Bob Dylan ilmoitti viime viikolla uudesta kiertueestaan. Se päättyy vuonna 2024, jolloin Dylan täyttää 83 vuotta.
Tiedättehän Dylanin? Ensin folk-, sitten rocklaulaja. Nobelin kirjallisuuden palkinto. 59 vuotta ensimmäisestä albumista.
Somessa huomasin viime viikolla videon, jossa Mick Jagger, Keith Richards ja Ron Wood muistelevat tunteellisina Charlie Wattsia keikkalavalla. Rolling Stones on taas kiertueella.
Tiedättehän Rolling Stonesin? Soitti ensin rhytm´n´bluesia ja sitten rockia. Jagger laulaa, Richards ja Woods ovat kitaroissa. Watts rummutti, kunnes hiljan kuoli 80-vuotiaana. Rolling Stonesin ensimmäinen single ilmestyi 58 vuotta sitten.
Ei jäänyt nuorisopopiksi.
Kerran Dylan ja Jagger olivat nuoria jumalia, 1960-luvulla.
Yhtä Dylania kohti oli sata kolhoa amerikkalaista folklaulajaa, joilla ei ollut enkelinkiharia. Yhtä notkeaa Jaggeria kohden oli 20 tuhdimpaa brittiläistä blueslaulajaa. Älkää sanoko ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.
Toki taidollakin.
Jagger on esiintyjä. Viimeisestä muistettavasta Rolling Stonesin levystä on vuosikymmeniä, mutta tuoreetkin stadionkeikat muistetaan.
Dylanin esiintymiset voivat olla yleisölle silkkaa masokismia. Hän rakastaa sovituksia, joissa tunnetuimmistakin lauluista tulee tuntemattomia. Ajat sitten äänensä menettänyt Dylan kähisee syvemmältä kuin Tom Waits.
Dylan on kirjoittaja. Hänen parhaat albuminsa ovat tältä vuosituhannelta, mikä on toki subjektiivinen mielipide.
Dylan ja Jagger ovat kuin kaksi Dorian Grayta.
Tiedättehän Oscar Wilden tarinan ikinuoresta miehestä, jonka uurteet ja synnit näkyvät vain piilotetussa muotokuvassa? Lopulta se paljastuu.
78-vuotias Jagger on fanaattinen kuntoilija, jolla on hyvät geenit. Hänen isänsä oli liikunnanopettaja. Nyt liikkuva kuva todistaa, että aika on viimein saanut Jaggerin kiinni. Vartalo on hoikka, mutta kumaran vanhan miehen.
Dylan ei käytä konserteissaan screenejä, joissa hän näkyisi lähikuvissa. Todennäköisesti turhamaisuuttaan.
Dylan pukeutuu keikarimaisesti. Hänen viiksensä ovat kuin 1800-luvun jokilaivojen pelurilla. Mutta kasvojen uurteet ovat 80-vuotiaan.
1960-luvun rocktähtien vanhenemista jaksettiin kauhistella jo 1970-luvulla, kun heistä tuli kolmekymppisiä. Rockin ikuisen nuoruuden kultti alkoi mureta viimeistään 1990-luvun alussa. Hyvä niin.
Suomalaisille tähdille ulkonäkö ei yleensä ole niin iso juttu. Lahjakkuuspooli on sen verran pienempi, että mallin ulkonäköä ei voi vaatia. Mikä on mainiota.
Maailmalla Juice Leskinen ei olisi ollut supertähti.
Pitäisikö ikivanhojen tähtien pysyä kotona häpeämässä ikäänsä?
Ei. Vanhana esiintyminen voi olla rohkeampaa tabujen rikkomista kuin mikään, mitä he nuorena tekivät.
1960-luvulla musiikki ja maailmankatsomus kietoutuivat yhteen tavalla, jollaista ei ollut ennen nähty. Hetken aikaa lauluilla oli todella merkitystä. Se oli harvojen kanavien ja Suomessa yleisradion aikaa. Nyt häiritseviä tunteita herättävää musiikkia ei tarvitse kuunnella. Netistä löytyy aina jotain muuta.
Pitkä 1960-luku päättyy vihdoin. Sääli sinänsä.
