Outi Heiskasen muistisairaus pysyi piilossa, kun monet outoudet laitettiin hänen erikoisen persoonansa piikkiin - Viihde - Ilta-Sanomat

Outi Heiskasen muisti­sairaus pysyi piilossa, kun monet outoudet laitettiin hänen erikoisen persoonansa piikkiin

Akateemikko Outi Heiskanen ei ole rikkonut rajoja vain taiteessa. Hänen hurjaan elämäänsä on kuulunut rakastajia, vaarallisia matkoja, pelaamista – ja valtava työmäärä. Nyt hän on hoitokodissa kaiken unohtaneena.

Outi Heiskanen on tunnettu metalligrafiikkatöistään, joista monissa on mystistä satumaailman tunnelmaa.

15.8. 8:14

Värikäs persoonallisuus. Sellainen on aina ollut taidegraafikko ja akateemikko Outi Heiskanen, 83. ”Nyt saan olla umpihullu julkisesti”, hän totesi 1980-luvulla saatuaan taidemaailman tähden aseman.

Outi Heiskasen monisärmäisyys avautuu koko laajuudessaan taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen kirjoittamassa Outi Heiskanen – Taiteilija kuin shamaani -teoksessa (Siltala), jossa on myös taiteilijan päiväkirjamerkintöjä.

Karjalainen on Heiskasen pitkäaikainen ystävä, mutta tuntee työuransa takia perusteellisesti myös hänen taiteensa. Kirjaa varten hän haastatteli Outin perhettä, ystäviä ja kollegoita. Kirjan tekemisestä puhuttiin jo, kun Outi vielä oli kotioloissa. Karjalainen sai käyttöönsä Outin päiväkirjat hänen lapsiltaan.

Outi Heiskanen ei itse kerro enää mitään vaikean muistisairautensa takia. Mutta pitkään hänellä oli sairaanakin vilkas elämä, hän ei antanut helposti periksi.

Heiskanen on tunnettu metalligrafiikkatöistään, joista monissa on mystistä satumaailman tunnelmaa. Hän on myös performanssitaiteen edelläkävijä, rajojen rikkoja monella tavalla.

Jo nuorena tuleva akateemikko kulki omia latujaan, eikä hän taipunut miestaiteilijoiden varjoon. Parisuhteissaan hän on ollut kuin perinteinen mies.

Outi Heiskanen on kulkenut jo nuoresta asti omia polkujaan.

Silti sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja äitiyteen kytkeytyneet asiat vaikuttivat vahvasti häneen ja haavoittivat pahasti”, Karjalainen kirjoittaa.

Läpi tuotantonsa taiteilija kuvasi naiseutta, erotiikkaa, seksuaalisuutta, yksinäisyyttä ja onnea.

Raiskausta seurannut trauma kesti läpi elämän, toistui enemmän tai vähemmän peitettynä aiheena eri teoksissa”, Karjalainen kirjoittaa.

Outi Heiskanen raiskattiin nuorena, kun hän oli neitsyt. Esimerkiksi hänen Katoava neitsyt -installaationsa kuvaa traumaattista kokemusta, josta hän ei kertonut tarkemmin, ei myöskään raiskaajansa nimeä.

Varsinkin miehet kokivat sen loukkaavana, naisten kuului olla kuuliaisia.

Suuri vaikuttaja Outi Heiskaselle oli Taideteollisessa korkeakoulussa hänen opettajansa Pentti Kaskipuro.

Suomen taideakatemiasta hän sai potkut lukukauden viimeisenä päivänä. Ehkä siksi, että hänellä oli tapana vetäytyä vartin torkuille minne tahansa.

– Varsinkin miehet kokivat sen loukkaavana, naisten kuului olla kuuliaisia. Potkut Outi risti onnenpotkukseen. Hän ajatteli, ettei enää pyri miellyttämään minkään vertaa, Tuula Karjalainen kertoo puhelinhaastattelussa.

Nuoresta asti Outi pukeutui kuin luonnonlapsi piittaamatta muodikkuudesta. Hänen hiuspehkonsa oli kuin suoraan satukirjasta.

Outi Heiskasen suuri tähteys alkoi 1986 Vuoden taiteilija -näyttelystä. Hän ei jarrutellut taiteessa, mutta ei myöskään esilläolossa. Julkisuus sopi hänelle.

Erakkotaiteilijaa Outissa ei ole ollut. Hänen ympärillään oli jatkuvasti kuhinaa, eikä hän ollut laiska juhlimisessakaan.

Katajanokan kodistaan hän sai lähteä perheensä kanssa, kun ”taiteellinen toiminta” alkoi olla liian vilkasta. Uusi koti löytyi Puu-Vallilasta.

Kun hän hankki myöhemmin itselleen kaksion Helsingin Fredrikinkadulta vanhasta talosta, hän sanoi laittavansa sen ”alkuperäiseen asuun”. Ulkopuolisten mielestä hän tuhosi hyväkuntoisen kaksion asuinkelvottomaksi virityksillään.

Outi Heiskasessa oli draamakuningatarta. 1970-luvulla hän ilmoitti ”pyytäneensä kuolemalta lisävuosia”, vaikka mikään vaiva ei hänen henkeään uhannut. Väriä hän suti puheisiinsakin.

Intohimo Outilla oli pasianssin ja myös seurapelien pelaamiseen. Kun hänen muistisairautensa paheni, hän totesi: ”Mun pasianssit menee nykyään aina lävitse”. Meneehän ne, kun alkaa luoda omia pelisääntöjä.

Outi Heiskanen Didrichsenin taidemuseossa 2012. Vierellä Heiskasen teos nimeltä Koira.

Pelaamisesta hän yritti jopa vieroittautua, vaikka raha ei liittynyt hänen pelaamiseensa.

Kun tyttäret, Metti ja Katariina, olivat jo aikuisia, Outi kirjoitti päiväkirjaansa katuvaisena siitä, miten hän ei ymmärtänyt, että äitien ei ole tarkoitus matkustella, vaan olla lastensa kanssa.

Kun Outi Heiskanen lähti 1968 Intiaan ja Afganistaniin, hän perusteli lähtönsä sillä, että on kaksi vaihtoehtoa: olla kotona sairaana tai poissa terveenä.

Puoli vuotta Outi oli ollut hoidettavana jonkinlaisen uupumistilan takia, kun nuorempi lapsi oli vauvaikäinen. Lääkkeitä hän ei suostunut syömään, koska ”halusi kokea hulluuden pohjia myöten”.

Mutta ei hänellä silloinkaan ollut vain kauheata. Hoitopaikassaan hän tapasi taiteilija Unto Koistisen – ja rakastui.

– Unto Koistinen oli yksi hänen suuri rakkautensa. Outi oli viivan mestari, Unto opetti hänelle risuviivan, elävän viivan, Karjalainen kertoo.

Outi Heiskasella oli useita rakastajia. Uskollisuus ei kuulunut hänen ajatusmaailmaansa.

Mitä aviomies tuumi vaimon rakastumisalttiudesta?

– Kyllähän Topi tiesi kaiken, mutta en tiedä puhuivatko he koskaan näistä asioista, Tuula Karjalainen kertoo.

Lempeäluonteinen Toivo ”Topi” Heiskanen (1934–2018) oli vaimonsa vastakohta. Hän sai tunnustusta kalligrafisista teoksistaan ja erityisesti uuden mallikirjoituksen tekijänä. Hän oli myös pidetty kuvaamataidon opettaja.

Paljon Topin aikaa meni Outin auttamiseen hänen taiteessaan. Hänellä oli päävastuu myös lastenhoidossa, tietenkin.

Outin rakkausasiat olivat kuin toisesta avaruudesta, monivärisiä.

Kesäyö-tilateoksessaan (1986) Outi Heiskanen kuvasi avioliitossaan kokemaansa yksinäisyyttä. Teoksessa mustaan kääritty nainen makaa suuren teltan sisällä.

Kirjan mukaan liitto oli epäsuhtainen, ja myös sen seksuaalinen puoli oli vaikea. Eikä Outi ollut helppo kumppani, hän saattoi esittää kohtuuttomia vaatimuksia miehelleen.

Mutta Karjalaisen mielestä heidän suhteensa oli myös hyvä. Outi arvosti ja varmasti rakastikin miestään, omalla tavallaan.

Outi Heiskanen ei jarrutellut taiteessa, mutta ei myöskään esilläolossa. Julkisuus sopi hänelle.

– Outin rakkausasiat olivat kuin toisesta avaruudesta, monivärisiä. Jollakin tavalla avioliitto oli hänelle pyhä, jollakin tavalla kaikkea muuta. Itse hän ei nähnyt siinä ristiriitaa, Karjalainen sanoo.

Heiskaset eivät asuneet yhdessä viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta eivät he myöskään eronneet.

Kirjan mukaan Outi Heiskasen seksuaalisuus heräsi kukoistukseen vasta yli 50-vuotiaana, kun hän kohtasi suuren rakkautensa Andersin, jonka kanssa hän eli yli 10 vuotta. Anders oli 20 vuotta nuorempi.

Ensimmäiset kolme vuotta meni ihan rakastellessa, sitten tuli se professuuri, joka piti mut aika paljon pois sängystä.

Rakastuneena Outi hankki heille talon Gotlannista, miehen kotinurkilta.

Onkohan vankilassa yhtä intensiivistä kuin rakkaudessa”, hän pohti päiväkirjassaan.

Monet kauhistelivat taiteilijan parisuhdetta. Anders oli kouluttamaton, alkoholisti ja työtön. Outin mielestä oli ok elättää mies.

– Anders oli todella mukava ja seurallinen, minä tykkäsin hänestä, Karjalainen kertoo oman näkemyksensä.

Ja kyllä Anders teki hommia. Hän oli kuin kotirouva, joka hoiti taloustyöt ja auttoi puolisoaan hänen työssään. Outi teki taidetta, Anders hoiti kaiken muun.

1991 Outi kirjoitti päiväkirjaansa: ”Mummotauti ja vaihdevuodet pitää sitten tulla tähän keskelle suurinta sielun onnea, jonka ruumis lävitse käy.”

Myöhemmin hän sadatteli lisää ikääntymisen vaivoja. Andersin päihteiden käyttöä hän ei ilmeisesti harmitellut.

1992–1995 Outi Heiskanen oli kuvataideakatemian grafiikanlinjan professori. Rehtorina hän oli vuoden.

Ensimmäiset kolme vuotta meni ihan rakastellessa, sitten tuli se professuuri, joka piti mut aika paljon pois sängystä”, Outi kirjoitti.

Suhteen päättymisestä Outi ei tehnyt draamaa. Hän hyväksyi senkin, että Anders halusi kumppanikseen nuoremman naisen.

Tuula Karjalainen ja Outi Heiskanen ovat olleet ystäviä yli 40 vuotta.

Kun Tuula Karjalainen järjesti 1996 Helsingin kaupungin Meilahden museota johtaessaan Outi Heiskasen installaatioihin keskittyvän näyttelyn, projektia hankaloitti taiteilijan väsymys, joka poiki kiukuttelua.

Mutta ystävyys säilyi jopa yhteisellä vaellusmatkalla Tiibetissä ja Nepalissa. On huikeata luettavaa, miten naiset kulkivat vuoristossa ilman minkäänlaista kuntoilukokemusta.

– Hullun hommaahan se oli! Mutta en kadu. Olin vilpittömän hämmästynyt, että selvisimme hengissä – niin taisi Outikin olla, Karjalainen toteaa.

Kun Outi Heiskanen nimitettiin 2004 akateemikoksi, hän oli edelleen valovoimainen persoonallisuus, mutta pikkuhiljaa muistisairaus alkoi syödä häntä.

Kunniatohtoriksi hänet oli nimitetty 1997. Hän sai myös useita palkintoja, muun muassa Prinssi Eugen -mitalin 1996.

Outi Heiskasesta tuli Helsingin yliopiston kunniatohtori 1997.

Telkkaria Outi piti auki yölläkin, kun hänen pelkotilansa lisääntyivät. Myös hänen näkönsä ja kuulonsa alkoivat heikentyä.

Pitkään Outi Heiskasen muistisairaus pysyi piilossa, kun monet outoudet laitettiin hänen erikoisuutensa tiliin. Itse hän tiedosti sairautensa jo varhain.

Sairauden edetessä Outi sanoi suoraan kärsivänsä muistin katoamisesta, jos hän ei tuntenut tuttavaansa. Sen jälkeen hän ehdotti nenätervehdystä eskimoiden tapaan. Hän lähti reippaasti eri tilaisuuksiin, vaikka ei aina muistanut, miksi tilaisuus järjestetään.

Muistisairaanakin hän oli Karjalaisen mukaan karismaattinen, luova, kiehtova ja aktiivinen – niin kauan kuin se oli mahdollista.

Outi Heiskanen oli usein itsekäs ja oikukas, mutta oli hän myös oivaltava, salliva ja lempeä – ja paljon muuta.

Lähde ja sitaatit: Outi Heiskanen – Taiteilija kuin shamaani (Siltala). Kirja julkaistaan ensi viikolla.

"Outi ei halunnut selittää töitään”

Tuula Karjalainen on tuntenut Outi Heiskasen yli 40 vuotta, ennen kaikkea ystävänä. Nyt häntä työllistää kuraattorina Outi Heiskasen töiden näyttely Ateneumissa. Näyttely on 8.10.-9.1.

– En ole edes tajunnut, miten hirvittävän paljon töitä Outi teki. Outi ei halunnut selittää mitään töitään, eikä hän niistä yleensä edes puhunut, Karjalainen sanoo.

Outi Heiskanen on ollut tuottelias taiteilija.

– Outi vaikutti aina siltä, että hän vain pelaa korttia tai nukkuu. Hän nukkui noin 20 kertaa vuorokaudessa, koska hän nukkui vain vähän kerralla, myös öisin.

Pitkän ystävyyden aikana Karjalainen oppi, etteivät Outin ensin hulluilta kuulostavat näkökulmat yleensä olekaan lainkaan hulluja.

Viimeisessä tapaamisessamme Outi ei reagoinut mihinkään, mutta ei hän vaikuttanut myöskään onnettomalta.

Kun naisilla oli yhteinen kesätalo Juupajoella, Outi Heiskasella oli jo muistisairautta.

– Joskus kyllä minulta paloi pinna. Jos vaikka sovittiin jostakin remontista, Outi ei sitä sitten muistanutkaan.

Outi Heiskasen lastenlapsia ovat laulaja Siiri ja muusikko Reino Nordin. Karjalaisen mukaan hän oli erityisen tohkeissaan lapsenlapsenlapsistaan.

– Hän tatuoi käteensä kahden ensimmäisen syntymäajat, Karjalainen kertoo.

Koronan aikana Karjalainen ei ole käynyt tapaamassa Outi Heiskasta Vehmaalla olevassa hoitokodissa. Keskustelua heidän välilleen ei enää syntyisi, ei edes tunnistamista.

– Viimeisessä tapaamisessamme Outi ei reagoinut mihinkään, mutta ei hän vaikuttanut myöskään onnettomalta, Karjalainen kertoo.

Kun hän teki kirjaansa, Outi pääsi yllättämään hänet vielä kerran.

– Oli jännää kirjoittaa ihmisestä, jonka luulee tuntevansa hyvin, mutta päiväkirjoista hänestä tuli esille puolia, joita en ollut koskaan huomannut.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?