Maija Vilkkumaa sanoo suorat sanat Anna Erikssonille: ”Niin vaikea ymmärtää” - Viihde - Ilta-Sanomat

Maija Vilkkumaa sanoo suorat sanat Anna Erikssonille: ”Niin vaikea ymmärtää”

Maija Vilkkumaa ei ymmärrä Anna Erikssonin huolta korkeakulttuurin ja viihteen sekoittumisesta.

Maija Vilkkumaa ottaa Facebook-kirjoituksessaan kantaa Anna Erikssonin HS:n haastatteluun.

21.6. 9:44

Laulaja Maija Vilkkumaa ottaa julkisessa Facebook-kirjoituksessaan kantaa Anna Erikssonin Helsingin Sanomille 19.6. antamaan haastatteluun.

Vilkkumaa toteaa kirjoituksessaan, että hänen on vaikea ymmärtää Erikssonia. HS:n haastattelussa Eriksson kuvailee suorasukaisesti sitä, kuinka on todella huolissaan korkeakulttuurin vaarasta kuolla.

Muun muassa Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista -hiteistään tunnettu Eriksson on nykyään elokuvaohjaaja, joka tekee ainoastaan taide-elokuvia. Hän on muun muassa vuonna 2013 todennut iskelmäuransa olleen ”pelkkää paskaa” HS:n Kuukausiliitteen haastattelussa.

HS:n haastattelussa todetaan, että Erikssonin mukaan suurin virhe taidekentällä tapahtui, kun korkeakulttuurin ja viihteen annettiin sekoittua eri puolilla yhteiskuntaa. Erikssonin mukaan muutoksen huomaa siitä, kun kysyy itseltään: kuka tulee ensimmäisenä mieleen kulttuurista?

– Ja ihmisille tulee mieleen Maija Vilkkumaa ja Tuomas Kyrö. Minulla ei ole missään tapauksessa mitään heitä vastaan, mutta silloin ollaan popin ja viihdekirjallisuuden puolella, Eriksson sanoo HS:lle.

Anna Eriksson tahtoo keskittyä jatkossa vain korkeakulttuurin tekemiseen.

Facebook-kirjoituksessaan Maija Vilkkumaa toteaa Anna Erikssonin olevan poikkeuksellisen hyvä ja ilmaisuvoimainen laulaja, mutta olevansa tämän kanssa aivan eri linjoilla suhteessa popkulttuuriin ja -musiikkiin.

– Erikssonia harmittaa popmusiikki ylipäätään, se on hänen mielestään merkityksetöntä, ja tästä Eriksson vetää sen johtopäätöksen, ettei uutta musiikkia oikeastaan kannata edes tehdä. Hän tuntuu pitävän jonkinlaisena tinkimättömyyden osoituksena sitä, että esittää tämänkin kesän festivaalikeikoillaan vain vanhaa, nostalgista musiikkia. Tätä minun on vaikea ymmärtää, Vilkkumaa kirjoittaa Facebookissa.

Vilkkumaa vertailee pitkässä kirjoituksessaan myös omaa ja Erikssonin uraa sekä 1990- että 2000-luvulla.

Vilkkumaa kuvailee 2010-luvun olleen myrskyisää sekä hänelle itselleen että Erikssonille. Vilkkumaa itse väsyi musiikkialaan ja artistiuteen ja lopetti keikkailun muutamaksi vuodeksi. Eriksson ei puolestaan halunnut enää esittää muiden kappaleita, vaan teki itse vuonna 2012 julkaistun Mana-levynsä.

Vilkkumaa kertoo saaneensa runsaasti kritiikkiä, kun hän palasi tauoltaan uuden elektronisen ja kokeellisen musiikin kanssa.

– Moni kritisoi tyylikokeilujani, mutta minun oli ne tehtävä, sillä ajattelen, että taiteilija ei voi eikä saa muuttua omista biiseistään cover-versioita esittäväksi viihdyttäjäksi vaan hänen täytyy kurottaa kohti uusia maisemia, vieraita ja vaikeitakin, Vilkkumaa kirjoittaa ja jatkaa:

– Ehkä juuri siksi, taiteilijana ja taiteen näkökulmasta, minun on niin vaikea ymmärtää Anna Erikssonia juuri nyt. Kyllä, taiteen pitää olla nyrkki naamaan tai palleaan. Kyllä, taiteella on itseisarvo. Mutta eihän se, ettei Eriksson itse vaikutu popmusiikista, tarkoita sitä, ettei se kuitenkin voisi olla vaikuttavaa, etteivät muut vaikuttuisi siitä? Ajatteleeko Eriksson, että popmusiikin rakastajat ovat lähtökohtaisesti pinnallisia hömpöttelijöitä? Minusta popmuusikot tekevät jatkuvasti kiinnostavaa musiikkia (on tärkeää seurata sitä, ja on tärkeää muistaa, että on muutakin kuin Spotify-listat ja radiosoitto!), ja jos Eriksson ei siitä syty, ei se vielä välttämättä kerro muusta kuin Erikssonin henkilökohtaisista makumieltymyksistä.

Maija Vilkkumaa esiintymässä Helsingin Senaatintorin uudenvuodenjuhlissa vuonna 2016. Musiikkinsa lisäksi Vilkkumaa tunnetaan tv-ohjelmista, hänet on nähty muun muassa The Voice of Finlandin tähtivalmentajana ja Idolsin tuomarina.

Tekstissään Vilkkumaa puolustaa popin ja rockin asemaa.

– Popmusiikki on kaupallinen ala ja sellaisena myös antielitistinen: niille on tilaa ja mahdollisuuksia, joilla on yleisö. Tällainen tilanne johtaa toki helposti varmisteluun, ja ehkä siksi tällaisille Erikssonin kaltaisille avautumisillekin on tarve – jotta pysyisimme hereillä, rohkeina, intohimoisina.

– Suomessa on aika vähän ihmisiä ja poliittisesti kulttuurivihamielinen ilmapiiri, ja näistä syistä mainstreamin ulkopuolella on huomattavasti hankalampaa toimia kuin vaikkapa Ruotsissa. Olen itsekin tästä huolissani ja valmis taistelemaan sen eteen, että suomenkielinen pop/rock/rap/mikä vain pysyy elinvoimaisena ja innovatiivisena.

Vilkkumaa kirjoittaa toivovansa, että Eriksson tekisi uutta musiikkia, sillä ”pelkkä nostalgia ilman eteenpäin suuntautuvaa katsetta on tunkkaista ja masentavaa. ”

– Mutta Eriksson toimii niin kuin hänen täytyy, tietysti, ja kun esiinnymme peräkkäin Himoksella muutaman viikon kuluttua, lupaan silti nostaa maljan Kun katsoit minuun -kappaleen modulaatiolle ja Erikssonin ainutkertaiselle äänelle.

  • Maija Vilkkumaan Facebook-kirjoitus alla kokonaisuudessaan:

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?