Sirkka-Liisa Sass sai kahdeksan kuukautta sitten diagnoosin, jonka mukaan hän kuolee pian – "Suostuin nyt viimeiseen mahdollisuuteen”

Parantumatonta syöpää sairastava taiteilija Sirkka-Liisa Sass, 82, kertoo, että nuoruudessa ilmennyt vaikea skolioosi on totuttanut kipuun ja kuoleman ajatukseen. – Koko elämäni olen tanssinut kuolemani kanssa, Sass sanoo.


20.6.2021 8:34

Helsingin Vallilassa kerrostalokaksiossa asuu Sirkka-Liisa Krapinoja-Sass, 82, lauluntekijä ja poikkitaiteilija, jonka tavaramerkki on yhteiskunnan normeja ja naiskuvan stereotypioita vastaan miekkailu.

Näkymä Sirkka-Liisan harjulla sijaitsevan asunnon ikkunasta Vallilan laaksoon on valtaisa. Alhaalla näkyy vehreä virkistysalue ja siirtolapuutarhamökit häämöttävät etäämmällä. Sirkka-Liisa kertoo, että kolmen vuoden sisällä näköala on mennyttä. Silloin vastapäätä rinteeseen ilmestyy kolme kahdeksankerroksista betonitaloa.

– Näiden valmistumista tuskin olen enää näkemässä, Krapinoja-Sass sanoo lakonisesti.

Hän sairastaa kolmoisnegatiivista syöpää, jossa keskimääräinen elinaikaennuste on kahdeksan kuukautta diagnoosista. Siitä on jo yli puolet takana.

Rintasyöpädiagnoosi kolmetoista vuotta sitten aloitti vuoristoradan. Ensin vietiin yksi rinta. Sitten tuli pari rauhan vuotta, kunnes vuorossa oli toinen rinta. Leikkauksen yhteydessä todettiin aggressiivinen nykyinen syöpälaji, mutta se katosi yllättäen ja ilmaantui vasta viime syksynä etäpesäkkeinä rintakehän iholle. Nyt tauti on levinnyt myös luustoon.

– Olen torjunut sytostaattihoitoja, mutta suostuin nyt viimeiseen mahdollisuuteen. Epäröin sitä, sillä tämä valmiste aiheuttaa osalle potilaista pahoja sivuvaikutuksia. Vasta kaksi kuukautta sen kanssa on takana, ja toistaiseksi pärjään. Näillä ja sädehoidolla yritetään vielä jarruttaa taudin etenemistä, vaikka lisäaikaa ei ehkä ole luvassa, Sirkka-Liisa sanoo.

Hän lisää, että seuraava vaihe on pelkkä kivunlievitys ja viimeksi saattohoito.

Sirkka-Liisa Sass sanoo olevansa tottunut kipuihin ja kuoleman uhkaan.

– Kun sain ensimmäisen rintasyöpädiagnoosin, otin sen vastaan kuin annettuna. Niin tottunut olin kipuihin ja kuoleman uhkaan. Vuosikymmenien mittaan olin käynyt läpi rivin riskialttiita leikkauksia sisäelinten ahtautuessa skolioosin oheisilmiönä.

Tarjolla oleva hengenvaarallinen leikkauskokeilu oli ainoa pelastus ja valintani.

Nuoruusiän skolioosi iskee yllättäen puberteetin alkuvaiheessa. Lievänä se on yleinen, mutta pahenevana, kuten 12-vuotiaalla Sirkka-Liisalla, se on vaikea vastustaja. Selkäranka kasvaa vähitellen sivusuunnassa kieroon.

– Olin sievä teinityttö pää täynnä näyttämöhaaveita. Tarjolla oleva hengenvaarallinen leikkauskokeilu oli ainoa pelastus ja valintani. Vuosi kivenkovassa korsetissa ja rintarangan luudutus oikaisi selän puolittain.

Teatterikouluun pyrkiminen sai jäädä. Sen sijaan yliopiston jälkeen Sirkka-Liisa sai työpaikan mainostoimistosta Turusta ja päätyi vähitellen jatko-opintoihin Hampuriin. Alussa kaupunki tuntui nuoresta opiskelijasta kolkolta ja sateiselta, mutta muuttui täysin Sirkka-Liisan tavattua suuren rakkauden Peter Sassin, hauskan ja kunnianhimoisen kauppatieteilijän sekä älykön.

– Hän valloitti minut maailmanmiehen tyylillään ja käytöksellään, vaikka avioliitto ei kuulunut suunnitelmiini. Rimpuilin vastaan, ja palasin mainostoimistooni Turkuun. Kuinka mones Suomen-käyntinsä se lienee ollut, kun astuin Peterin autoon ja löysinkin itseni pian rouva Sassina Hampurissa.

Peter perusti firman ja oli yksi telekommunikaation uranuurtajista Saksassa. Bisnekset sujuivat hyvin ja pariskunta muutti hulppeaan jugendhuvilaan Hampurissa. Tytär ja poika syntyivät.

Sirkka-Liisa Sassin hoitoon kuului kivulias kalloveto, jossa pään luuhun porattiin metallinen kehä.

Raskauksien jälkeen Sirkka-Liisan selkä romahti ja maailmankuulu huippukirurgi pelasti nelikymppisen potilaan yksityissairaalassaan lähellä Kasselia. Hoitoon kuului kivulias kalloveto, jossa pään luuhun porattiin metallinen kehä ja selkärankaan istutettiin metallisauva. Tätä seurasi kuukausien kokovartalokipsi ja parin vuoden jakso lasikuitukorsetissa.

– Mieheni sijoitti omaisuuden hoitoihin ja järjesti ”kuntolaitoksen” taloomme. Se metallisauva on kantanut minua 40 vuotta.

Koko silloinen telekommunikaation kenttä kaatui internetin vyöryessä 1990-luvun alussa tsunamin lailla. Isot konsernit sopeutuivat, mutta Peter Sassin yksityisyrittäjyyden se kaatoi. Stressin seurauksena Peter sai ensimmäisen aivoverenvuodon, josta hän toipui, mutta omaisuus oli mennyttä. Toisesta kohtauksesta myöhemmin ei ollut enää paluuta.

Sirkka-Liisa Sassin Noidankehä-näyttely kiersi kotimaassa ja Euroopassa.

Sirkka-Liisa kotiutui Suomeen menetyksen jälkeen. Lapset olivat aloittaneet opintonsa tahoillaan. Taiteellinen läpimurto tapahtui vuonna 2001 Kiasman Noidankehä-näyttelyssä, joka kertoi selkärangan oikaisuhistoriasta videoin ja venytyslaittein. Krapinoja-Sass tarkasteli siinä yhteiskuntaa ruumiillisen poikkeavuuden leimaamien ihmisten näkökulmasta. Taiteilijan mukaan näyttely oli feministinen protesti muodon vapauden puolesta.

Näyttely kiersi kotimaassa ja Ruotsissa, Itävallassa ja Englannissa. Samoihin aikoihin ilmestyi myös omaelämänkerrallinen, fiktiolla höystetty Noidankehä-romaani.

Raskainta on syyllisyys, kun juoksin omien tavoitteitteni perässä.

Sirkka-Liisa viihtyy yksin asunnossaan. Hänen aikansa menee nopeasti, eikä koronakausi ole tehnyt suurtakaan muutosta. Lähellä on sisko, muutama vanha ystävä ja laaja Facebook-piiri. Hän ei enää kaipaa menoja ja näyttäytymistä.

Aikaisemmin Frau Sass oli tuttu näky kaupungin kulttuuririennoissa, aina näyttävästi pukeutunut, katseenvangitsija lierihattuineen ja sointuvan värisine asuineen.

Sirkka-Liisa ja Peter Sassin tytär Annamaria Sass kuoli Roomassa 10 vuotta sitten.

Hän on kokenut kovia menetyksiä, kaksi siskoa kuoli syöpään. Rakas tytär menehtyi Roomassa 10 vuotta sitten.

– Se on tragedia ja tuska, josta en toivu. Mikään menetys tai sairaus ei ole verrattavissa siihen. Raskainta on syyllisyys, kun juoksin omien tavoitteitteni perässä. Turvasin liikaa apulaisiin, enkä ollut läsnä oleva äiti, Krapinoja-Sass sanoo.

Hänen juristipoikansa menestyy kansainvälisessä talouselämässä ja kaukohuoltaa äitiään parin tuhannen kilometrin päästä.

Olen ihmeekseni vielä täällä, enkä ehdi enää nuorena kuolla.

Krapinoja-Sass ottaa lähestyvän kuolemansa ainakin ulkopuolisen silmin melko rationaalisesti. Hän on myös hankkinut itselleen hautapaikan Hietaniemestä ja kaiverruttanut kiveen edesmenneen miehensä, tyttärensä ja oman nimensä.

– Olen ihmeekseni vielä täällä, enkä ehdi enää nuorena kuolla, Sirkka-Liisa vitsailee.

– Koko elämäni olen tanssinut kuolemani kanssa ja päihittänyt sen muutamaan kertaan. Nyt se vastustaja alkaa olla voitolla ja yritän sopeutua siihen. Tuskin kukaan voi vilpittömästi sanoa, ettei pelkää kuolemaa. En väitä sitä minäkään.

Sirkka-Liisa aloitti jo ”loppusiivouksen” asunnossaan, mutta on jo luovuttamassa. Hän ei osaa irrottautua ”vuosikymmenien kootut”- vaatevarastostaan, kirjoista ja levyistä.

– Jokin firma tulee ja vie, kun olen lähtenyt. Jouduin jo Saksassa luopumaan omaisuudestani, sen jälkeen yli 20 vuodessa kerääntynyt tavara ei ole rahallisesti arvokasta, Sirkka-Liisa sanoo.

Hän lisää, ettei testamentti ole sen takia tarpeen. Hän on tullut toimeen valtion taiteilijaeläkkeellä pienin lisäansioin.

Sanotaan että kärsimys jalostaa.

Puuhaa Sirkka-Liisalla riittää edelleen kivuista huolimatta. Hän toimii yhtä sujuvasti tietokoneella kuin lempiharrastuksessaan keittiössä, jossa valmistuu nautinnollisia aterioita.

Rutiini ja taistelijan luonne pitävät Sirkka-Liisa Sassin edelleen luovana.

Huhtikuun lopussa ilmestyi Sassin kirja Elän hetkessä, joka sisältää neljältä vuosikymmeneltä 93 tekstiä ja nuotit 50 lauluun. Samaan saumaan suunniteltu konsertti siirrettiin koronan tieltä syksyyn.

Omia konsertteja Krapinoja-Sassilla on ollut vuosien mittaan parisen kymmentä. Anneli Saaristo esitti hänen laulujaan kolmella vuosikymmenellä. Viimeksi Anneli ja Jorma Uotinen esiintyivät Sirkka-Liisan solisteina syksyllä 2017 Kapsäkin muusikoiden kera. Kuultiin kattaus näitä kabaree-henkisiä lauluja, joiden skaala yltää romanssista satiiriin ja pilkkalauluun.

Sirkka-Liisa sanoo, että luova suoni on ollut tukossa tyttären lähdöstä asti, mutta nyt tuntuu, että kirjoittaminen alkaisi sujua, nyt kun ei ole enää aikaa. Jonkinlainen rutiini ja taistelijan luonne pitävät hänet toimivana.

Pyrkimys on ”elää hetkessä” – hänen ensimmäisen julkaistun laulunsa mukaan.

– Kärsimys lienee ollut myös liikkeellepaneva voima. Sanotaan että kärsimys jalostaa. Minulle se on jatkuessaan kasvattanut immuniteettia kipua ja kohtaloniskuja vastaan ja näyttänyt, mikä oli tärkeintä elämässä: ehdottomasti ne omat ihmiseni, perhe ja ystävät. He ja myös laajempi lähimmäisten piiri olisivat ansainneet vielä muutaman laulun.

Kirsti Kajanne

Sirkka-Liisa Krapinoja-Sassin kootut säkeet ja sävelet ”Elän hetkessä” laulukirja on ilmestynyt 30.4. (Partuuna 2021). Samanniminen konsertti on Musiikkiteatteri Kapsäkissä 29.9.2021 klo 19.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?