Heidi Köngäs haluaa nostaa esiin ongelman, josta monet vaikenevat – uusi romaani on kunnianosoitus ”unohdetuille naisille” - Viihde - Ilta-Sanomat

Heidi Köngäs haluaa nostaa esiin ongelman, josta monet vaikenevat – uusi romaani on kunnianosoitus ”unohdetuille naisille”

– Missään muussa romaanissani ei ole ollut näin paljon tartuntapintaa omaan elämääni kuin tässä, kirjailija Heidi Köngäs sanoo uudesta romaanistaan.

–  Yritin kuvata rohkeaa naista. Minua puhutteli rohkeus ja ilo, uskallus. Toivon, että lukija vahvistuu, kirjailija Heidi Köngäs sanoo uudesta romaanistaan Siivet kantapäissä.

26.9. 9:30

Kirjailija Heidi Köngäs kirjoittaa taas menneestä.

Aihe valitsi minut, hän sanoo.

– Missään muussa romaanissani ei ole ollut näin paljon tartuntapintaa omaan elämääni kuin tässä.

Siivet kantapäissä (Otava) kuvaa 1920-luvulla syntynyttä naista, Marjaa, joka uskaltaa elää toisin. Hän tekee elämässään rajuja siirtoja. Ensin hän on kymmenen vuotta näyttelijänä eri teattereissa ja opiskelee Helsingin yliopistossa kieliä. Pariisissa hän asuu useaan otteeseen.

Kunnes hän päättää tehdä hypyn tyhjän päälle, vaihtaa ammattia ja alkaa oman aikansa pätkätyöläiseksi. Hän alkaa tehdä sitä, mihin hänellä on intohimo. Kirjoittaa.

– Missään muussa romaanissani ei ole ollut näin paljon tartuntapintaa omaan elämääni kuin tässä, kirjailija Heidi Köngäs sanoo.

Romaani alkaa siitä, kun freelancerina Ylen Radioteatterille työskentelevä Marja odottaa Radioteatterissa pääsyä Olavi Paavolaisen puheille.

– Sain siitä itseni kiinni. Olen tehnyt samanlaisia heittoja, omalla sisäisellä impulssilla hypännyt vakituisesta työstä epävarmuuteen, Heidi Köngäs sanoo

Kirjan nimi kertoo, ettei olla pysähdyksissä. Ollaan liikkeessä.

– Siivet kantapäissä sopii naisen asenteeksi, Heidi Köngäs sanoo.

Nimi tulee Marja Rankkalan kirjoittamasta samannimisestä laulusta.

Joka tytöllä on siivet olkapäissä, joka tytöllä on siivet kantapäissä. --- Älä, ole riehakas tuuli!

Marja Rankkala ( 1918–2002) oli Radioteatterin ohjaaja, dramaturgi ja kääntäjä.

Köngäs on itsekin ohjaaja, käsikirjoittaja ja pätkätyöläinen. Hän tuntee sen maailman, jossa kirjan päähenkilö liikkuu.

Romaani on kuitenkin fiktiota. Kirjailijana Köngäs kertoo menevänsä kaikenlaisten maailmojen läpi, oman itsensä kautta.

– Kaikki on minun eläytymiseni läpi mennyttä, Heidi Köngäs sanoo.

Kirjallaan hän haluaa kuitenkin huomiota.

– Naiset unohdetaan helposti, hän sanoo.

Marja Rankkalan aikalaisesta, kirjailija Olavi Paavolaisesta, on kirjoitettu vaikka kuinka monta kirjaa.

Varsinkin kirjailijat ja kääntäjät jäävät Rankkalan tavoin usein katveeseen.

– Kirjan päähenkilö on tehnyt valtavan työn kuunnelmien kääntäjänä ja sovittajana - ja kuinka helposti hänet unohdetaan. Se on jännää.

– Naiset unohdetaan helposti, Heidi Köngäs sanoo.

Marjan tarina tuli eteen kolme vuotta sitten, kun Heidi Köngäs ohjasi ja osaksi käsikirjoitti televisioelokuvan Nuoruustango.

Siinä mukana ollut näyttelijä Ylermi Rajamaa kertoi, että hänellä on kirjoja, joissa on kirjailija Olavi Paavolaisen (1903–1964) omistuskirjoituksia.

Ylermin kautta Heidi tutustui Radioteatterin eläkkeellä olevaan dramaturgiin Johanna Rajamaahan, Ylermin äitiin.

Johanna Rajamaa kertoi Heidille säilyttäneensä parikymmentä vuotta edesmenneen dramaturgi, näyttelijä Marja Rankkalan kirjallista jäämistöä.

Rankkala oli selvästi toivonut, että hänen muistiinpanonsa julkaistaan. Hän oli kirjoittanut osan materiaalista tietokoneella puhtaaksi.

– Marja oli tehnyt jo valinnan. Hän oli antanut kaiken Johannalle julkaistavaksi.

Johanna alkoi tuoda tuoda pahvilaatikoita Heidille. Niissä oli vanhoja ostoskuitteja, kauppalappuja, käsikirjoituksia, kirjeitä. Kaikkea, mitä 1918 syntynyt nainen oli elämänsä varrella halunnut säilyttää.

Kirjailijana Heidi Köngästä viehätti se, miten monta tulokulmaa yhden ihmisen elämän aikana oli.

Talvisodan aikana Marja Rankkala oli lottana kotiseudullaan Konnunsuolla Itä-Suomessa.

– Rintaman läheisyys on ollut hurjaa. Millaiseen tilanteeseen rajan pinnassa jouduttiin, kun oli viikko aikaa luovuttaa Viipuri.

Välirauhan aikana Marja Rankkala oli Eino Salmelaisen teatterikoulussa.

Jatkosodassa Rankkala oli samalla Tampereen Teatterin rintamakiertueella Äänislinnassa näyttelijä Emmi Jurkan ja Toivo Mäkelän kanssa.

Sota muutti naisen asemaa. Tehtaat pyörivät naistyövoimalla. Naiset rohkaistuivat myös toisella tavalla.

– Kuoleman liekin vieressä elämän liekki nousee.

– Yritin kuvata rohkeaa naista. Minua puhutteli rohkeus ja ilo, uskallus. Toivon, että lukija vahvistuu.

Mutta oli Marjalla myös heikot hetkensä. Ei hän ole sankaritar, joka menee helmet keikkuen.

– Silti liputan uskallusta, Heidi Köngäs sanoo.

– Yritin kuvata rohkeaa naista. Minua puhutteli rohkeus ja ilo, uskallus. Toivon, että lukija vahvistuu.

MarjA Rankkalan aktiivivuosina naimattomat naiset olivat poikkeuksia. Paine perinteiseen avioliittoon oli kova.

E-pillerin tulo muutti paljon naisten elämää. Kirja kuvaa naisen seksuaalisuuden aika poikkeuksellisesta näkökulmasta. Marjalla oli paljon suhteita.

– Marja valitsi oman reittinsä elää. Ehkä kuvaan Marjan kautta intohimoa elämään ja taiteeseen.

Heidi Köngäs ei ole miettinyt, miksi Marja Rankkala eli yksin.

– Kirjoitan sisätilasta enkä mieti, mitä siitä seuraa. Muuten en voisi kirjoittaa, sillä matka on kiinnostavampi kuin lopputulos.

Edelläkävijänä Marja Rankkala matkusti, joogasi ja kävi moderneilla tanssitunneilla. Hän laittoi 60-luvun eksoottisia ruokia, kuten burgundinpataa, katkarapukimaraa ja avocadoa.

Siivet kantapäissä on hyvin aistillinen romaani.

– Ruoka ja aistillisuus kulkevat käsi kädessä, Heidi Köngäs sanoo.

Menneisyys kiehtoo Heidi Köngästä. Aiemmin hän on kirjoittanut romaaneissaan muun muassa isoäidistään sekä kommunisti Hertta Kuusisesta ja kolmannen valtakunnan varustelumestari Albert Speerista.

”En lakkaa taistelemasta koskaan”, Hertta Kuusinen sanoo Köngäksen kirjassa.

Samaa henkeä on tässäkin romaanissa.

Kirjassa vilahtavat historialliset hahmot Olavi Paavolaisesta, Brita Polttilaan ja Hertta Kuusiseen.

Köngäksen romaani Hertta kertoi Hertta Kuusisen elämästä ennen tätä aikaa. Hertta on tässäkin romaanissa, mutta sivuhenkilönä.

– Hertasta oli kiinnostavaa kirjoittaa eri näkökulmasta. En ollut yhtään hänen puolellaan.

– Marja oli myös Hertan lailla intohimoinen. En kuvaa loivia ihmisiä, haen jotain vahvempaa tulokulmaa.

Vuosien pätkätyöläisyyden jälkeen Marja Rankkala vakinaistettiin Radioteatteriin. Vuosien epävarma työtilanne kertoo lujasta intohimosta tekemiseen.

Usein intohimolla on kova hinta. Heidi Köngäs on eri mieltä.

– Ei intohimolla ole hintaa niin kuin elämälläkään ei ole hintaa.

– Elämä toteutuu päivä kerrallaan, se ei ole pankkitili, josta voidaan nähdä, ollaanko plussalla vai miinuksella. Elämässä on kyse siitä, uskaltaako elää vai varooko koko ajan.

Ennen kaikkea romaani on kunnianosoitus naisille.

– Minulla on ollut paljon hyviä naisia elämässäni. Naiset elävät naisten tuesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?