Finnkinon perustanut elokuvamoguli Jukka Mäkelä puhuu alkoholismistaan - Viihde - Ilta-Sanomat

Jukka Mäkelälle meri ja veneily ovat olleet tärkeitä, mutta pitkään hän oli niin syvissä vesissä, ettei mistään irronnut iloa.

Jukka Mäkelä perusti Finnkinon ja saavutti kaiken, kunnes halusi juoda itsensä kuoliaaksi – sitten elämä yllätti vielä kerran 48-vuotiaana

Elokuvamoguli Jukka Mäkelä on kokenut vallan ja menestyksen, jotka päättyivät armottoman kovaan syöksykierteeseen.

Kun Jukka Mäkelä, 69, oli pikkupoika, hänen isänsä vieraana oli paksu setä, jota hän ei ollut ennen tavannut. Mies oli Alfred Hitchcock. Hänen kanssaan moni olisi halunnut hengittää samaa huoneilmaa.

Mäkelöiden elokuvaperheessä tapahtui kaikenlaista, mutta erityisen paljon on tapahtunut Jukka Mäkelälle – jopa yli kestokyvyn.

Elokuvakriitikkona tunnettu tietokirjailija Kalle Kinnunen on kirjoittanut sävähdyttävän kirjan Valkokankaan valtakunta – elokuvamoguli Jukka Mäkelän tunnustukset (Teos), jossa Mäkelä kertoo kaunistelematta elämästään.

Jukka Mäkelä kertoo uudessa kirjassa elämästään kaunistelematta.

Kaikenlaista on ollut, mutta tässähän mä vielä olen.

– Kaikenlaista on ollut, mutta tässähän mä vielä olen, Mäkelä sanoo istuessamme helsinkiläisessä kahvila Caruselissa.

Jukka Mäkelästä tuli elokuvamaailman iso kiho: Finnkinon perustaja ja toimitusjohtaja sekä elokuvatuottaja. Sitä ennen hän oli Kinoston toimitusjohtaja.

Hänestä tuli myös alkoholisti, joka menetti kaiken, paitsi elämän.

– Olen ollut raitis 10 vuotta ja 2 kuukautta. Masennuskin on helpottanut, mutta ei kokonaan, Mäkelä kertoo.

Jukka Mäkelän isoisä Väinö Mäkelä perusti Kinosto-elokuvateatteriyhtiön. Kun hän kuoli 1965, pojat Ilmo, Tuukka ja Mauno jatkoivat yritystä.

– Kolme veljestä tappeli vuoteen 1974 asti, kenestä tulee toimitusjohtaja, vanhin veli jäi valtataistelun ulkopuolelle, Mäkelä kertoo.

Jukka Mäkelä ja Bristoll 2 vuonna 1979.

Toimitusjohtaja Jukka Mäkelä toi elokuvakoneen ravintolaan, lukee vuodelta 1994 otetun kuvan kuvatekstissä.

Hänen isästään Ilmosta tuli toimitusjohtaja, mutta veljetkin vaikuttivat yrityksessä. Kun Mauno ja Ilmo asuivat samassa rapussa Töölössä, he eivät edes tervehtineet tavatessaan.

– Puitteet kyllä olivat hienot, jokaisella oli yli 200 neliön asunto, Mäkelä hymähtää.

Ilmo-isä oli tarkan markan mies. Ralliin ja autoihin hän laittoi rahaa, mutta lasten tarpeet hän tyrmäsi.

Kansakoulussa Jukka-poika kulki vihreissä samettiverkkareissa, jotka oli tehty elokuvateatteri Tuulensuun käytöstä poistuneesta esiripusta.

Lahjakkaana piirtäjänä ”Jukkis” halusi arkkitehdiksi. Hän meni kuitenkin perheyritykseen ja kävi kauppakorkeakoulun.

– Äiti varoitti, älä mene sinne, mutta menin.

Jukka Mäkelä päätti paljastaa muistelmissaan karuimmatkin hetkensä. Tunnetun kinosuvun jälkeläinen nousi Finnkinon johtoon, mutta menetti kaiken alkoholisoituneena.

Kinostolla oli 21 elokuvateatteria ja valtaa, mutta Mäkelä joutui myös keskelle isänsä ja setiensä valtataistelua. Kukaan heistä ei ollut helppo tyyppi.

– Isä vastusti kaikkia ehdottamiani uudistuksia. Mistä sä rahat hankit, oli hänen ensimmäinen tokaisunsa, Mäkelä kertoo.

Isä pihtasi palkassakin. Jukka Mäkelä sai teatteritarkastajana 250 markkaa, elokuvateatterin päävahtimestari sai 1 500 markkaa.

Ilmo Mäkelä ryypiskeli salaa, Mauno-veli avoimesti. Mutta Mauno Mäkelä myös tuotti 60 elokuvaa, muun muassa Täällä pohjantähden alla -filmatisoinnin ja Komisario Palmu -sarjan.

Kun Ilmo Mäkelä luopui osakkuudestaan, Jukasta tuli setiensä sylkykuppi, mutta hänellä oli sisua puolustaa ideoitaan.

Kuuli hän isältäänkin, ettei hänestä koskaan tule mitään.

Kun pääsin kauppakorkeaan, isä totesi vain: Olen minäkin sen käynyt, koskaan siitä ei ole ollut hyötyä.

– Kun pääsin kauppakorkeaan, isä totesi vain: Olen minäkin sen käynyt, koskaan siitä ei ole ollut hyötyä, Mäkelä muistaa.

Perhe ei ilahtunut siitäkään, kun Jukka kihlautui teatterisuvun kasvatin, näyttelijä Elina Halttusen kanssa. Kriisi tuli, kun Elina kertoi heilasteluistaan Jukan inttiaikana.

Elinalta ei draaman tajua puuttunut. Kirjassa kerrotaan, miten hän pyysi suhdetta lopettelevan Jukan autoonsa ja uhkasi ajaa mereen, jos ei saa anteeksi. Suhde jatkui ja kesti kuusi vuotta.

Jukka Mäkelä kihlautui nuorena näyttelijä Elina Halttusen kanssa.

– Edelleen pidän hänestä, Mäkelä toteaa hymyillen.

Jukka Mäkelä avioitui Tuiren, kauniin ekonomin kanssa. Lapsia heille ei tullut, mutta avioero tuli aikanaan.

Jukka Mäkelästä tuli Kinoston toimitusjohtaja 1982. Setiensä silmissä hän oli yhä pojannulikka.

– En siihen rääkkiin lähtisi uudelleen, kaikki olivat eri mieltä kaikesta, Mäkelä toteaa.

1986 Jukka Mäkelästä tuli yksi Finnkinon perustajista. Kinosto, Kino-Savoy ja Adams-filmi yhdistettiin pankin avulla, kun elokuvissa käynnit vähenivät videoiden läpimurrossa.

– Se oli suuri hetkeni, Mäkelä naurahtaa muistellessaan tilannetta, jossa sedät ilmoittivat, että Kinosto on myyty, eikä hän tule saamaan työpaikkaa uudesta yrityksestä.

Sedät eivät tienneet, että sen uuden yrityksen oli perustanut heidän veljenpoikansa.

Sedät eivät tienneet, että sen uuden yrityksen oli perustanut heidän veljenpoikansa.

Finnkino sai 80 prosentin osuuden elokuvateatteritoiminnasta. Mäkelällä oli käsissään jättiyritys, mutta myös jättilainat. Saneeraustoimena hän karsi elokuvateattereita. Kaikki eivät siitä pitäneet.

Toimitusjohtajana ja elokuvatuottajana Mäkelällä oli valtaa ja hän vainusi, mikä vetoaa suomalaisiin. Hän myös auttoi elokuvantekijöitä eteenpäin, joskus liiankin kiltisti.

”Lupasin paljon – ollakseni hyvä jätkä. En koskaan sanonut pahasti. Menin lupaamaan myös mahdottomia”, hän sanoo kirjassa.

Työtahti kiihtyi, niin myös Mäkelän juominen. Lounaalla meni muutama kalja. Iltaisin Old Baker`sissa Jukkis ei menoa jarrutellut.

Elokuvantekijäjengin mukana Mäkelä siirtyi Kosmoksen vakiokasvoksi. Pöydässä olivat usein Aki Kaurismäki ja Anssi Mänttäri.

Jukka Mäkelä ja Marko Röhr juhlistamassa Pohjanmaan paikallista ensi-iltaa Tallinnassa.

Kuvaaja Ola Tuomi esitteli ideoitaan ohjaajalegenda Edvin Laineelle. Märkäkorvainen tuottaja Jukka Mäkelä kuunteli.

Bio Rexin viereisestä kapakasta löytyivät usein Matti Kekkonen ja Pekka Vennamo.

Jos Mäkelä kävi ottamassa aamulla vauhtia Vanhan kellarissa, siellä päiväänsä avasi melko varmasti myös ohjaaja Jukka Sipilä.

Työmatkat ulkomaille tarjosivat mahdollisuuden juoda vielä enemmän.

– Alkoholi oli aina vauhtipoikana, aina oli syytä juoda.

Yksi syy juomiseen oli, että Finnkinolla oli ristinään vanhojen elokuvayhtiöiden hurjat velat. Yrityksellä meni ok, mutta 1990-luvun korkotaso oli huikea.

– Siinä vaiheessa olisi tarvittu muitakin monisaliteattereita kuin vain Forum.

Alkoholi oli aina vauhtipoikana, aina oli syytä juoda.

Kinoston aikana Mäkelä oli ostanut Nordfilmin, koska yrityksellä oli Helsingissä seitsemän salin Forum.

– Se oli uutta ja sinne nuoret halusivat mennä, eikä meidän Maximiin.

Juominen jatkui. 1993 Mäkelä oli Linnan juhlissa, mutta ei muista siitä juuri mitään.

Veneensä kannella Mäkelä kaatui niin pahasti, että hänen virtsarakkonsa halkesi. Leikkausta ei voitu tehdä heti 2,5 promillen humalan takia.

Sairaalasta päästyään Mäkelä meni Alkoon, olihan hän joutunut olemaan päiväkausia selvänä.

Avioliitto Tuire-vaimon kanssa päättyi eroon.

Serkukset Jukka ja Jussi Mäkelä pyörittivät yhdessä Finnkinoa.

Hänen kätensä on vaurioitunut kahdesti kapakkareissuilla. Ihmeen ehjänä hän selvisi putoamisesta hotellin kolmannesta kerroksesta.

Tuli myös viinakramppeja, joiden takia tarvittiin Mediheliä ja ambulanssia.

Eiran sairaalassa Helsingissä Mäkelä kävi toteamassa, että ilokaasusta ei ole hänelle apua.

Hangonkadun hoitopaikassa Helsingin Alppilassa ei pukumiehiä näkynyt. Siellä oli duunareita ja työttömiä, eikä Mäkelän tittelillä ollut mitään arvoa, mutta sitä hän ei itse tajunnut.

– Saatoin puhua hoitajillekin jostakin miljoonista markoista, Mäkelä hämmästelee nyt.

Syyskuussa 1994 tuli puhelu. ”Finnkino oli myyty selkäni takana. Yhdyspankin Ahti Hirvonen ja Rautakirja tekivät kaupan”, Mäkelä kertoo kirjassa.

Hän oli sen jälkeen pari kuukautta selvänä, mutta niin masentuneena, että uskoi kuolevansa.

3.1.1995 Jukka Mäkelä sai potkut. Kaksi päivää myöhemmin vaimo toi avioeropaperit. Yhteinen elämä kesti 19 vuotta.

Se Mäkelältä jäi huomaamatta, että puolisokin alkoholisoitui.

– Päätin, että juon itseni kuoliaaksi. Lopetin myös syömisen ja verenpainelääkkeet, mutta en mä saatana kuollutkaan, Mäkelä kertoo.

Finnkinon veloista Mäkelälle jäi 40 miljoonaa markkaa vastattavaa.

– Hän kuoli 15 vuotta eromme jälkeen alkoholiongelman takia, Mäkelä kertoo.

Vaimo totesi naineensa hänet rahojen takia. Se sattui, vaikka kyse oli ehkä vain halusta loukata.

– Oli aika rankkaa. Enkä ollut vaatinut avioehtoa, kun eihän meitä Mäkelöitä voinut kukaan hylätä, Mäkelä hymähtää.

Finnkinon veloista Mäkelälle jäi 40 miljoonaa markkaa vastattavaa. Hän oli maksamattomien velkojen takaajana. Mäkelä iski pöytään ehdotuksen: revitään hänen kallis eläkesopimuksensa vastineeksi. Niin tapahtui.

– Ei mua se eläke kiinnostanut, kun en uskonut edes eläväni 55-vuotiaaksi, jolloin huippueläke olisi alkanut. Hyvä, jos jaksoin elää seuraavaan päivään.

Sain kultaisena kädenpuristuksena puolentoista vuoden palkan, mutta olin vipannut yrityksen kassasta, enkä siinä kunnossa kyennyt selvittämään kuitteja.

– Sain kultaisena kädenpuristuksena puolentoista vuoden palkan, mutta olin vipannut yrityksen kassasta, enkä siinä kunnossa kyennyt selvittämään kuitteja. Siinä meni sekin.

– Päätin, että juon itseni kuoliaaksi. Lopetin myös syömisen ja verenpainelääkkeet, mutta en mä saatana kuollutkaan.

Kun Mäkelän äiti tuli, ja sanoi, että nyt lähdetään sairaalaan, Mäkelä kysyi tokkurassa: Mikä sua vaivaa?

Mäkelä joutui hakemaan rahaa sosiaalitoimistosta. Edellisen vuoden tuloikseen hän ilmoitti 630 000 markkaa, mitä ei yleensä sossun luukulla kuultu.

– Soittelin ihmisille, joita olin auttanut heidän urallaan. Vain Spede sanoi: selvä, laitan rahaa tulemaan.

Mäkelä maksoi velkansa Spedelle sovitusti täsmälleen vuoden kuluttua – lainaamalla isältään.

– Olin niin sekaisin, etten tajunnut, että voin hakea Ekonomiliiton kautta ansiosidonnaista päivärahaa, Mäkelä muistelee.

Spede Pasanen auttoi aikanaan vanhaa ystäväänsä.

Työkyvyttömyyseläkkeen Mäkelä sai 45-vuotiaana. Nyt hän nauttii normaalia eläkettä, eikä se ole huono.

Kun Mäkelä sai 1997 Betoni-Jussin elämäntyöstään poikkeuksellisesti jo 45-vuotiaana, hän oli vielä täysin hukassa.

Apua Mäkelä sai vertaistukitapaamisista, jonne nuoruuden kaverit veivät hänet, sekä Myllyhoidosta.

Myllyhoidossakaan Mäkelää ei pokkuroitu, mutta kohtalotoveri Matti Nykäselle hännystelijät kantoivat aamiaisenkin pöytään.

Kun mentiin saunaan, joku kantoi aina Matin pyyhkeenkin.

– Kun mentiin saunaan, joku kantoi aina Matin pyyhkeenkin. Kerran kysyin saunan terassilla, miten hänellä menee. Et sä vittu lue lehtiä, Nykänen vastasi.

Mäkelä oli Myllyhoidon jälkeen 10 vuotta raittiina. Hän ajatteli saavansa takaisin toimitusjohtajan työt – ja vaimonkin. Niin ei tapahtunut.

Kun hän alkoi olla kuivilla, masennus syveni niin, että häntä hoidettiin Hesperian sairaalassa ja Lapinlahden sairaalassa.

– En aina tiennyt edes missä olen. Kun aloin käydä päiväsairaalassa, tarvitsin ohjekirjan kotimatkastakin.

Meni aikaa ennen kuin hän myönsi olevansa ”helvetin herkkä”.

– Olin ajatellut, että kun minä sentään olen se ja se. Yritin hoitajillekin sanoa, että mä olen hei kova jätkä.

Mäkelä sai töitä, kun Markus Selin pyysi hänet Savonlinnan elokuvafestivaalin ohjelmajohtajaksi. Sen jälkeen hän oli FS-Filmin hallituksessa ja konsultoivana tuottajana.

Kymmenen vuotta sitten Jukka Mäkelä lopetti työt. Silloin hän myös joi viimeisen kerran – luultavasti.

Kymmenen vuotta sitten Jukka Mäkelä lopetti työt. Silloin hän myös joi viimeisen kerran – luultavasti. Se retkahdus johti rattijuoppoustuomioon.

Mäkelä asuu nyt pääasiassa Porvoon Emäsalossa talossaan, joka oli aikoinaan vapaa-ajan paikka.

Masennuksestaan hän ei parane ehkä koskaan, mutta nykyään se on hallittavissa.

Mikko oli tärkein syy lopettaa juominen, Mäkelä toteaa.

Mäkelästä tuli isä 48-vuotiaana. Lapsi oli seurausta satunnaisesta suhteesta, mutta Mäkelälle onnellinen käänne.

Lapsen huoltajuudesta käydyt taistelut ovat nekin karua luettavaa, mutta lopulta Mäkelä sai Mikko-poikansa huoltajuuden.

Yhden vuoden isä ja poika olivat kovilla, kun Mäkelän masennus näytti voimansa. Mikko oli silloin lastenkodissa.

Jo varhain Mäkelä huomasi, että Mikko on lahjakas piirtäjä – kuten hän itsekin oli lapsena. Nyt Mikko opiskelee arkkitehdiksi, ammattiin, joka oli hänen isänsä haave.

– Mutta isänsä takia hän ei sitä tee.

Jukka Mäkelä

IKÄ: 69.

PERHE: Aikuinen poika.

URA: Kinosto-elokuvateatteriyhtiössä mm. toimitusjohtajana 1974–1986. Finnkinon perustaja ja toimitusjohtaja 1986–1995. Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtaja 1990–1991. Suomen elokuvateattereiden hallituksen varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja 1987–1990. 1991 lyötiin Ranskan valtion taiteiden ja kirjallisuuden kunniaritariksi. Betoni-Jussi 1997.

PLUS: Ei kaunistele elämäänsä muistelmissaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?