Viisi vuotta sitten kuollut Jouko Turkka herättää yhä tunteita: ”Saisi varmasti jonkun diagnoosin nykyään” - Viihde - Ilta-Sanomat

Diktaattori, hullu, isähahmo, nero, opettaja – viisi vuotta sitten kuollut Jouko Turkka herättää yhä tunteita: ”Saisi varmasti jonkun diagnoosin nykyään”

Jouko Turkka herättää edelleen vahvoja tuntemuksia puolesta ja vastaan.

Kolme Joukon Turkan jossain määrin tuntenutta teatterimaailman ammattilaista avaa hahmoa Turkan takaa.


22.7. 6:45 | Päivitetty 22.7. 7:36

Teatteriohjaaja ja kirjailija Jouko Turkka kuoli 74-vuotiaana 22.7.2016. Turkka muistetaan lukuisista ohjauksistaan sekä ennen kaikkea ajastaan Teatterikorkeakoulussa (nyk. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu) ensin opettajana ja myöhemmin rehtorina.

Turkan aika koulussa oli jotain, mitä muistellaan yhä tänäkin päivänä. Äärimmäinen urheilullisuus ja kuuluissa ”horkkanäyttely” tekivät hänestä käsitteen myös niiden ihmisten parissa, jotka eivät muuten olleet kiinnostuneita teatterista.

Sanottiin, että kouluun ei ole asiaa, jos ei juokse vähintään 3000 metriä Cooperin testissä. Tämä koski myös naisia.

Oma aiheensa itsessään olivat kolmivaiheiset pääsykokeet kouluun pyrkiessä.

Turkan oppilaisiin kuului pitkä lista tunnettuja nimiä, kuten Antti Virmavirta, Satu Silvo, Kai Lehtinen, Jouko Klemettilä, Ville Virtanen, Sari Mällinen ja Jarmo Mäkinen.

Yleinen mielipide on, että osa sen ajan oppilaista muistaa Jouko Turkan sadistisena kiusaajana ja toiset taas elämää suurempana, lähes lahkojohtajamaisena ja mesmeerisesti puhuvana persoonana, nerona.

Kolme Turkan tuntenutta teatterivaikuttajaa avaa Ilta-Sanomille Turkan vaikutusta itseensä ja nykyteatteriin viisi vuotta Turkan kuolemasta.

Jouko Turkka ja Jussi Parviainen kuvattuna 19.1.1987 kaksi päivää Jumalan teatterin jälkeen.

”Saisi varmasti jonkun diagnoosin nykyään”

Näyttelijä Mari Rantasila pääsi opiskelemaan Teatterikorkeakouluun kolmannella yrittämällä. Porista kotoisin olevan Rantasila muistelee kouluaikaa yleisesti ottaen hyvällä.

– Turkka oli minulle ensisijaisesti opettaja, jolta sain näkökulmia taiteilijana olemiseen. Sitä miten taiteilija havainnoi maailmaa ja käyttää havaintojaan työhön.

Hän kertoo oman maailmankuvansa olleen täysin erilainen kuin Turkan. Siitä huolimatta hän päätti heittäytyä opetukseen täysillä.

– Päätin, että pidän opetuksesta saatavat hyvät asiat itselläni ja huonot heitän pois.

Turkasta Rantasilalla on jopa lämmin muisto.

– Erään kurssin keväällä tein puhemuodossa demonstraation, joka koostui kirjoittamastani lapsuuden kokemuksesta, kun minulle tuntematon mies harjoitti seksuaalista häirintää minua kohtaan. Yhdistin tekstiin Edith Södergranin runoja.

– Jälkeenpäin Turkka kiitti minua siitä ja sanoi, miten esitykseni kuvasi osuvasti sitä, kuinka kauheaa naisen elämä voi olla.

Useat näyttelijät kertovat toistuvasti siitä, kuinka heille on jäänyt traumoja Turkan opetuksesta. Rantasila ei kuulu heihin.

– Enemmän traumaattisia kokemuksia minulla on ollut eräässä harrastajateatterissa ja muutamassa ammattityössä.

– Toki koulussa ahdisti aina välillä, mutta se kuuluu opiskeluun ja taiteilijana olemiseen ylipäätään.

Mari Rantasila on meritoitunut muusikkona. Hän lauloi vuonna 2000 Raid-televisiosarjan tunnuskappaleen ”Vain rakkaus” ja hänet palkittiin vuoden naissolistin Emma-palkinnolla vuonna 2000. Hän myös näytteli naispääosaa niin Raid-sarjassa kuin elokuvassa.

Rantasila korostaa, että puhuessaan Turkasta, hän puhuu vain omista kokemuksistaan eikä halua mitätöidä niitä negatiivisia kokemuksia, joita monilla hänestä on.

– Ne kokemukset (muiden) ovat yhtä lailla tosia kuin minunkin kokemukseni.

Hän näkee Turkan olleen tietyllä tavalla aikansa lapsi. Myös tuon ajan yhteiskunta mahdollisti kyseiset opetustavat toisin kuin nykypäivänä maailman ollessa täysin erilainen.

– Se mikä silloin oli sopivaa ja hyväksyttävää ei enää sitä ole, ja hyvä niin.

Turkan 1980-luvun voimien tunnosta ei enää 2000-luvulla ollut tietoakaan.

– Turkka saisi varmasti jonkun diagnoosin nykyään. Hän ei ollut mieleltään stabiili, ja tämä korostui teatterikouluajan jälkeen.

– Hän olisi tarvinnut mielenterveyteensä apua.

Rantasila uskoo Turkan olleen läheisilleen vaikea ihminen. Kaikesta huolimatta hän kokee itse saaneensa Turkalta opettajana paljon sellaista, mistä on hyötynyt ammatissaan.

Turkan arvoa suomalaisessa teatterissa ei hän lähde enempää ruotimaan.

– Eittämättä hän on vaikuttanut siihen tavalla jos toisellakin.

Turkka ja seitsemän veljestä sekä Venla. Edestä vasemmalta Martti Suosalo (Aapo), Mari Rantasila (Venla), Jarmo Mäkinen (Tuomas) ja Kai Lehtinen (Juhani), takarivissä vasemmalta Taisto Reimaluoto (Timo), Jari Pehkonen (Simeoni), Pertti Koivula (Lauri), Tero Jartti (Eero) ja Jouko Turkka.

”Sulla ei ole mitään oikeutta lohduttaa”

Turkan ajasta on kirjoitettu useita kirjoja, joissa tuona aikana Teatterikoulua käyneet oppilaat ovat esittäneet rajujakin syytöksiä häntä kohtaan. Esimerkkeinä näistä ovat muun muassa Katja Kiurun Palasina ja kokonaisena: ihminen näyttämöllä sekä Jarmo Salmisen Lasten ristiretki.

Näyttelijä Martti Suosalo on ehkä kaikkien menestynein Turkan oppilaista, jos mittareina pidetään katsojamääriä niin elokuvissa kuin teatterissa.

Hän on kategorisesti aina sanonut, että ilman Turkkaa hänestä ei olisi tullut koskaan sitä näyttelijää, mikä hän on.

Suosalo pääsi sisään kouluun kolmannella yrittämällä. Kokeista hän muistaa muun muassa sen, kuin Turkka laittoi hänet nyrkkeilemään koulussa jo sisällä ollutta Pauli Porasta vastaan.

– Kai siinä Turkka halusi testata, että miten suoriutuu epätoivoisessa tilanteessa ja mitä tekee sitten, kun ei enää vain jaksa taistella vastaan.

Hän kertoo, että ei pitänyt Turkkaa koskaan minkäänlaisena veli- tai isähahmona.

– Olin tottunut nuorena jalkapalloa pelatessa karjuviin valmentajiin, joten osasin ottaa huudot vastaan oikealla tavalla.

– Tykkäsin muutenkin jäädä hieman sivulle seuraamaan etäältä tilannetta. Eikä Turkka toisaalta tykännyt tunkeutujista, jotka yrittivät päästä lähelle miellyttämällä häntä.

Suosalo muistelee fyysisesti rankkojen harjoitusten taustalla olleen jääkiekosta ja tanssista otettuja liikeratoja sekä tunnetiloja.

– Kyllä Turkka oli siinä mielessä diktaattori, että kaikki muut oppiaineet olivat alisteisia hänen opettamilleen aineille eli hän määräsi myös muita opettajia tätä kautta.

Hän muistelee myös huumorin olleen vahvasti läsnä opiskelijoiden kesken.

– Ilman huumoria ei kukaan tuon kaltaista koulutusta kestä. Terapoimme tavallaan huumorilla niitä asioita, mitkä asiat siellä olisivat aiheuttaneet traumoja.

Pelkkä huumori ei kuitenkaan aina riittänyt. Suosalo tietää joillekin oppilaille jääneen koviakin traumoja ja osan jättäneen koulun kesken.

– Kyllä minulla on lämpimät muistot koulusta ja kaikista opiskelijatovereista.

Kuuluisa ”horkkanäytteleminen” nostaa hymyn Suosalon suulle.

– Suurin osa, minä mukaan lukien, yritti vain selviytyä siitä matkimalla huonosti.

Turkan tapa antaa opiskelijoille palautetta oli suoraa. Hän ei myöskään pitänyt, jos toinen opiskelija yritti lohduttaa murskapalautetta saanutta opiskelijaa.

– Turkka sanoi, että ”sulla ei ole mitään oikeutta lohduttaa” ja senkin ymmärsin lopulta, että näinhän se on.

– Ikään kuin, että millä pelimerkeillä minä olen lohduttamaan toista ja asettamalla siinä tietyllä tavalla itseni lohdutettavan yläpuolelle.

Summa summarum. Turkan opetusmetodit olivat hyvinkin lahkojohtajamaisia ja autoritäärisiä, johon ei juuri kuulunut opettajan kyseenalaistaminen.

– Emme me silti ihan kaikkea sokeasti ottaneet vastaan, vaikka siitä voi sellainen kuva ihmisillä olla.

Martti Suosalo kertoo tottuneensa jo nuorena jalkapalloa pelatessaan vieressä huutaneisiin valmentajiin.

Vaikka Turkka ei loppujen lopuksi opettanut montaa vuosikurssia, hänen maineensa ja julkisuudessa esilläolonsa jätti ihmisten mieleen ehkä vääristyneenkin muistijäljen, jossa hän olisi opettanut enemmän luokkia kuin mitä lopulta opettikaan.

– Se liittyy varmasti myös niin sanottuun ”jälkiturkkalaisuuteen” eli Turkan koulussa olon jälkeiseen aikaan, joka on vaikuttanut ihmisten mieliin, että juuri Turkka olisi opettanut heitä, Suosalo sanoo.

Suosalon mukaan vasta viime vuosina ollaan päästy kokonaan irti jälkiturkkalaisuuden haamusta. Vaikka kouluaika ei hänelle traumoja aiheuttanut, opetustyyli ei olisi enää tänä päivänä hyväksyttävää.

– Niitä harjoitteita ei kyllä voisi enää tehdä.

Teatterikorkeakouluaikaan liittyi myös koomisiakin piirteitä.

– Meitä opiskelijoita pidettiin kapakoissa kovina jätkinä ja jonkinlaisina julkkiksina, kun olimme Turkan alaisuudessa ja julkisuudessa tiedettiin hänen suuruutensa, koska hän oli niin paljon esillä ja rakasti sitä (esilläoloa).

Suosalo ei ollut Turkan kanssa juurikaan tekemisissä enää koulun jälkeen.

Muistot kuitenkin pysyvät.

– Turkka rakasti sitä, että häntä ryöpytettiin. Enkä minä ole mikään puolustelemaan häntä. Minulla ei ole mitään oikeutta surra hänen kohtaloaan.

Aito turkkalainen siis.

”Oli vääjäämätöntä, että lopulta koulu tuhoutuu tavalla tai toisella”

Monissa liemissä keitetty dramaturgi Jussi Parviainen tunnettiin aikanaan koulussa Turkan oikeana kätenä. Myös Parviainen painostettiin lähtemään Jumalan teatterin jälkipyykkien jälkeen.

Parviaisen käydessä koulua Turkka ei vielä vaikuttanut Teatterikoulussa. Hän muistaa ihailleensa Turkan teatteriohjauksia, kuten Murtovarkautta (Minna Canth) ja Viisasta neitsyttä (Algot Untola).

– Turkka tuli sitten joskus katsomaan minun Jumalan rakastaja -teatteriesitystäni ja pyysi minua hakemaan kouluun dramaturgian lehtorin virkaa.

Parviainen hakikin virkaa, johon tosin valittiin Outi Nyytäjä. Pian Parviainen kuitenkin pääsi Turkan oikeaksi kädeksi kouluun. Hän myöntää koulun olleen varmasti rankkaa monille opiskelijoille.

– En tietenkään lähde kiistämään kenenkään kokemuksia.

Parviainen kertoo Turkan olevan edelleen maailman suurimpia ohjaajia ja nostaa hänet samaan kategoriaan venäläisten mestarien Konstantin Stanislavskin ja Vsevolod Meyerholdin kanssa.

Vaikka Parviaisen äänessä on aimo annos ihailua, ei hän myönnä olleensa Turkan ystävä.

– Ei ”Jokella” siinä mielessä varmaan ollut yhtään ystävää. Se koulu oli hänelle kaikki, eikä hänellä sen jälkeen varmasti ollut kauheasti mitään suhteita.

Hän toteaa saman kohtalon tapahtuvan monelle suurmiehelle, että työ ja sen kautta tuleva arvostus määrittää kaiken. Töiden päätyttyä ei yhtäkkiä olekaan enää mitään.

– Tämä näkyy usein eläkkeelle jääneissä poliitikoissa, jotka ovat olleet aiemmin tärkeissä tehtävissä.

Parviainen ihmettelee, että niin moni koulussa opiskellut kertoo edelleen näinä päivinä olleensa Turkan oppilas.

– Turkkahan opetti verrattain pientä porukkaa, mutta silti jossain yksittäisellä kurssilla käyneet ihmiset kehuskelevat olevansa hänen oppilaitaan.

Turkan koulutuksen ”tuotteiksi” hän nostaa Kai Lehtisen sekä ennen kaikkea Antti Virmavirran.

Jussi Parviainen kertoo, että ei koe olleensa Jouko Turkan ystävä, vaikka miehet olivatkin läheisiä Teatterikorkeakoulussa.

Turkan loppu koitti Jumalan teatterin myötä. Pohjoisten teatteripäivillä Oulussa neljä koulun opiskelijaa Esa Kirkkopelto, Jari Halonen, Jorma Tommila sekä Jari Hietanen käyttäytyivät esityksessään aggressiivisesti yleisöä kohden heittäen yleisöä muun muassa ulosteella.

Myös Parviaisen lähtölaskenta alkoi samalla. Jatkuvasti kasvanut paine koulun opetusmetodeja kohtaan kasvoi lakipisteeseensä ja kulttuuriministeri Gustav Björkstrand (rkp) vaati Turkan ja Parviaisen päitä vadille.

– Yhä tänä päivänäkin minulta kysyttiin, että miltä tuntui heittää Oulussa yleisöä ulosteella. Yleinen vääristynyt harha on, että se olisi ollut Turkan ja minun masinoima juttu, mutta niin ei missään nimessä ollut.

Pirun teatteri nousi Jumalan teatterissa olleiden opiskelijoiden ”puolustajiksi” ja osoitti mieltään koulussa särkien koulun irtaimistoa. Pirun teatteriin kuului muun muassa nykyinen liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd).

– Se oli vääjäämätöntä, että lopulta koulu tuhoutuu tavalla tai toisella.

– Uskon Turkan jollain tavalla halunneen nähdä koulun palavan ja niin hän minulle kertoikin, että haluaa nähdä liekkimeren takanaan poistuessaan koulusta, Parviainen muistelee.

Jouko Turkka vietti viimeiset vuotensa lapsuudenmaisemissaan Pirkkalassa. Tuohon aikaan liitty myös kuuluisa ”kivien keräilyvaihe.”

Parviainen toteaa Turkan ajan Teatterikorkeakoulun olleen niin suosittua sen ajan mediassa, että se kasvoi liian isoksi.

– Kaikki juorut, että kuka oli kenenkin kanssa, niin niitä riitti. Totuutta niissä ei ollut nimeksikään ja juoruja kerrottiin niiden toimesta, jotka eivät edes olleet koulua lähellä.

Pyydettäessä kuvailemaan Turkkaa vain yhdellä adjektiivilla tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä.

– Nero!

Ilta-Sanomat tavoitti myös Turkan pojan Juha Turkan, joka kieltäytyi kuitenkin kohteliaasti antamasta haastattelua.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?