Kirjailija Niina Mero kirjoitti romaanin miehen näkökulmasta ja ahdistui – avautuu vastakkaista sukupuolta piinaavista ennakkoluuloista - Viihde - Ilta-Sanomat

Kirjailija Niina Mero kirjoitti romaanin miehen näkökulmasta ja ahdistui – avautuu vastakkaista sukupuolta piinaavista ennakkoluuloista

Kirjailija Niina Mero on ottanut itse romanttisen viihdekirjailijan leiman ennen kuin se on ehditty lyödä. Uudessa viihderomaanissaan hän kirjoittaa miehen näkökulmasta ja miettii, millainen miehen pitäisi olla ollakseen hyvä mies.

–Viihdekirjailijoiden tilanne on mennyt parempaan suuntaan. Enää häpeä ei ole niin vahva, Niina Mero sanoo.

4.7. 16:00

Halu kadota johonkin englantilaiseen puutarhaan teki hämeenlinnalaisesta Niina Merosta kirjailijan.

39-vuotias Mero kertoo katsovansa televisiosta paljon brittisarjoja. Hänen esikoiskirjansa Englantilainen romanssi (Gummerus) syntyi eskapismin tarpeesta.

Romaanissa Nora matkustaa siskonsa häihin brittikartanoon. Hän kiinnostuu aatelisperheen pojan katoamisesta ja tempautuu selvittämään tapausta.

Romanssit ovat Niina Meron erityisalaa. Hän tekee väitöskirjaa nykypäivän romanttisesta viihdekirjallisuudesta. Tutkijan tausta näkyy Meron romaanissa viittauksina kirjallisuushistoriaan.

Siinä sivussa tutustutaan hurmaaviin brittimiehiin ja ihaillaan heidän vatsalihaksiaan. Niina Mero kertoo kirjoittaneensa tarinoita ”aina”.

–Aloitin parikymppisenä Reginaan kirjoittamisen, ja olen rustannut aika monta novellia sinne, hän kertoo.

Niina Mero kuuluu vielä sukupolveen, joka luki teininä nuortenlehteä nimeltä SinäMinä. Vuonna 2010 lopetettu aikakauslehti julkaisi romanttisia kertomuksia, muotia ja julkkishaastatteluita.

Nyt lukemistolehdet ovat melkein hävinneet. Romantiikan tarve ei ole kuitenkaan kadonnut.

–Romanssigenre on tosi laaja, sen puitteissa voi tehdä mitä vaan, Niina Mero sanoo.

Eri kirjallisuudenlajit ovat nykyään sekoittuneet. Dekkareissa ja fantasiakirjallisuudessa on paljon romantiikkaa. Silti monet kirjailijat pelkäävät viihdekirjailijan mainetta.

–Usein romanssileimaa yritetään vältellä. Olen ottanut itse romanttisen viihdekirjailijan leiman ennen kuin se on ehditty lyödä, Niina Mero sanoo.

Vielä muutama vuosikymmen sitten viihdekirjailija sai osakseen vähättelyä. Se oli myös hiljattain edesmenneen kirjailija, professori Laila Hirvisaaren kohtalo. Hänen uransa alkuvuosina 1970-luvulla viihdekirjallisuutta ei arvostettu. Ajat muuttuivat. Vuonna 2011 Laila Hirvisaaren romaani Minä, Katariina oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokas.

–Viihdekirjailijoiden tilanne on mennyt parempaan suuntaan. Enää häpeä ei ole niin vahva, Niina Mero sanoo.

–Jo siinäkin, että viihdekirjallisuutta voi tutkia akateemisesti, on menty eteenpäin. Olen kuullut, että naistenlehtien jatkokertomukset ovat tosi suosittuja.

Niina Merolla on missio. Hän haluaa pureutua siihen, mitä romanttinen viihdekirjallisuus on. Sitä on Suomessa vähän. Genren määritteleminen on aika vaikeaa.

–Onko Enni Mustonen romanttista viihdekirjallisuutta vai historiallista kirjallisuutta, Niina Mero kysyy.

Sitten on vielä erikseen chicklit sekä feelgood-kirjallisuus. Siinä on tutkijalle työsarkaa.

–Välillä tuntuu aika kohtuuttomalta, mitä odotuksia miehiin kohdistetaan. Pitäisi olla herkkä ja vahva – eikä sekään riitä, Niina Mero sanoo.

Toisessa romaanissaan Romanssin sankari (Gummerus) Niina Mero kirjoittaa miehen näkökulmasta. Uutuuskirjan päähenkilö Benedict Jay on töissä erikoisjoukoissa. Palvelusvapaalla hän tulee Suomeen moikkaamaan veljeään. Todellisuudessa matkan syy on ihan toinen.

Ollaan taas salaisuuksien äärellä.

–Oli jännää kirjoittaa miehen näkökulmasta ja tavallaan myös helppoa.

Samalla Mero pystyi pohtimaan maskuliinisuutta ja sitä, mitä mieheltä odotetaan. Millainen miehen pitäisi olla ollakseen hyvä mies?

–Välillä tuntuu aika kohtuuttomalta, mitä odotuksia miehiin kohdistetaan. Pitäisi olla herkkä ja vahva – eikä sekään riitä. On hyvä tuoda esille ristiriitaisuuksia, mitä miehiltä vaaditaan.

Rakkaus ei ole Meron mielestä sukupuolitettu asia. Miehet ajattelevat samalla lailla rakkaudesta kuin naisetkin.

–Yhteiskunnallinen keskustelu voi olla aika kovaa miehille. Feministisen keskustelun ei pitäisi tapahtua miesten kustannuksella.

Tasa-arvo alkaa kuitenkin olla jo monessa asiassa hyvällä tolalla, Mero iloitsee.

Niina Mero kertoo aina tulleensa paremmin juttuun miesten kuin naisten kanssa. Hän on ainoa lapsi.

Olkoonkin yleistys, mutta miesten tietynlainen suoraviivaisuus viehättää. Miesten kanssa oleminen on toimintaa, naiset puhuvat paljon ihmissuhteista, Mero linjaa.

–Parisuhteen kannalta kommunikointi on tärkeää, mutta jos aina vain puhutaan, ei sekään ole hyvä. On parempi elää siinä suhteessa ja tehdä asioita yhdessä eikä aina vain puhua siitä.

–Se käy miehiltä helpommin kuin naisilta.

Rakastaa voi kuitenkin monella tavalla. Meroa ahdistaa romanttisen viihteen kuvaukset, joissa pariskunta kasvaa yhteen kuin lonkerot toisiinsa.

–Rakkaudessa ei ole kyse riippuvuudesta, että laitetaan kaikki yhden kortin varaan. Ihanne olisi, että kaksi itsenäistä ihmistä on yhdessä.

Niina Meron tatuoinneilla on sanoma. – Pääkallo kertoo siitä, että kuolema on aina elämässä läsnä. Se on siitä hyvä muistutus.

Ihmisenä Niina Mero tekee vahvan naisen vaikutelman. Hän harrastaa pitkiä pyöräilylenkkejä. Kirjoittaessaan toista romaaniaan hän kävi kuntonyrkkeilytreeneissä. Näin hän samaistui päähenkilön, erityisjoukkojen miehen, elämään.

Yksi asia on vielä mainittava. Niina Merosta ei voi kirjoittaa kertomatta tatuoinneista. Niitä on paljon. Sulkakynä. Pääkallo. Vaikka mitä.

–Joku kysyi, mitä tatuointeja sulla on. Sanoin, että kaikki, Niina Mero kertoo nauraen.

Yksi tatuoinneista lähtee polvesta ja tulee puoliselkään.

Tatuointien tekemiseen on mennyt viisi vuotta. Niillä on sanoma. Pääkallo kertoo siitä, että kuolema on aina elämässä läsnä. Se on siitä hyvä muistutus.

–Samoin nämä kirsikankukat ovat hetkellisiä, Niina Mero esittelee käsivartensa tatuointia.

–Lyhyt on elämän loisto. Me kuollaan kaikki.

Kirjassaan Romanssin sankari Niina Mero kuvaa kuoleman läsnäoloa. Päähenkilö Ben on joutunut kasvokkain kuoleman kanssa.

–Kukaan ei päätä itse omasta kuolemastaan, Niina Mero sanoo.

–Rakkautta ja kuolemaa ei pysty selittämään auki. Siksi yritän selvittää niitä kirjailijana. Että pystyisin saamaan niistä jotakin otetta.

Niina Mero

Ikä: 39

Ura: Sanataideohjaaja. Kirjoittamisen maisteri (FM). Tekee väitöskirjaa Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen tohtoriohjelmassa. Kirjoittanut kaksi viihderomaania.

Perhe: Parisuhteessa

Plus: Saanut Gummeruksen Kaarlen palkinnon

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?