Tiesitkö? Tv:stä tuttu lääkäri Pippa Laukka on työskennellyt rantavahtina – humalaiset uimarit eivät ottaneet kehotuksia kuuleviin korviinsa - Viihde - Ilta-Sanomat

Tiesitkö? Tv:stä tuttu lääkäri Pippa Laukka on työskennellyt rantavahtina – humalaiset uimarit eivät ottaneet kehotuksia kuuleviin korviinsa

Harva ihminen voi sanoa olevansa kuin kala vedessä. Televisiosta tuttua lääkäriä Pippa Laukkaa tämä sanonta kuvaa kuitenkin paremmin kuin hyvin.

Pippa Laukka on viettänyt suuren osan elämästään veden äärellä.

11.7. 7:31

Ensikosketuksensa uimiseen Pippa Laukka sai isovanhempiensa kesämökillä Nuuksiossa. Siellä hän vietti lapsuutensa kesät pulikoiden yhdessä isoveljensä ja serkkunsa kanssa.

Isovanhemmat seurasivat joukkion vesileikkejä laiturilta käsin. Kun nämä huomasivat Pipan pysyvän pinnalla omin avuin, he ryhtyivät vähitellen vähentämään ilmaa tytön uimarenkaasta. Kun rengas eräänä päivänä lepatti Pipan vyötäröllä typötyhjänä, 5-vuotias tyttö huomasi oppineensa uimaan.

– Muistan sen tunteen edelleen. Olin valtavan riemuissani uudesta taidostani, nyt 51-vuotias Laukka muistelee.

46 vuotta myöhemmin televisiosta tuttu lääkäri viihtyy vedessä edelleen paremmin kuin hyvin. Olet mitä syöt -ohjelman keulahahmona tunnetuksi tullut Laukka työskentelee arjessaan Vihdin ja Karkkilan terveysjohtajana. Toimelias nainen on ehtinyt elämänsä aikana kokeilemaan niin vesipalloa kuin sukellustakin, mutta lopulta yksi laji on ollut ylitse muiden.

Vesi on Pippa Laukalle palautumisen elementti.

Laukka aloitti uimaharrastuksensa jo ala-asteella, kun paikallisen uimaseuran esite tipahti perheen postiluukusta. Päättäväinen tyttö halusi ilmoittautua mukaan tekniikkakurssilla, ja pian Laukka viettikin jo suurimman osan vapaa-ajastaan läheisellä uimahallilla.

– Uinti oli minulle nuorena valtavan suuri osa elämää. Hallilta löytyi kaveriporukka, jonka kanssa jaettiin niin elämän ilot kuin surutkin. Ensimmäiset humalatkin koettiin yhdessä.

Vaikka vanhemmat kannustivat tytärtään tämän harrastuksessa, Laukka otti uinnin nopeasti ikiomaksi jutukseen.

– Kerran äitini erehtyi tulemaan hallille kesken harjoitusten leopardibikinit päällään, ja kauhistelin, että mitä se täällä tekee, Laukka naurahtaa.

Ensimmäisen lukiovuoden jälkeen Laukka jätti uintikilpailut taakseen, mutta jatkoi rakasta harrastustaan valmentajan roolissa.

– En ollut koskaan joukkueemme tähti. Vaikka rakastin uimista, minulla ei ollut intohimoa arvottaa sitä elämäni tärkeimmäksi asiaksi.

Helsingin rannat ovat tulleet nuoruudessaan uimavalvojana työskennelleelle Pippa Laukalle tutuiksi.

Todellisia uintitähtiäkin Laukan nuoruuden kaveriporukasta löytyi. Yläasteella hän naureskeli yhdessä uimariystävänsä Mari Kasvion kanssa tämän pikkuveljelle Antille, joka oli päättänyt ilmoittautua mukaan uinnin tekniikkakurssille.

Huvitus vaihtui kuitenkin nopeasti ylpeydeksi, kun Antti Kasvio alkoi peittoamaan ikätovereitaan kilparadoilla. Sittemmin hän voitti 200 metrin vapaauinnin olympiapronssia sekä kaksi maailmanmestaruutta samalta matkalta.

Vedessä pää tyhjenee ja tunnen olevani yhtä luonnon kanssa.

Vaikka Laukka ei ole käynyt uintikilpailuissa vuosikymmeniin, hän kokee veden edelleen omaksi elementikseen. Hän aloitti kuutisen vuotta sitten tavoitteellisen triathlonharjoittelun, jossa uintitreenit ovat keskeisessä roolissa.

– Korona-aikana en ole päässyt uimahalliin, mutta tavallisesti harjoittelen siellä kaksi kertaa viikossa. Meillä on treeneissä hyvä porukka, joiden kanssa harjoittelu on sujuvaa.

Kesäaikaan Laukka ui mielellään myös lajinomaisesti avovedessä, ja talvella hän nauttii avantouinnista.

– Avannosta saa uskomattoman endorfiiniryöpyn. Kesällä rakastan märkäpuvussa uimista. Vedessä pää tyhjenee ja tunnen olevani yhtä luonnon kanssa.

Pippa Laukka kannustaa suomalaisia uintiharrastuksen pariin.

Liikuntalääketieteen erikoislääkäri kertoo uinnin tasapainottavan hyvin triathlonharjoittelua, sillä uinti on lajina huomattavasti juoksua ja pyöräilyä lempeämpää. Ammattinsa puolesta Laukka tuntee hyvin lajin terveyshyödyt.

– Uinti on samaan aikaan tehokas ja kehoystävällinen laji, joka sopii aivan jokaiselle. Se suojaa niveliä ja kuormittaa kehoa kokonaisvaltaisesti. Kyse ei ole vain yhdestä lajista, vaan uintiharjoittelua voi tehdä eri tyyleillä tai vaikkapa vesijuosten.

Ainut vaatimus uimaharrastuksen aloittamiselle on uimataito. Senkin pystyy Laukan mukaan opettelemaan vielä aikuisiällä.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uimaan. Usein ainoat uimista rajoittavat tekijät löytyvät omien korvien välistä.

Laukka vinkkaa, että uimaseurat ja kaupungit järjestävät alkeiskursseja myös aikuisille. Niille kannattaa hänen mukaansa hakeutua matalalla kynnyksellä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uimaan.

Nuoruudessaan Helsingin rannoilla uimavalvojanakin työskennellyt Laukka tiedostaa hyvin myös uimiseen liittyvät vaaranpaikat.

– Koskaan ei voi olla niin hyvä uimari, etteikö voisi sattua jotakin vahinkoa. Menitpä vesille sitten uiden tai veneellä, aina kannattaa kertoa jollekulle, mihin on menossa.

Eritoten turvallisuussyistä Laukka on halunnut opettaa omat lapsensa uimaan jo pieninä. Vaikka yksikään lapsista ei ole jatkanut äitinsä uintiharrastusta, kaikki kolme tytärtä oppivat uimaan jo alle kouluikäisinä.

– He ovat itse saaneet valita omat lajinsa, mutta olen halunnut tarjota heille mahdollisuuden myös siihen, että he voivat halutessaan uida.

Pippa Laukka muistuttaa, että vesillä on kiinnitettävä turvallisuuteen erityistä huomiota.

Rantavahtina työskennellessään Laukka sai omin silmin todistaa sitä, miten alkoholi vaikuttaa ihmisten arvostelukykyyn. Hän joutui useampaan otteeseen noutamaan rannan tuntumasta humalaisia uimareita, jotka suuntasivat veteen uimavahdin kielloista huolimatta.

Muuten uimavalvojan työtehtävät koostuivat lähinnä pienten, rannalla tapahtuneiden haavereiden hoitamisesta.

Olet mitä syöt -ohjelmassa Laukka on tottunut jakamaan terveysneuvoja suomalaisille. Nyt hän opastaa hellepäivää rannalla viettäviä auringonpalvojia juomaan riittävästi vettä ja käyttämään runsaasti aurinkorasvaa.

– Iho pitää suojata myös uidessa. Usein käy niin, että mennään veteen viilentymään, ja sitten todellisuudessa mennäänkin sinne palamaan.

Pippa Laukka oppi uimaan isovanhempiensa valvovan silmän alla, joten hän on tuntenut olonsa aina turvalliseksi veden äärellä.

Vaikka rantavedessä pulikoiminen ei varsinaisesti ole urheilua, Laukka toteaa sen olevan aurinkotuolissa istumista parempi vaihtoehto.

– Kaikki liike on hyvästä. Jo muutaman minuutin liikkuminen laskee elimistölle haitallisen sytokiinin tasoja.

Lopuksi Laukka muistuttaa, että pulikoimisenkin voi halutessaan muuttaa tehokkaaksi uintiharjoitteluksi.

– Mökkirannasta voi lähteä kätevästi vaikkapa vesijuoksemaan, hän vinkkaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?