Pete Suhonen kirjoitti dekkarin, jossa Helsingin Lauttasaaressa tapahtuu murha - Viihde - Ilta-Sanomat

Pete Suhonen näki juoksulenkillä näyn ruumiista ja päätti kirjoittaa dekkarin, jossa lintukoto järkkyy ja Helsingin Lauttasaaressa tapahtuu murha

Pete Suhosen dekkarissa ei käydä läpi helsinkiläistä alamaailmaa. Kuuma kesä ja juoksulenkillä nähty näky innoittivat Suhosta kirjoittamaan hienostoalueelle sijoittuvan porvarillisen murhan.

Pete Suhosta ei kiinnosta kuvailla dekkarissa poliisien työskentelyä tai dna-testausta. Keskiluokkainen maailma on tutumpi.

31.7. 15:50

Seison murhapaikalla, valoisan merenranta-asunnon olohuoneessa Helsingin Lauttasaaressa.

Vuonna 2002 täältä on löytynyt ruumis.

Onneksi murha on tapahtunut vain kirjan sivuilla, asunnon isännän, kirjailija Pete Suhosen dekkarissa Naiset kuin muuttolinnut (WSOY).

Se aloittaa Suhosen postinumeromurhat-nimisen kirjasarjan. Seuraavat dekkarit sijoittuvat Helsingin Munkkiniemeen ja ehkä Kulosaareen. Hienostoalueille, joissa ei juuri murhia tehdä.

Juuri tämä asetelma tekee Suhosen dekkarista kutkuttavan. Eihän tällaista voi tapahtua täällä!

Lintukoto järkkyy.

– Sain idean kesällä 2014, kun oli tosi kuuma, ja luin paljon dekkareita, Pete Suhonen kertoo olohuoneessaan kesäkuun lopussa.

On hänen esikoisdekkarinsa pienimuotoinen lehdistötilaisuus.

Suhonen palaa vuoteen 2014, jolloin hän sai kotisaarensa kaduilla lenkkeillessään näyn ruumiista, joka kuuluu lauttasaarelaiselle menestyskirjailijalle.

– Kirjoitin romaanista ensimmäiset kohtaukset, kuuma kesä loppui ja siirryin muihin kirjallisiin töihin. Ajatus jäi kytemään, mutta väliin mahtui kolme muuta romaania.

- Suomessa on ylivertaisia kertojia, jotka käyvät läpi helsinkiläistä alamaailmaa. Ajattelin, että voisin kokeilla porvarillisesta taiteilijamaailmaa. Sellainenkin on olemassa, Pete Suhonen sanoo dekkaristaan..

Murha Lauttasaaressa ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Työt Lauttasaari-lehden päätoimittajana ja myöhemmin tv-käsikirjoittajanakin täyttivät arjen, mutta aina tuli uusi kesä, jolloin jatkaa kertomusta.

2019 koossa oli jo sata liuskaa.

– Näytin sitä kustannustoimittajalleni Samuli Knuutille, joka tykkäsi sen tyylistä ja rohkaisi jatkamaan.

Suhosen omia dekkarisuosikkeja ovat Raymond Chandler ja Agatha Christie.

Naiset kuin muuttolinnut ei ole toimintajännäri eikä cozy crimea. Suhonen kuvailee kirjaansa tunnelmadekkariksi, joka salakuljettaa mukanaan kaunokirjallisuutta. Pete Suhosta ei kiinnosta kuvata poliisin toimintaa tai dna-näytteiden läpikäyntiä.

Tapahtumat sijoittuvat keskiluokkaiseen ympäristöön, sillä se on Suhoselle tuttua. Lauttasaarta kutsutaan onnellisten saareksi.

– Suomessa on ylivertaisia kertojia, jotka käyvät läpi helsinkiläistä alamaailmaa. Ajattelin, että voisin kokeilla porvarillisesta taiteilijamaailmaa. Sellainenkin on olemassa.

Kirjassa tapahtuu useampi murha. Henkilöitä ovat kansalliskirjailija Julius Ukkonen, kuvataiteilija Erno Haatainen, kirjakustantaja Mona Trygg ja nuori tarjoilija Erika.

Kuvitteellisessa Yötä päivää -lehdessä työskentelevä toimittaja Mikael Kokkonen seuraa heidän elämäänsä.

Pete Suhonen halusi tuoda kirjassa esiin toimittajan työtä. Suhonen oli lähes 20 vuotta City-lehden päätoimittaja.

– Niin kutsutun juorutoimittajan työ on käsittääkseni kova duuni, vaikkei sellaisesta minulla olekaan kokemusta. Se, että kohtaat ihmisiä ja kirjoitat niiden ups and downseista, vaatii valtavasti, kovaa nahkaa ennen kaikkea, kun tapaa kirjoitustensa kohteen uudelleen.

Minulla on 50-60 -sivun mittaisia käsikirjoituksia paljon. Katsotaan, mikä niistä huutaa eniten jatkamaan, Pete Suhonen sanoo.

Kirjassa on virkistävästi vain yksi kertojaääni, Mikael Kokkosen näkökulma. Tarina etenee rauhallisesti.

Se on tietoinen valinta.

– Monessa dekkarissa vauhti turvaa dekkarin rakennetta ja juonta. En tiedä, kestääkö yksikään dekkari tarkempaa tarkistelua, että mitä tässä itse asiassa tapahtuu. Siis onko tarina mahdollinen.

Naiset kuin muuttolinnut sijoittuu vuoteen 2002, kun ei ollut vielä Facebookia. Informaatiota oli tarjolla vähemmän. Kännyköitä oli jo, mutta niillä vain soiteltiin.

– Halusin sijoittaa tapahtumat aikaan, jolloin kaikkea ei voinut googlata. Mielikuvitus sai ihmisten elämässä enemmän sijaa.

Aikalaisille kirja tarjoaa hauskan nostalgiamatkan. Käydään nyt jo lopetetussa Kynsilaukka-ravintolassa ja soitetaan Nokian kapulapuhelimilla.

Monet julkkikset mainitaan nimeltä. Suhonen ei ole kysynyt heiltä lupaa.

– Luotan heidän huumorintajuunsa. Kirjassa on sellaista, jota olisin voinut heidän kuvitella tehneen.

Mikael Kokkonen jatkaa myös seuraavassa kirjassa. Jotakin muutakin saattaa syntyä.

– Minulla on 50–60-sivun mittaisia käsikirjoituksia paljon. Katsotaan, mikä niistä huutaa eniten jatkamaan, Pete Suhonen sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?