Kommentti: Miisa Nuorgam syytti tähtikoomikkoa seksuaalisesta häirinnästä ja kohtasi karut seuraukset – miksi nainen leimataan aina valehtelijaksi? - Viihde - Ilta-Sanomat

Kommentti: Miisa Nuorgam syytti tähtikoomikkoa seksuaalisesta häirinnästä ja kohtasi karut seuraukset – miksi nainen leimataan aina valehtelijaksi?

Halutaan sitä myöntää tai ei, seksuaalinen häirintä kukoistaa edelleen yhteiskuntamme eri sektoreilla, ja Miisa Nuorgamin kuvailemat tilanteet ovat yhä monelle nuorelle naiselle arkipäivää, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Iida Tani.

18.6. 21:38

Viihdekentällä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä keskustellaan julkisuudessa tasaisin väliajoin, vaikkakin aivan liian harvoin. Tällä viikolla aihe nousi jälleen pinnalle, kun sosiaalisen median vaikuttajana ja toimittajana tunnettu Miisa Nuorgam kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää työskennellessään koomikko Sami Hedbergin kiertueella vuosia sitten. Hedberg kiisti väitteet jyrkästi.

Lue lisää: Somevaikuttajalta rajuja syytöksiä Sami Hedbergiä ja koomikko Zaania kohtaan – miehet kiistävät kaikki väitteet

Totuttuun tapaan Nuorgamin ulostulo poiki kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Twitterissä Nuorgam sai osakseen paljon tukea naisilta, jotka ovat kokeneet vastaavaa. Myös monet koomikot ovat tuominneet seksuaalisen häirinnän jyrkästi.

Valitettavaa on kuitenkin se, että iso osa Nuorgamin saamista viesteistä piti sisällään jotakin aivan muuta.

Eli sua on lääpitty aina kun olet kaljalla? Joko juot liikaa tai sit valehtelet. Simple as that.

Just juu. Kyllä minäkin aina kun joudun rikoksen uhriksi päivitän siitä twitteriin enkä kerro poliisille koska? Huomiohuora.

Kun lehdissä keikistelee pikkuhousuissa ja ilman tissiliivejä mosot esillä, niin sehän on kuin syömään huutais.

Nuorgamin saamia viestejä lukiessani en voinut olla miettimättä, miksi nainen yhä tänä päivänä leimataan niin helposti valehtelijaksi, kun hän kertoo kokeneensa seksuaalista häirintää tai ahdistelua. Näin siitäkin huolimatta, että vastaavan kaltaisista kokemuksista saamme lukea lehdistä säännöllisin väliajoin puhumattakaan siitä, että useimmat häirintätapaukset eivät koskaan tule lainkaan ilmi.

Lisäksi Nuorgamin tapaus todistaa jälleen kerran sen, että kun nainen avaa suunsa yhteiskuntamme epäkohdista, saa hän helposti vastineeksi tappo- ja raiskausuhkauksia – niiltäkin, jotka eivät mitenkään voi tietää, kuka asiassa puhuu totta.

Vielä surullisemman tilanteesta tekee se, että tällaisia viestejä tulee paitsi miehiltä myös toisilta naisilta.

On myös surullista huomata, kuinka monet ovat yhä sitä mieltä, että ahdistelun kohteeksi joutuminen on uhrin vika. Esimerkiksi Nuorgamia olisi ilmeisesti joidenkin mielestä saanut ihan luvan kanssa ahdistella, sillä hän on esiintynyt sosiaalisessa mediassa alusvaatteisillaan.

Vielä surullisemman tilanteesta tekee se, että tällaisia viestejä tulee paitsi miehiltä myös toisilta naisilta. Tiedän tämän kokemuksesta.

Kaiken tämän ohella Nuorgamia on syyllistetty siitä, että hän toi asian julkisuuteen vuosia tapahtuneen jälkeen ja vielä sosiaalisessa mediassa. Monet ovat ihmetelleet, miksi Nuorgam ei kertonut kokemuksistaan aikaisemmin tai käynyt tilannetta läpi asianomaisten kesken. Nuorgamilta on myös vaadittu selitystä sille, ettei hän tehnyt asiasta rikosilmoitusta. Uskallan kuitenkin väittää, että näitä kommentteja kirjoittaneilla ei ole omakohtaista kokemusta seksuaalisesta häirinnästä.

Seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun uhri käy usein tapahtumahetkellä läpi mielessään monia ajatuksia. Hän saattaa miettiä, tekikö itse jotakin väärin. Antoiko hän ymmärtää, että häneen saa koskea tai tietämättään jopa rohkaisi siihen? Myös rikosilmoituksen tekeminen on usein helpommin sanottu kuin tehty, sillä uhri saattaa kuvitella suurentelevansa asiaa omassa päässään – etenkin silloin, jos tapauksesta ei jää fyysisiä vammoja tai jos teon takana on uhrille entuudestaan tuttu henkilö.

On kuitenkin syytä muistaa, että siinä missä fyysiset jäljet katoavat vuosien saatossa, henkiset vammat voivat olla pysyviä. Itsensä syyllistäminen, häpeä ja omien kokemusten vähättely ovat monelle seksuaalisen häirinnän uhrille arkipäivää. Kun tähän yhdistetään yhteiskuntamme patriarkaaliset valtarakenteet, on helppo ymmärtää, miksi monet heistä eivät puhu kokemuksistaan ääneen vuosikausiin, jos milloinkaan.

Sitä paitsi kuka haluaisi puhua kokemuksistaan julkisesti, kun palkkana ovat sadat tai jopa tuhannet viestit, jossa uhataan väkivallalla, raiskauksella tai Nuorgamin tapauksessa lapsen huostaanotolla?

Halutaan sitä myöntää tai ei, seksuaalinen häirintä kukoistaa edelleen yhteiskuntamme eri sektoreilla, ja Nuorgamin kuvailemat tilanteet ovat yhä monelle nuorelle naiselle arkipäivää. Niistä kuitenkin usein vaietaan ja syitä tähän on edellä mainittujen esimerkkien ohella lukuisia. Nainen saattaa pelätä esimerkiksi työpaikkansa, asemansa tai silkan uskottavuutensa puolesta.

Miisa Nuorgamin tapaus nimittäin osoitti, että seksuaalisesta häirinnästä puhuva nainen on ainakin helppo leimata valehtelijaksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?