Juhani ja Leila Palmun arki muuttui hetkessä "maanpäälliseksi helvetiksi" – taiteilija syttyi kahdesti tuleen, sitten alkoivat rahahuolet - Viihde - Ilta-Sanomat

Leila Palmu auttaa puolisoaan parhaansa mukaan.

Juhani ja Leila Palmun arki muuttui hetkessä ”maanpäälliseksi helvetiksi” – taiteilija syttyi kahdesti tuleen, sitten alkoivat rahahuolet

Juhani Palmu, 77, toipuu palovammoista pikku hiljaa. Apuna hänellä on Leila-vaimo.

Juhani ja Leila Palmu ovat selvinneet monesta helvetistä. Kun kaiken piti viime helmikuussa olla vihdoin hyvin, sattui kauhea tapaturma, joka oli viedä taiteilijalta hengen.

Leila Palmu, 56, ei koskaan unohda puhelua, jonka sai viime maaliskuussa keskellä muuttorumbaa. Palmut olivat juuri muuttaneet Knuuttilanraitilta Alahärmän keskustassa sijaitsevaan uuteen kotiinsa. Talkoot jatkuivat edelleen, kun Leila lähti ystävänsä Maarit Jakobssonin kanssa käymään kaupassa. Juhani jäi vuoteeseensa.

Sitten soi puhelin. Leilalle kerrottiin, että Juhani on kiidätetty ambulanssilla sairaalaan.

– Se oli kuin terveiset helvetistä, liekit olivat nousseet oikein ilmaan!

– Kun kerran jo oli tapahtunut sama, ymmärsin heti, mistä on kyse. Olin aivan shokissa. Minua yritettiin rauhoitella, että kaikki on hyvin ja tuli on sammutettu. Tiesin entuudestaan, millaisia ovat palovammat: ei tarvita kuin pieni palava kosketus, tuska ja kipu on hirvittävä.

Lue lisää: Seiska: Juhani Palmu, 76, syttyi jälleen palamaan – makaa kriittisessä tilassa sairaalassa

Leila Palmu viittaa aiempaan tapaturmaan, kun hänen puolisonsa alavartalo sai kolmannen asteen palovammat kesäkuussa 2017. Silloin tulipalo tarttui kynttilästä sanomalehteen ja Palmun vaatteisiin. Pyörätuolissa istunut taiteilija ei päässyt pakenemaan liekkejä. Häntä hoidettiin silloinkin Jorvin sairaalassa, ja hänen yhdeksän varvastaan jouduttiin amputoimaan.

Juhani kuljetettiin onnettomuuden sattuessa Jorvin sairaalaan.

Nyt Juhanin alla ollut sähkökäyttöinen patja oli syttynyt tuleen. Hän ei kuitenkaan ollut kotona yksin, vaan kolmen muutossa auttaneen ystävänsä kanssa. He pelastivat tuleen syttyneen taiteilijan liekeistä ja hälyttivät apua.

Pahoin palanut taiteilija kuljetettiin Espooseen Jorvin sairaalaan.

– Matka Jorviin oli raskas. Sairaanhoitajan arvio oli, ettei hän selviäisi perille asti.

Kun pahimmat vauriot saanutta kättä yritettiin leikata, Juhanin sydän pysähtyi.

– Se pysähtyi kaksi kertaa. Lääkäri kysyi minulta, mitä mieltä olen, kun hänellä on niin suuret tuskat ja kärsimykset, että kannattaisiko luovuttaa. Hän sai kuulla suustani totuuden. Sanoin, että palauttakaa vaikka puolikas, mutta pitäkää hänet hengissä.

Tulipalossa pahoin palanut Juhani vietti sairaalassa lähes neljä kuukautta. Hän pääsi kotiin kesäkuussa, ennen juhannusta. Leilan mukaan kotiinpaluun ehtona oli se, että potilasta pystytään hoitamaan kotona.

Juhanilta on amputoitu vasen jalka sekä vasemman käden sormet.

Taiteilijalta oli amputoitu vasen jalka polven yläpuolelta sekä vasemman käden sormet, ja hän kärsi pitkään kovista kivuista. Kivut eivät hellittäneet vielä kotonakaan, ja haavoja jouduttiin hoitamaan pitkään.

Leila ihmettelee, miksei tulipalon syttymissyystä ole vieläkään tullut selvyyttä, vaikka aikaa on kulunut jo yli kahdeksan kuukautta. Hän itse arvelee oikosulkua tai muuta sähkövikaa.

Lue lisää: Seiska: Palamaan syttyneen Juhani Palmun jalka ja sormet amputoitiin

Maarit Jakobsson vahvistaa, ettei Juhanilla ollut syttymishetkellä sängyssä sikaria eikä sytytintä.

– Olin hankkinut Juhanille parhaimman mahdollisen patjan. Myin meidän Cadillacin pois, ja ostin niillä rahoilla pehmeät japanilaiset patjat moottorisänkyyn, jotta voisin jatkaa Juhanin hoitamista täällä, Leila kertoo.

Leila on toiminut miehensä omaishoitajana jo pitkään, ja hän on saanut myös omaishoidontukea. Kuukausi sitten paikalliselta kuntayhtymä Kaksineuvoiselta tuli kielteinen omaishoidontukipäätös, mikä on ollut Palmuille taas uusi järkytyksen paikka.

Päätöksessä kerrotaan, että Leila Palmun voimavarat ovat siinä määrin heikentyneet, että virallista omaishoitajuutta ei enää solmita. Leila on ymmällään, ja hänen mukaansa Juhani kokee päätöksen henkilökohtaiseksi loukkaukseksi.

Juhani nyökyttää. Hänestä näkee, että stressitasot nousevat, kun asia tulee puheeksi.

– Kysyin, haluatteko te Juhanin laitokseen.

– Kukaan ei voi minulta Juhania ottaa pois. Tulikin on yrittänyt kaksi kertaa eikä ole onnistunut siinä. Kai kunta sitten haluaa säästää, vaikka ne tietää, että Juhani ei halua mennä laitokseen. Hän on sanonut mieluummin kuolevansa.

Leila kuvailee parin kokemaa maanpäälliseksi helvetiksi, mutta nyt he elävät päivä kerrallaan.

Leila ei voi ymmärtää, miksi hänen voimavarojensa riittävyyttä epäillään.

– Ei voi sanoa, että olisin henkisesti romahtanut. Jokaiselle meille tulee parempia ja huonompia päiviä. Olen taistelija, hän toteaa ja arvelee, olisiko vuoden takaisella itsemurhayrityksellä tekemistä päätöksen kanssa. Epätoivoisen tapahtuman taustalla olivat talousongelmat.

– Tili on usein tyhjä, mutta onneksi meillä on täällä Härmässä ystävien armeija. Myös omalle pojalle kuuluu kiitos. Hän on auttanut meitä todella paljon, huokaa Leila ja kertoo poikansa perustamasta verkkokaupasta, joka avattiin puolitoista viikkoa sitten.

– Hän on kirjoittanut sivuille taitelijaurani vaiheista, kuvannut teokset ja tehnyt valtavan työn, Juhani iloitsee.

Palmujen galleria ja samalla koti ovat auki yleisölle joka päivä. Taiteilijapariskunta tottui avoimiin oviin jo edellisessä kodissaan Knuuttilanraitilla.

Koronan takia kävijöitä on ollut vähän, mikä on ollut osasyy taloushuoliin. Nyt ”risukasaan” on kuitenkin saatu valoa verkkokaupasta.

Leilan apuna toimii kotihoito, joka vierailee Juhanin luona neljä kertaa päivässä.

Kotihoitoapua Juhani saa neljä kertaa päivässä, ja se onkin ollut valtava helpotus. Leila toteaa, ettei olisi mitenkään pärjännyt ilman hoitajia.

– He ovat enkeleitä. Hoitajat käyvät täällä neljä kertaa päivässä. Heitä on aina kaksi kerralla, ja yhteensä meillä käy kuukaudessa todella monia eri hoitajia. Mutta tunnemme heidät kaikki, he ovat kuin meidän perhe.

Fysioterapeutti käy kahdesti viikossa kuntouttamassa Juhania, joka sanoo aikovansa vielä maalata. Hän menetti vasemman kätensä, sen jolla maalasi.

– Tiedän, että pystyn edelleen maalaamaan, ja olen minä vähän jo maalannutkin. Odotan, että pääsisin täysillä tekemään. Se alkuperäinen tunne on minulla täällä edelleen, hän kertoo liikuttuneena ja vie kätensä sydämelleen.

Juhani kiittää sairaalassa saamaansa hyvää hoitoa.

– Kaikki mitä he tekivät, he tekivät sen kaiken täydellisesti. Nyt minulla ei ole mitään kipuja enää, hän sanoo hiljaa ja hymyilee.

Palmut ovat kiitollisia myös ystäville, jotka auttoivat hädän hetkellä tulipalossa.

– Ilman heitä hän ei olisi täällä, Leila sanoo ja katsoo puolisoaan, joka ensimmäistä kertaa yli seitsemään kuukauteen on saanut ylleen lempivaateensa: farkut ja mustan samettibleiserin. Kotihoidon henkilökunta ja Leila ovat pukeneet ne hänelle.

Juhani istuu pyörätuolissa gallerian sohvan vieressä, polttaa sikaria tuttuun tapaansa ja juo kahvia. Ympärillä on iso tila täynnä taidetta, hänen omia teoksiaan.

Palmut muuttivat Alahärmän keskustassa sijaitsevaan uuteen kotiinsa viime keväänä, kuusi päivää ennen kohtalokasta tulipaloa. Paikka on pankin entinen edustustila, kellaritila, jossa on yli 400 neliötä. Leila on sisustanut tilasta taiteilijakodin.

– Tule katsomaan, täällä on vanha pankkiholvi, ja katso meidän saunaa. Saunasta ja kylpyhuoneesta on suora yhteys isoon uima-altaaseen, jonka reunoilla on Juhanin veistoksia ja valtavia tauluja. Lähes kaikki Knuuttilanraitilta ja entisen gallerian aittatiloista tuodut teokset ovat löytäneet paikkansa.

– En olisi ostanut tätä paikkaa, ellei täällä olisi ollut uima-allasta. Uiminen on minulle henkireikä. Myös Juhani tykkää uida. Laitan hissin, ja hän pääsee altaaseen sitten kun iho on kokonaan parantunut.

– Ja katso tätä, tässä oli ennen iso tiiliseinä. Juhani sai tulla kotiin vasta, kun tiiliseinä purettiin pois. Sanoin, että kyllä minä hajotan Juhanin puolesta vaikka itkumuurin, jos on pakko. Kauhea pöly siitä tuli, mutta siitäkin selvittiin.

Nyt makuuhuoneesta on suora yhteys kylpyhuoneeseen.

Huoneen nurkassa on potilasnostin, jota sekä Leila että hoitajat käyttävät.

Palohaavoja ei Leilan mukaan tarvitse enää hoitaa.

– Se vaihe on ohi. Öljytä kuitenkin täytyy joka päivä, ja hoitajien apua tarvitaan perushygienian hoidossa ja pukemisessa.

Leila opettelee käyttämään uutta pyörätuolia, joka on ollut käytössä vasta muutaman päivän. Nyt hän pääsee entistä helpommin ulkoilemaan Juhaninsa kanssa sekä haukkaamaan itsekin happea.

Palmut kertovat elävänsä nyt hetken kerrallaan.

Juhani ylistää vaimoaan ja tältä saamaansa apua.

Leila myöntää välillä miettivänsä, miksi heitä on niin paljon koeteltu.

– Tämä on ollut kuin maanpäällinen helvetti, en olisi kuvitella, että tällaista joutuu kärsimään.

Tiistaina Leila vie puolisonsa sairaalaan tähystykseen. Silloin selviää, ovatko hyvänlaatuiset kasvaimet virtsateissä ja eturauhasessa edelleen hyvänlaatuisia.

– Onneksi kasvaimet huomattiin ajoissa. Kyllä usein olen miettinyt, että miksi ihmistä pitää näin paljon koetella, kun ei elämä ole muutenkaan helppoa. Tämä kaikki on ollut minulle oikein elämän yliopisto.

Juhani ottaa puheenvuoron. Hän haluaa kertoa, miten paljon arvostaa vaimoaan.

– Hän on minulle kaikkein paras vaimo, ilman häntä en tulisi toimeen. Eikä Leilan kanssa ole koskaan tylsää.

Leilaa naurattaa. Hän paljastaa suunnittelevansa nyt ravintolaa gallerian yhteyteen.

– Tähän taideympäristöön todella sopisi ravintola! Olen juuri hankkinut komean kotagrillin, enkä ole paha kokki ollenkaan. Kokkaaminen on intohimoni, hän innostuu ja paljastaa, ettei ravintolan avaamista välttämättä tarvitse odottaa kauaa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?