Uniikki sai 10 vuotta sitten niin pahoja kohtauksia, että pelkäsi kuolevansa – lopulta hän keksi ratkaisun, jota psykiatrikin kiitteli - Viihde - Ilta-Sanomat

Uniikki sai 10 vuotta sitten niin pahoja kohtauksia, että pelkäsi kuolevansa – lopulta hän keksi ratkaisun, jota psykiatrikin kiitteli

Rap-artisti Uniikki täyttää perjantaina 40 vuotta. Hän kertoo tuoreessa haastattelussa elämänsä vaikeimmista ajoista ja kuinka selvisi niistä.

Uniikki kertoo odottaneensa 40 vuotta, että Suomi pelaisi jalkapallon miesten arvokisoissa. Lauantaina Uniikki aikoo katsoa ystäviensä kanssa Huuhkajien ensimmäistä EM-peliä samalla, kun he juhlistavat hänen 40-vuotisjuhliaan.

11.6. 6:45

Räppäri Uniikki, oikealta nimeltään Dan Tolppanen, vastaa puhelimeen autoa ajaessaan.

– Odota hetki, laitan tämän siten, että kuulen äänesi auton kaiuttimista, Tolppanen sanoo.

Hetken päästä linjoilla on taas räppäri, jonka ääni on tullut tutuksi muun muassa hittibiiseistä Pojat on poikii, Paita pois ja Ehjää.

Tolppanen täyttää perjantaina 40 vuotta ja kiirettä pitää sekä synttärijuhlien järjestelyissä että töiden parissa. Perjantaina julkaistaan Uniikin uusi kappale Elä vähä. Räppäri kertoo tahtoneensa luoda biisin, jossa olisi aurinkoinen meininki.

– Alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että maailma aukeaisi ja pääsisimme keikoille ja kaikkialle. Mietin, että ihmiset haluavat varmasti toteuttaa nyt haaveitaan, jotka korona on estänyt.

– Yritän olla muutenkin tällainen motivoiva persoona. Samalla tämä kuvaa omaa 20-vuotista uraani ja kaikkea sitä, mitä olen saavuttanut.

Uniikki viihtyy kotikulmillaan Helsingin Hernesaarenrannassa, joka tunnetaan merellisyydestään ja arvoasunnoistaan.

Helsingin Malminkartanossa varttuneen Uniikin ura alkoi vuonna 1999 Kapasiteettiyksikkö-rap-yhtyeestä, johon hänen lisäkseen kuuluivat Andu ( Anders Westerholm) ja Tasis ( Markku Wettenranta ) Yhtye muistetaan muun muassa jättimäisestä hitistään Mun on pakko saada sut.

Tolppanen myöntää, että nuorena äkillinen suosio nousi päähän, mutta korkeuksista tultiin nopeasti alas.

– Ajattelimme, että olemme parhaita ja kukaan ei voi meille mitään. Silloin oli pieni hetki, että luulin itsestäni liikoja. Suomi on pieni maa ja ei täällä kenellekään ole varaa liikaa superstarailla.

Kapasiteettiyksikköön kuuluivat Uniikin lisäksi Tasis ja Andu. Kuva vuodelta 2004.

Tolppanen kuvailee, kuinka rap-genreen kuuluu tietynlainen henkseleiden paukuttelu ja kisaillaan siitä, kuka on kovin räppäämään.

– Jos on nuori räppäri, josta yhtäkkiä tulee superstara, kyllä se antaa suotuisat lähtökohdat sille, että kusi saattaa nousta päähän.

Nuoren Tolppasen itsetuntoa hiveli myös se, että suosion myötä myös naiset kiinnostuivat hänestä uudella tavalla.

– Olen tällainen pienikokoinen ja etenkin teini-iässä minun oli paljon vaikeuksia hyväksyä se. Kun pääsin esiintymään ja sain huomiota, sain lisää itsevarmuutta. Kuka kundi ei diggaisi siitä, että tytöt tykkäävät, Tolppanen naurahtaa.

Uniikki kertoo viihtyvänsä hyvin sinkkuna, mutta toivovansa löytävänsä rinnalleen loppuelämän rakkauden.

162-senttinen Tolppanen kuvailee elämäkertakirjassaan Uniikki elämä (Otava 2020) riipaisevasti hetkeä, jolloin kuuli yläasteella lääkäriltä sanat pituuskasvunsa tyssäämisestä. Hän kuvailee kirjassa lääkärin sanojen korventaneen sieluaan kuin polttoraudan. Hän tajusi, että vaikka tekisi asialle, mitä pituutensa hän ei voisi vaikuttaa.

Lue lisää: Uutuuskirja: 162-senttinen Uniikki kuuli yläasteella lääkäriltä sanat, joita hän oli aina pelännyt – diagnoosi johti totaalisen romahtamiseen

Totuuden hyväksymiseen meni kauan, mutta lopulta Tolppanen pääsi asiasta yli musiikin, kavereidensa ja harrastustensa avulla.

Tolppanen kertoo saaneensa kirjastaan runsaasti positiivista palautetta. Etenkin omista mielenterveysongelmista avoimesti puhuminen sai runsaasti kiitosta.

Uniikki esittelemässä breakdance-taitojaan vuonna 2001 Helsingin Rautatieaseman metrolaiturilla.

Tolppasen elämän vaikeimmat ajat olivat kymmenisen vuotta sitten, kun hän kärsi paniikkikohtauksista ja sai diagnoosin lievästä masennuksesta.

– Elämässäni vaikeinta on ollut oman mieleni kanssa kamppailu. Toki minulla saattaa vieläkin välillä olla synkkiä hetkiä niin kuin kaikilla on, mutta ei yhtään samanlaista kuin mitä se oli silloin reilut 10 vuotta sitten.

Tuolloin Tolppanen pelkäsi päivittäin paniikkikohtauksia, eikä uskaltanut puhua niistä kenellekään. Hänen oli helppo piilotella vaikeuksiaan, sillä kohtaukset iskivät, kun hän oli yksin kotonaan.

Hän on tyytyväinen siitä, ettei mielenterveysongelmista puhuminen ole esimerkiksi nuorten keskuudessa enää niin suuri tabu kuin mitä se hänen omassa nuoruudessaan oli.

– Kun sain ensimmäisiä paniikkikohtauksiani, luulin että kuolen. Kurkkuani kuristi ja en pysynyt kunnolla pystyssä, kun maailmani meni nurin. Makasin vain paikoillani ja silti pulssini oli jotain 200.

– Kohtaukset olivat fyysisesti todella rankkoja, vaikka ne kestivät vain 10–15 minuuttia. Niiden jälkeen olin niin uupunut, etten pystynyt tekemään mitään muuta kuin ajattelemaan, että ”mikä ihme minussa on vikana.”

Uniikki on kiitollinen siitä, millaisen elämän hän on saanut tähän asti elää. Etenkin reissut sekä Suomessa että ulkomailla ovat jääneet mieleen ikimuistoisina.

Tolppasen paranemisprosessi alkoi, kun hän uskaltautui puhumaan asiasta läheistensä ja ammattilaisten kanssa. Hän kuuli vanhemmiltaan, että suvussa oli vastaavaa taustaa, mikä helpotti suuresti, sillä hän oli luullut olevansa ainoa, joka vaivoista kärsii.

Lopulta hän keksi itse tavan päästä eroon paniikkikohtauksistaan.

– Aina kun sain paniikkikohtauksen ajattelin, että kuolen. Aloin sitten miettiä, että mikä on pahin asia, mitä tässä voi tapahtua ja se oli kuolema. Mitään sen enempää ei voi tapahtua. Aloin sitten ajatella, että ”okei kuollaan nyt sitten, mitään pahempaa tässä ei tapahdu.” Ajattelin, että jos kuolen, sitten minun ei tarvitse ainakaan kärsiä näistä kohtauksista.

– Kun käänsin ajatteluni nurin kurin, paniikkikohtaukseni lieventyivät alkuun todella paljon ja siten ne loppuivat kokonaan. Psykiatrinikin sanoi, että aika fiksusti keksitty.

Nyt Tolppanen ei ole kärsinyt paniikkikohtauksista tai ahdistuksesta vuosiin. Hän myöntää, että korona-ajan alkuvaiheessa ahdistus iski töiden mennessä alta, mutta toteaa, ettei tuota ahdistusta voi verrata aiempien vuosien kokemuksiin.

Keikkailu on yksi Uniikin suurimmista intohimoista ja hän ei malta odottaa, että pääsee jälleen keikkalavoille. Kuvassa Uniikki hyvän ystävänsä Elastisen kanssa esiintymässä Helsingin Hartwall-areenassa vuonna 2016.

Yhtenä suurimpana saavutuksenaan Tolppanen pitää sitä, että hänellä on runsaasti hyviä ystäviä, joista iso osa vuosikymmenien ajalta ja että välit läheisiin ovat kunnossa.

Tällä hetkellä Tolppanen on sinkku, sillä hän erosi naisystävästään Mirasta viime joulukuussa. Pari seurusteli muutaman vuoden ajan. Tätä ennen Tolppanen oli pitkään yhdessä fitnessvaikuttaja Eevi Teittisen kanssa. Tolppasen ja Teittisen kihlaus purkaantui vuonna 2016.

Viimeisimmän eronsa jälkeen Tolppanen kertoo keskittyneensä töihinsä ja itseensä.

– Erot vievät aina aikaa. Otan ihan iisisti ja luotan siihen, että kyllä se oikea henkilö sitten tulee vastaan, kun sen aika on.

– En ole ikinä ollut sellainen parisuhteesta toiseen hyppääjä tai että haluaisin ottaa laastarin.

Tolppanen toteaa, ettei hän tietenkään toivo olevansa sinkkuna ikuisesti.

– Toki minullakin on jo sen verran ikää, että tahdon löytää jonkun. Itselläni on aika kovat kriteerit. Haluan ajatella, että se jonka kanssa alan sitten jossain vaiheessa olla yhdessä, on kanssani loppuelämäni ajan.

Mitä nämä kriteerit sitten ovat?

– Pitää olla rento ja joustava, koska itsekin olen. Ja tietenkin luotettava. Kivaa olisi, jos olisi jokin oma juttu, jota kohtaan on kunnianhimoinen.

Tolppaselle on tärkeää, että hänen tuleva kumppaninsa on myös itsenäinen, sillä hän on itse paljon töidensä kimpussa ja Suomen kunnolla avautuessa kiertämässä keikalta toiselle.

– Ja pitää olla tietenkin söpö, Tolppanen naurahtaa.

Onko sinulla muita ulkonäkökriteereitä?

– Urheilen itse superpaljon, toivoisin että toinenkin olisi urheilullinen. Yleensä urheilullisilla ihmisillä on urheilullinen kroppa. Olisi mukavaa, että toinenkin olisi aktiivinen ihminen, jonka kanssa voi sporttailla ja touhuta.

Viime aikoina Tolppanen on alkanut haaveilla myös omasta perheestä.

– Onneksi olen kundi, niin minulla ei ole niin kovaa kiirettä vielä.

Hiljattain moni Tolppasen ystävistä on saanut perheenlisäystä. Viime viikkojen aikana hän on käynyt ihastelemassa monien ystäviensä vauvoja.

– Kun noita pikkuisia käy katsomassa, kyllä siitä tulee se olo, että kyllä tuollainen olisi kiva saada itsekin jossain vaiheessa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?