Julkisen sanan neuvoston langettava päätös - Viihde - Ilta-Sanomat

Julkisen sanan neuvoston langettava päätös

JSN on antanut IS:lle huomautuksen.

8.4. 13:10

Langettava päätös 7576/UL/21

Ilta-Sanomat

Asia: Lainaaminen

Lehti julkaisi netti- ja printtiversioissaan jutun, joka perustui sen omasta tiedonhankinnasta huolimatta selvästi toisen tiedotusvälineen skuuppiin. Lehti mainitsi lähteen puutteellisesti ja vain jutun leipätekstissä. Lähde olisi pitänyt mainita myös nettijutun otsikossa ja printtilehden kansinostossa.

Kantelu 22.1.2021

Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien 15.1.2021 julkaisemaan kansiuutiseen ”Välit ystäviin katkesivat täysin. Maisa Torpasta useita rikosilmoituksia” sekä samana päivänä julkaistuun printtijuttuun ”Tuttavat tekivät Torpasta useita rikosilmoituksia”. Kantelu kohdistuu myös Ilta-Sanomien 14.1.2021 kello 16.13 julkaisemaan nettijuttuun ”Poliisi selvittää: Tuttavat tehneet useita rikosilmoituksia Maisa Torpasta”. Kantelija on Seiska-lehti ja sen päätoimittaja Jari Peltomäki.

Kantelun mukaan kyseinen uutinen oli julkaistu Seiskan 14.1.2021 ilmestyneessä printtinumerossa 2/2021 kansiuutisena ”Maisasta useita rikosilmoituksia” sekä lehden sivuilla 6–9 julkaistussa jutussa ”Lopeta perheeni kiusaaminen, Maisa!”. Seiska uutisoi asiasta myös verkkosivuillaan 14.1.2021 jo kello 6.01.

Kantelun mukaan Seiskan neljän sivun laajuisessa jutussa uutisoitiin Maisa Torppaa koskevista tutkintapyynnöistä poliisille, hänen tekemistään aiheettomista lastensuojeluilmoituksista sekä hänen ja hänen entisten ystäviensä välirikosta. Kantelun mukaan jutusta kävi ilmi, että Seiska oli haastatellut 10 henkilöä, jotka olivat kertoneet tapauksesta. Yksi lähteistä esiintyi jutussa omalla nimellään ja kuvallaan. Juttua oli kantelun mukaan työstetty Seiskassa päiväkausia.

Kantelun mukaan Ilta-Sanomien nettijuttu julkaistiin heti samana päivänä Seiskan jutun kanssa ja IS:n printtilehden kansiuutisena heti seuraavana päivänä 15.1.2021. Kantelun mukaan Ilta-Sanomien toimittaja oli haastatellut julkisuuden henkilön lähipiiriä ja saanut lähteiltään hyvin pitkälti samat tiedot kuin Seiskassa oli julkaistu edellisenä päivänä. Kantelun mukaan julkaisuajankohdat huomioon ottaen mitään kovinkaan laajaa omaa selvittelyä ei Ilta-Sanomissa ollut ehditty tehdä.

Kantelun mukaan Ilta-Sanomat julkaisi jutun kansiuutisena, ilman lähdeviittausta lehden kannessa, jutun otsikossa tai sen ingressissä. Kantelun mukaan jutun leipätekstissä mainittiin Seiskan kertoneen lastensuojeluilmoituksista ensimmäisenä, mutta siinäkään ei tuotu esiin, että Seiskan jutussa käsiteltiin myös ja nimenomaan julkisuuden henkilöön kohdistuvia rikosilmoituksia. Sama koskee myös Ilta-Sanomien 14.1.2021 julkaistua verkkouutista.

Kantelun mukaan Seiskan jutun kärkenä eivät olleet lastensuojeluilmoitukset, vaan kansiotsikostakin ilmenevästi nimenomaan tutkintapyynnöt poliisille. Kantelun mukaan on selvää, ettei IS:n vain jutun sisään sijoittama lähdeviittaus ole riittävä silloin, kun lehteä myydään kansijutulla.

Kantelussa vedotaan Journalistin ohjeeseen 7, jonka mukaan toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa ja lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Kantelussa vedotaan myös JSN:n periaatelausumaan nro 4279/L/10 toisen työn lainaamisesta, jonka mukaan lähde on mainittava jo otsikoissa tai heti jutun alussa, mikäli juttu ei sisällä omaa tiedonhankintaa tai lähdemateriaalilla on jutussa hallitseva rooli. Lööpissä ja pääuutissivulla lähde on näissä tapauksissa mainittava aina.

Kantelun mukaan Ilta-Sanomien jutuissa ei ollut mitään merkittävää omaa sisältöä. Juttuihin oli kantelun mukaan pyydetty pitkälti samat kommentit joiltain julkisuuden henkilön läheisiltä kuin Seiskassa. Kantelun mukaan jutun idea, sisältö ja uutiskärki oli kertoa Seiskan edellisenä päivänä juuri julkaisemat tiedot.

Päätoimittajan vastaus 23.3.2021

Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Johanna Lahden mukaan Seiska oli julkaissut 14.1.2021 kello 6.01 laajan jutun, jossa julkisuuden henkilön entiset ystävät olivat kertoneet näkemyksiään hänestä. Nelisivuisen jutun kantavana teemana olivat päätoimittajan mukaan ex-ystävien arviot julkisuuden henkilön käytöksestä, motiiveista sekä näkemykset julkisuuden henkilöstä ihmisenä ja puolisona. Kuten jutun ingressissä kerrottiin: ”Jätä minut rauhaan, tv:stä tuttu Sahra Ali puuskahtaa lapsensa kummitädille Maisa Torpalle. Nyt kymmenen ex-ystävää tekee hyytäviä paljastuksia kohublondista.” Päätoimittajan mukaan rikosprosessi oli ollut Seiskan jutussa sivuroolissa: siitä oli jutussa vain lyhyt maininta, vaikka asia olikin Seiskan kannessa.

Päätoimittaja toteaa, että kantelija arvioi, että julkaisuajankohdat huomioon ottaen mitään kovinkaan laajaa omaa selvittelyä ei Ilta-Sanomissa olisi ehditty tehdä. Kantelija on oikeassa siinä, että ko. ajassa IS tuskin olisi saanut selville kaikkea sitä, mitä Seiska oli kertonut julkisuuden henkilön henkilökohtaisesta elämästä. Päätoimittajan mukaan kuitenkin sekä IS:n verkko- että printtijutun pääpointti ei ollutkaan tämä, vaan rikostutkinta, josta oli pyritty saamaan omia tietoja. Päätoimittajan mukaan tätä rikosprosessin tilannetta oli selvittänyt juttua varten kaksi viihdetoimittajaa ja yksi rikostoimittaja. IS oli päätoimittajan mukaan saanut työpäivän aikana runsaasti omaa materiaalia aiheesta omista lähteistään ja haastattelemalla useita ihmisiä, ja pystyi siten julkaisemaan oman juttunsa kello 16.13.

Päätoimittaja on eri mieltä kantelijan näkemyksestä, jonka mukaan ”mitään merkittävää omaa sisältöä” Ilta-Sanomien jutussa ei ollut. Päätoimittajan mukaan IS oli kertonut jo ingressissään , että rikosilmoitusten nimikkeinä olivat muun muassa kunnianloukkaus ja perätön ilmianto. Ainakin yksi rikosilmoituksista oli IS:n tiedon mukaan edennyt esitutkintavaiheeseen. Päätoimittajan mukaan Seiskan jutussa kerrottiin, että ”rikosnimikkeinä ovat kunnianloukkaus ja laiton uhkaus”. Päätoimittaja painottaa, että ilmianto ja uhkaus ovat eri asioita. Päätoimittajan mukaan Seiskassa ei ollut myöskään tietoa siitä, että yksi rikosilmoituksista oli edennyt esitutkintavaiheeseen. Samoin IS kertoi, että rikosilmoitusten tekijänä oli myös henkilö, joka ei ollut tavannut julkisuuden henkilöä. Häntä oli myös haastateltu ja hän kertoi kokemuksistaan Instagramissa muun muassa näin: ”Jouduin sulkemaan koko tilin, kun sinne rupesi ropisemaan viestejä. Sitten keskustelupalstat alkoi olla täynnä nimeäni, firmojen nimeä ja ex-puolisoni nimeä.” Päätoimittajan mukaan tätä tietoa ei ollut Seiskan jutussa. IS oli myös nähnyt rikosilmoitukset, mikä kerrotaan jutussa.

Päätoimittajan mukaan Seiskan jutusta ei löydy tietoja siitäkään, että myös julkisuuden henkilö väitti vastaavasti muiden loukanneen häntä. IS paljasti myös, että kyse oli rikosprosessin osalta kirjoittelusta, joka oli tapahtunut sosiaalisessa mediassa. Kuten jutussa todettiin, IS tavoitti myös julkisuuden henkilön itsensä, toisin kuin Seiska, mutta tämä ei tuossa vaiheessa ollut halunnut kommentoida asiaa.

Päätoimittaja toteaa, että Ilta-Sanomat on toiminut Julkisen sanan neuvoston toisen työn lainaamista koskevaan periaatelausuman mukaisesti mainitessaan jutuissaan Seiskan linkittäessään jutun Seiskan juttuun.

Päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomien juttu sisälsi omaa tiedonhankintaa. Seiskaa ei siteerattu yhdenkään virkkeen osalta sellaisenaan eli lähdemateriaalilla ei ole jutussa hallitsevaa roolia.

Päätoimittaja toteaa, että Ilta-Sanomat on pyrkinyt toimimaan JSN:n viimeaikaisten vastaavien vapauttavien päätösten mukaisesti. Vastaavia tapauksia koskevia päätöksiä on IS:n osalta useita.

IS katsoo, että kantelun kohteena olevassa IS:n uutisessa oli runsaasti omaa tiedonhankintaa. IS ei siteeraa Seiskaa sellaisenaan ja IS:n omat toimittajat olivat haastatelleet itse joukon ihmisiä sekä hankkineet tietoja muista lähteistä. Lisäksi todettakoon, että Seiskan ja IS:n jutut olivat myös lähtökohtaisesti hyvin erilaiset: Seiska kertoi laajasti ja perusteellisesti ex-ystävien näkemyksistä julkkiksesta henkilönä, IS taas keskittyi rikosprosessiin.

Ratkaisu

JO 7: Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.

Periaatelausuma lainaamisesta (2010): http://www.jsn.fi/periaatelausumat/lainaaminen/

Ilta-Sanomat kertoi nettijutussaan ja seuraavan päivän printtijutussaan julkisuuden henkilöön kohdistuneista rikosilmoituksista, joita tämän ystävät olivat hänestä tehneet. Seiska oli kertonut samasta asiasta Ilta-Sanomien nettijutun julkaisupäivän aamuna. Seiskan jutussa käsiteltiin laajasti rikosilmoituksiin johtaneita tapahtumia.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että vaikka Ilta-Sanomien juttu poikkesi tyyliltään Seiskan jutusta ja sisälsi myös omaa tiedonhankintaa, oli Seiskan julkaisemilla tiedoilla jutussa hallitseva rooli. Juttujen ajallinen yhteys oli selvä, ja kyse oli selvästi Seiskan skuupista. Vaikka Ilta-Sanomat oli laajentanut juttuaan, se perustui kuitenkin suurelta osin Seiskan tekemään työhön.

Ilta-Sanomat oli merkinnyt Seiskan lähteekseen vain juttujensa leipäteksteissä mainiten ainoastaan, että Seiska kertoi ensimmäisenä lastensuojeluilmoituksista. Seiskan skuuppi oli kuitenkin se, että julkisuuden henkilöön kohdistui useita rikosilmoituksia. Tämän Ilta-Sanomat oli myös nostanut juttujensa kärjeksi, otsikkoihin ja lehden kanteen.

Neuvoston periaatelausuma lainaamisesta edellyttää, että jos lähdemateriaalilla on jutussa hallitseva rooli, verkossa lähde on kerrottava jo otsikossa ja printissä joko jutun otsikossa tai heti jutun alussa. Lisäksi neuvosto on edellyttänyt tällaisissa tapauksissa lähteen merkitsemistä myös printtijutun kansinostoon.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 7 ja antaa sille huomautuksen.

Ratkaisu tehty:

7.4.2021

Ratkaisun tekivät:

Eero Hyvönen (pj), Valtteri Kujansuu, Kyösti Karvonen, Heidi Finnilä, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Alma Onali, Aija Pirinen, Margareta Salonen, Tuomas Rantanen, Henrik Rydenfelt, Tuomo Törmänen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?