Koulupäivän jälkeen bändikämpällä oli aistittavissa jännitystä. 14-vuotias Juha Tapio oli tapansa mukaan veivaamassa bändinsä kanssa rokkibiisejä, mutta tällä kertaa paikalla oli hengailemassa myös muutama saman koululuokan tyttö. Silmälasipäinen Tapio asetteli vaaleita hiuksiaan ja tarttui arasti mikkiin.
Ujoa nuorukaista ahdisti, hieman pelottikin. Mikin takana seisominen tuntui voimaannuttavalta, mutta hän ei uskonut kykyihinsä.
Kunnes tapahtui kummia.
Hetken päästä yksi tytöistä istui Tapion viereen ja lausui sanat, joita tämä pitää yhä käänteentekevinä – oman tulevaisuutensa suunnannäyttäjinä.
– Hän kehui, että minulla on todella hyvä ääni. Uskomatonta kyllä, sillä hetkellä aloin uskomaan, että ehkä minäkin osaisin sittenkin laulaa, Tapio muistelee nyt vuosikymmeniä myöhemmin.
– Voi olla, että jos se tyttö ei olisi sitä sanonut, koko se musatouhu olisi loppunut lyhyeen.
Lue lisää: Juha Tapio järjestää uransa ensimmäisen stadionkonsertin – keikassa poikkeuksellinen yksityiskohta
Tätä nykyä Juha Tapio on yksi maamme kirkkaimmista tähdistä. Liki 20 vuotta sitten läpimurtonsa tehnyt artisti on myynyt keikat loppuun muun muassa Hartwall Arenassa ja Helsingin jäähallissa. Nyt edessä siintää hänen uransa suurin konsertti Ratinan stadionilla elokuussa 2022.
Etelä-Pohjanmaan Ylistarolta lähteneen kulkurin matka kansansuosikiksi ei siis käynyt helpolla. Tapio kertoo kamppailleensa epävarmuuden ja itsekriittisyyden kanssa.
– Taakkanani oli niin sanotun ruman pojan identiteetti. Rinnassani puristi, hän linjaa.
Juha Tapio tunsi nuorena epävarmuutta silmälaseistaan.
Nahkatakkiin pukeutunut Tapio, 47, nojaa käsivarteensa ja katsoo nuoruusvuosiensa kuvia mietteliäänä. Esillä on esimerkiksi promokuva, jonka tyttöystävä oli ottanut reilu parikymppisestä trubaduurista.
– Yritin pukeutua cowboy-henkisesti ja laitoin bootsit jalkaan. Tuon kundin suurin haave oli joskus saada biisinsä levylle, Tapio taustoittaa.
Kuvassa nuori trubaduuri Juha Tapio tyttöystävän ottamassa kuvassa.
Juha Tapio aloitti uransa gospel-muusikkona, kun seurakunnassa nuorukaiselle alettiin tarjota soolokeikkoja. Hän teki 1990-luvulla hengellistä musiikkia ja haki vaikutteita sanoituksiin Nuoren seurakunnan veisukirjasta.
– Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu oli osa eteläpohjalaista mielenmaisemaa. Hengellisyys myös musiikissa oli minulle tärkeää ja luontevaa, tähtilaulaja selvittää.
– Minua on aina kiinnostanut olemassaolomme merkitys, se, miksi me ollaan täällä. Se pohjavire on kulkenut sisälläni kaiken aikaa ja ohjannut arvojani ja toimintatapojani.
Läpimurto tapahtui vuonna 2003 Mitä silmät ei nää -albumilla, kun tyyli vaihtui popimmaksi. Yhtäkkiä biisit alkoivat soida valtakunnallisilla radiokanavilla.
Suosion myötä epävarmuus alkoi nostaa päätään. Tapio koki riipaisevan tarpeen todistaa kaikille, ettei hän jäisi yhden hitin tähdenlennoksi.
– Jännitin niin paljon, etten nukkunut kolmeen yöhön ennen keikkaa. Jos taas keikka meni omasta mielestäni huonosti, mieleni oli monta päivää maassa, hän muistaa.
Juha Tapio Mies ja kitara -keikalla Kokkolassa vuonna 2001.
Ujolle pohjalaiselle julkisuus tuntui aluksi ahdistavalta. Pelkästään kuvattavana oleminen ahdisti.
– Levynkansien kuvaaminen oli ihan hanurista. En viihtynyt kameran edessä ollenkaan, Tapio tunnustaa naurahtaen.
Artisti myöntää, että huomio myös kasvatti ja ruokki itsevarmuutta. Oman ainutkertaisuuden todistaminen ulkopuolisten hyväksynnällä ja aplodeilla pitää kuitenkin sisällään vaaran, Tapio tietää.
– Väitän että kaikki artistit käyvät sisäistä kamppailua koko elämänsä ajan. Liika itsevarmuus kääntyy nopeasti itseään vastaan. Pieni epävarmuus ja riittämättömyyden tunne auttavat asettamaan riman, jonka haluaa ylittää kerta toisensa jälkeen ja muistuttamaan, ettei yleisöä pidä itsestäänselvyytenä, Tapio kuvaa.
– Olen vuosien varrella oivaltanut muusikoista sen paradoksin, että samaan aikaan mikki vetää puoleensa ja haluaa sanoa jotakin tärkeää, mutta samalla on riippuvainen hyväksynnästä. Se on sellaista tasapainottelua, hän pohtii.
Juha Tapio jäi vuonna 2019 ensimmäistä kertaa keikkatauolle. – Salainen haaveeni on, että saisin vielä 75-vuotiaana nousta lavalle innoissani, joten ajattelin, että sitä nälkää pitää säilyttää.
Laulajan epävarmuudesta kieli myös se, ettei hän aluksi uskaltanut luopua päivätyöstään. Tapio työskenteli päivisin luokanopettajana Espoossa, iltaisin hän ajoi keikoille kitaransa kanssa.
Jaksamisen kannalta järjestely alkoi tuntua kuormittavalta, mutta koulussa oli huutava pula miesopettajista poikien liikunta- ja puukäsityötunneille.
Tapio teki maanantaisin sijaisuuksia, kunnes syksyllä 2003 Tapio esitti Mitä silmät ei nää -kappaleensa ensi kertaa televisiossa Elämä lapselle -konsertissa. Maanantaiaamuna koululla oli vastassa hämmentävä vastaanotto.
– Kirjoittelin nimmareita reissuvihkoihin välitunneilla ja tiesin, että opettajantyöt olivat tässä.
Kuvassa Juhan vierellä istuu hänen Raija-vaimonsa, jonka kanssa liitto on kestänyt jo 25 vuotta. Parilla on kaksi teini-ikäistä lasta.
Itseään kriittisyydellä ruoskinut laulaja kertoo, että vasta muutamia vuosia sitten hän päästi irti epävarmuuksistaan ja koki vapautumisen, joka näkyy myös laulajan lavapreesensissä. Hän oppi heittäytymään lavalla fiiliksen vietäväksi.
– Sellainen liiallinen itsetietoisuus katosi. Ei enää tarvinnut miettiä, miltä mä näytän ja mitähän nuokin nyt kelaa, hän lisää.
Voisi kuvitella, että rakkaudesta laulavan muusikon sielua hivelee, kun kirkuvat naiset hullaantuvat keikoilla. Yli 20 vuotta vakaassa liitossa ollut Tapio toteaa kuitenkin vaatimattomasti olevansa otettu, jos hänen musiikkinsa saa aikaan reaktion.
– Olen ehkä sen verran naiivi, että kelaan vain, että he diggaavat vain minun teksteistäni. Tietysti yleisöllä ja esiintyjällä tulee olla vetovoimaa, mutta en minä sillä tietoisesti pelaa, lauluntekijä alleviivaa.
– Lavalla elän hetkessä ja aistin yleisöä. Sen yhteisen energian kokeminen on huumaavaa.
– Kun suosio lähti kovaan nousuun, jouduin opettelemaan esiintymään isoille yleisöille, Juha Tapio kertoo.
Juha Tapion suosio ei ole horjunut. Laulaja uskoo, että nöyryys on auttanut häntä uralla. Ei hän nuorena kuulemma voinut kuvitellakaan, että joskus valloittaisi stadionin.
Jättikonserttiaan hän odottaa malttamattomana.
– Tähän olen valmistautunut koko urani. Silloinkin, kun yleisöä oli vain kourallinen, koin suurta riemua, että saan esittää laulujani. Päällimmäisenä mielessä on valtava kiitollisuus, Tapio lausuu.
Juha Tapio on voittanut urallaan useita palkintoja. Hänen hitteihinsä lukeutuvat muun muassa kappaleet Mitä silmät ei nää, Ohikiitävää ja Kaksi puuta.
Nyt kun hän katsoo nuoruuskuviaan, muistuu hänen mieleensä nuoren pojan palava into elämää kohtaan. Hän sanoo palanneensa samaan mielenmaisemaan.
– Ei tuo kuvien jätkä ei pelännyt mitään. Suosion myötä hän joutui rimpuilemaan itsensä kanssa, mutta nyt on se sama tunne sisällä, että täältä tullaan taas! Tapio julistaa.
– Tuolle pojalle sanoisin, että pidä siniset silmäsi vilpittömästi auki. Silloinkin, kun tekisi mieli kyynistyä, hän päättää.
