin tekeminen on edelleen samanlaista taiteeseen uppoutumista kuin ennenkin.
Uusia tekotapoja, uusia näkökulmia… mutta kuulostavatko uudet laulut lopulta kovinkaan erilaisilta verrattuna HIM-yhtyeeseen?
– Jos miettii sanoituksia, niin samanlaista äärikysymyksien äärellä spekulointiahan tämä on. Ne ovat minulle tärkeitä asioita, ainakin taiteellisella tasolla. Minulle jokainen päivä on elämän ja kuoleman kysymys. Olen tykännyt tehdä kärpäsestä härkäsen.
”Jos miettii sanoituksia, niin samanlaista äärikysymyksien äärellä spekulointiahan tämä on.
– Uskon draaman voimaan. Ne ovat raidat selkänahassani, enkä tahdo niistä eroon. Totta kai mietin koko VV-projektin alussa, pitääkö alkaa tehdä jotain erilaista, mutta se tuntuu epäaidolta. Koin, että oikea lopputulos syntyy tekemisen kautta.
Ja Ville Valo teki. Työpäiviä oli kolme viikossa seuraavalla aikataululla: klo 12–06 – eli 18 tuntia putkeen.
– Sen jälkeen kolme päivää unta. Musan jynssääminen lähtee helposti lapasesta.
HIM-yhtyeen viimeisten levyjen tuottaja, englantilainen Tim Palmer on ollut Valon tukena projektissa, tällä kertaa miksaajana ja apulaistuottajana.
– Kun aloin käydä yli- tai alikierroksilla, Tim toppuutteli. Arvostan häntä, meillä on samanlainen musiikkimaku. Hän osaa kaivaa popin hevistä ja hevin popista.
LUOTTOHENKILÖITÄ Valon elämässä on riittänyt. Palmerin tavoin vuosikymmeniä Valon kanssa ehti työskennellä Seppo Vesterinen. Kaksi vuotta sitten 71-vuotiaana kuollut managerilegenda auttoi HIMin ulkomaille kuten oli 1980-luvulla aukonut ovia Hanoi Rocksille.
– Seppo oli vähentänyt työntekoaan eikä hän ollut enää paikan päällä yhdelläkään keikalla HIMin viimeisellä kiertueella. Se oli harmi. Olisi ollut kiva, jos hän olisi päässyt Tavastialle moikkaamaan, Valo sanoo.
– Hän oli HIMin pyhimys. Katsoimme häntä ylöspäin. Hän rakensi Töölönlahteen taidepuutarhat ja teki vaikka mitä. Hän oli hyvä jäbä ja hänen tietotaitonsa ja otteensa asioihin olivat vertaansa vailla. Seppoon pystyi luottamaan. Olen iloinen, että minä ja muut saimme olla osa Sepon uskomatonta tarinaa. Minun maailmani ei ole entisensä hänen poismenonsa jälkeen.
Ensi talvena VV esittää Valon uusia kappaleita ja HIM-tuotantoakin keikoilla Suomessa ja muualla maailmassa.
Yleisö on uuden edessä Ville Valon tavoin.
Ville Valon eli VV:n uusi kappale Loveletting löytyy suoratoistopalveluista perjantaina.
Mitä Valo haluaa sanoa ihmisille, jotka odottavat HIMin paluuta?
– Onko yksikään paluun tehnyt bändi ollut hyvä? Itse olen toivonut monen bändin paluuta, mutta pettynyt, kun palattuaan ne bändit ovatkin olleet haparoivia versioita siitä, mitä ovat parhaimmillaan olleet, laulaja sanoo – ja jatkaa:
– Mutta HIMin suhteen olen aina ollut sitä mieltä, että olisi nastaa soittaa vielä joskus yhdessä. Mutta ei vielä. Olimme yhdessä teineistä keski-ikään, kasvoimme yhdessä.
Entä sitten yhteistyö Agentsin kanssa, uskaltaako sille toivoa jatkoa?
– Eivät ne minua enää takaisin halua. Olen kyllä vähän kateellinen Maustetytöille, joka kiertää Agentsin kanssa tänä kesänä.
Ville Valon eli VV:n uusi kappale Loveletting löytyy suoratoistopalveluista perjantaina.
