Kommentti: Chisu räjäytti somepommin – lopulta ilmaan jää kaksi tärkeää kysymystä - Viihde - Ilta-Sanomat

Kommentti: Chisu räjäytti somepommin – lopulta ilmaan jää kaksi tärkeää kysymystä

Chisun sanoissa on paljon viisautta siinä, että aihe vaatii runsaasti keskustelua, kuuntelemista ja oppimista. Ilmiö herättää ymmärrettävästi ilmaan kysymysmerkkejä, kirjoittaa toimittaja Nita Makkonen.

24.9. 22:01

Chisu pudotti Instagramiin perjantain kunniaksi somepommin. Vain elämää -tähti ilmoitti pyytävänsä jo ennakkoon anteeksi sitä, että hän tulee esiintymään ohjelmassa pikkuletit päässään.

Yhteiskuntamme eriarvoistavissa rakenteissa tuo kampaus mun päässä ei vaan ole ok, Chisu tuumasi ja ilmoitti kaipaavansa aiheen tiimoilla kunnioittavaa keskustelua, ”kuuntelemalla ja oppien”.

Keskustelua tosiaankin virisi, joskin sen kirjavista sävyistä voi löytää monenlaisia tulkinnan mahdollisuuksia.

Nyt alkaa riittämään tämä turhanpäiväisistä asioista anteeksi pyytely. Aivan järjetöntä. Kyllä nyt aikuinen saa laittaa hiuksensa aivan miten haluaa, IS:n lukija nimimerkillä Juhlakunnossa Töihin kirjoittaa artikkelin kommenttikentässä.

En ymmärrä, että kaikki asiat mitä lainataan mustien kulttuurista on nykyään paha asia. Miksi kaikesta pitää nykyään syyllistää, toinen lukija kirjoittaa.

Kun luin töihin saapuessani artikkelin Chisun kohupäivityksestä, rehellisesti sanottuna ensimmäinen ajatukseni oli samansuuntainen kuin kommenttipalstan ylimmät kommentit. Mietin, että miksi pikkulettejä ei saisi pitää, kun nehän ovat vain osoitus siitä, että niiden kantaja pitää toiseen kulttuuriin sidoksissa olevaa asiaa kauniina. Kopioiminen olisi paras kehu, siis.

Olen itse vuonna 1990 syntynyt toimittaja. Haluaisin ajatella, että olen nuori toimittaja, mutta valitettavasti en enää ole. Z-sukupolven edustajien mielestä olen täydellinen milleniaali, joka ei ihan tajua kaikkea nykymaailman menoa.

Kun olin noin 11-vuotias, halusin palavasti nimenomaan pikkuletit. Christina Aguileralla oli sellaiset vuonna 2001. Ne näyttivät käsittämättömän hienoilta. Minä en saanut ottaa pikkulettejä, syystä tai toisesta, mutta tuskin ainakaan kulttuurisen omimisen takia. Ilmiö on nimittäin jopa minun ikäisilleni aivan uusi.

En ihmettele, että minua kymmenen, kaksi, kolme, neljä tai viisi vuosikymmentä vanhemmilla henkilöillä on vaikeuksia ymmärtää kulttuurista omimista, kun minäkään en täysin ymmärrä.

Chisun anteeksipyyntö kulttuurisesta omimisesta sai aikaan valtavan keskustelun.

Kulttuurinen omiminen on ilmiö, jota on yritetty vääntää rautalangasta lukuisien mediassa esiintyvien, aiheeseen perehtyneiden henkilöiden toimesta.

Pähkinänkuoressa käsittäisin itse kulttuurisen omimisen niin, että etuoikeutetussa asemassa oleva henkilö kopioi alisteisessa asemassa olevasta kulttuurista jonkin elementin taloudellisen tai muun selkeän hyödyn saavuttamiseksi. Joku toinen voi toki käsittää sen eri tavalla.

Esimerkiksi Ruskeat tytöt -blogin toimittaja ja kirjailija Koko Hubara selitti erilaisten muoti-ilmiöiden kopioimisen ongelmalliseksi blogissa seuraavasti jo vuonna 2016:

Ongelma piilee isommissa rakenteissa ja valta-asetelmissa.

Muoti on hyvä esimerkki kulttuurisesta omimisesta, ja sama mekanismi koskee vaikkapa mustien hiustyylejä ja erilaisten alkuperäiskansojen printtejä. Kuka käärii voitot samalla kun päivittäinen rakenteellinen syrjintä jatkuu, Hubara selitti.

Nykyään lettejä on nähty nuorisoidoleista muun muassa Kylie Jennerillä ja Sara Forsbergillä, mutta he ovat saaneet aiheesta kritiikkiä osakseen. Kardashianin julkkisklaani on kenties näkyvimmin rahastanut muiden kulttuureja kopioimalla. Kardashianit ovat lätkineet suosituille sometileilleen kuvia niin intiaanipäähineissä, musliminaisten niqabeissa kuin pikkulettikampauksissakin. Time-lehti muotoili hiljattain isossa aihetta käsittelevässä artikkelissaan osuvasti, että varsinkin Kim Kardashian on saanut runsaasti taloudellista hyötyä ”eksoottisen näköisellä” vartalollaan. Kimin on myös kerrottu käyttävän ihollaan tummentavaa meikkivoidetta.

Kylie Jenner puolestaan on myöntänyt monta kertaa muokanneensa ulkonäköään huulitäytteillä ja muilla proseduureilla. Monien mielestä Kardashianit yrittävät tarkoituksella näyttää tummaihoisemmilta kuin todella ovat, mutta toki vain omaan tarkoitukseensa sopivilla tavoilla. Lopputuloksena on aivan uusi kauneusihanne, joka vaikuttaa meidänkin kauneuskäsitykseemme. Se on valtava bisnes.

Chisun sanoissa on paljon viisautta siinä, että aihe vaatii runsaasti keskustelua, kuuntelemista ja oppimista. Ilmiö herättää ymmärrettävästi ilmaan kysymysmerkkejä.

Vihreiden varapuheenjohtaja Fatim Diarra kommentoi aihetta IS:n jutussa. Diarra tyrmäsi oman ensimmäisen ajatukseni siitä, että lettikampaus voisi olla kaunis ja kunnioittava ele toista kulttuuria kohtaan.

– Ajattelen niin, että nämä kommentoijat tuskin ovat siinä asemassa, että he voivat määrittää, mikä on tässä tapauksessa kunnioittava ele. Pitää ymmärtää tämän asian valtarakenne, Diarra sanoi.

– Toivoisin, että kun puhutaan ruskeiden ja mustien ihmisten asioista, meidän annettaisiin itse selittää, mitä tunnemme ja miten koemme asiat. Ei niin, että joku valkoinen kertoo meille, miten meidän pitäisi ajatella.

Ehkä me voisimme ajatella asiaa muutama länsimaisen ajatuksenjuoksun hidasta pyrähdystä eteenpäin. Jos tämä älyllinen juoksulenkki töksähtää loppumaan kokonaan ajatukseen siitä, miksi mitään ei saa enää tehdä tai sanoa, ei voi hyvällä tahdollakaan väittää käyneensä itsensä kanssa kovin syvällistä keskustelua aiheesta.

Ihmisten muuttuminen toisilleen ymmärrettävämmäksi lienee yksi tärkeimpiä asioita nykyaikana. Kaikesta ei luonnollisesti tarvitse olla samaa mieltä. Yhteisymmärryksen löytymiseksi tarvitaan kuitenkin kaikilta osapuolilta paljon töitä.

Osaammeko ja haluammeko me ymmärtää, miksi joku asia loukkaa toista ihmistä? Ja osaavatko ja haluavatko Diarra ja muut puolestaan syyllistämättä selittää, mistä on kyse?

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?