Tosi-tv-tähti Jeffrey Lawman sai 9. luokan päättäjäisissä kylmäävän puhelun – salasi karmeat sanat vieressä seisoneelta äidiltään - Viihde - Ilta-Sanomat

Tosi-tv-tähti Jeffrey Lawman sai 9. luokan päättäjäisissä kylmäävän puhelun – salasi karmeat sanat vieressä seisoneelta äidiltään

Jeffrey Lawman joutui kohtaamaan lapsena rasismia aikuisilta miehiltä, jotka muun muassa odottivat pientä poikaa koulun ulkopuolella uhaten tappaa tämän. Rasismista on kärsinyt myös hänen avopuolisonsa Sara Chafak.

Jeffrey Lawman sanoo tottuneensa rasismiin, koska koki sitä niin pienestä saakka.­

21.3. 9:31

Rasisminvastaista viikkoa vietetään 21.–27. maaliskuuta. Vuoden 2012 Miss Suomi Sara Chafak ja hänen avopuolisonsa Love Island -tosi-tv-sarjasta tuttu ex-jääkiekkoilija Jeffrey Lawman ovat molemmat afrikkalaistaustaisia ja joutuneet sietämään rasismia niin lapsena kuin aikuisenakin.

Kun pari alkoi seurustella kaksi vuotta sitten, he huomasivat, että heitä yhdistää samankaltainen lapsuus.

– Ei tarvitse hirveästi selitellä sen vuoksi, ettei toinen ymmärtäisi joitain juttuja, Sara sanoo.

Jeffreyn isä on ghanalaisbrittiläinen ja äiti suomalainen. Saran isä puolestaan on kotoisin Marokosta ja äiti suomalainen. Sara vietti lapsuutensa Helsingin Vuosaaressa, jossa asuu runsaasti ulkomaalaistaustaisia ja kärsi silti rasismista. Jeffrey varttui pienessä Laitilan kaupungissa, jossa hän ja hänen siskonsa olivat ainoat tummaihoiset.

– Kyllähän lapsuuteni oli sellaista, että melkein kolmekymppiset äijät odottivat kouluni ulkopuolella ja viilsivät pyöränrenkaistani kumit ja uhkasivat tappaa, Jeffrey sanoo ja jatkaa:

– On surullista sanoa, mutta siihen tottuu, kun sitä kokee aivan pienestä asti.

Lapsuuden turvapaikka Jeffreylle oli isän ja äitipuolen koti Lontoossa, jossa hän koki olevansa tavallinen ja sulautui asuinalueeseen, jossa valkoihoiset olivat vähemmistö. Lapsena pahaa mieltä aiheutti se, ettei Jeffrey Lontoon-vierailujen jälkeen olisi koskaan tahtonut palata takaisin Suomeen. Lapsena hän ei myöskään tahtonut kertoa äidilleen kokemistaan vääryyksistä, sillä hän ei tahtonut stressata tätä ja aiheuttaa tälle pahaa mieltä.

– Kerran olin tulossa koulusta kotiin ja äitini näki parvekkeeltamme, kuinka minua seurattiin. Hän juoksi alas ja otti niitä kundeja niskasta kiinni ja nosti seinää vasten, Jeffrey muistelee.

Lapsena Jeffrey käytti paljon aikaa siihen, että mietti, missä hänen on turvallista liikkua.

– Sanallinen kiusaaminen ei haitannut minua, mutta jouduin miettimään, satutetaanko minua tai satutetaanko äitiäni. Pyysin aina äitiäni jättämään minut autolla kauemmas siitä paikasta, johon olin oikeasti menossa.

Erityisesti mieleen on jäänyt kerta, kun Jeffrey oli lähdössä viettämään koulukavereidensa kanssa 9. luokan päättäjäisiä Raumalle. Tuolloin hän sai puhelun tuntemattomasta numerosta. Äiti seisoi vieressä ja ajatteli, että varmaan joku kavereista soittaa pojalle.

– Vastasin puhelimeen ja sieltä kuului vaan: ”Jos tulet Raumalle, me tapetaan sut.” Koska äiti oli vieressäni vastasin vaan: ”Joo, kiva nähdään kohta.”

Sara ja Jeffrey kokevat samankaltaisen taustan helpottaneen ymmärtämään toista.­

Sara koki sekä fyysistä että henkistä kiusaamista ala-asteella.

– Tilanteet aina hävettivät minua jälkikäteen. Aina jos opettaja sattui näkemään jotain ja kysyi, mitä tapahtui, valehtelin, ettei mitään, Sara muistelee.

Aikuisiältä Saralle on vahvasti jäänyt mieleen hetki Miss Suomeksi kruunaamisen jälkeen. Hän seisoi metroaseman liukuportaissa huppu päässään, kun keski-ikäinen mies hänen takanaan alkoi urputtaa ”perkeleen mamuista, jotka aina tukkivat liukuportaat.” Sara otti hupun päästään ja kääntyi katsomaan miestä silmiin.

– Hän oli todella hämmentynyt katsoi minua ja totesi epäuskoisena: ”Sara Chafak.”

Sara uskoo, että uudet sukupolvet tulevat varmasti kohtaamaan myös samankaltaista rasismia.

– Rasismi loppuu vasta sitten, kun lapset kasvatetaan kaikissa perheissä siten, ettei rasismia opeteta. Sitä nyt ei varmasti tule tapahtumaan tuhanteen vuoteen, Sara toteaa.

Saralle on tärkeää puuttua kiusaamistilanteisiin. Hän arvostaa ajatusta siitä, että koko kylä kasvattaa lapsia ja ei epäröi komentaa vieraidenkaan ihmisten lapsia. Hän toivoo, että ihmiset puuttuisivat hanakammin, kun he todistavat kiusaamista, etenkin kun kyse on lapsista.

Jeffrey kokee, että urheilu pelasti hänet monelta tilanteelta lapsena. –Minua ei satutettu fyysisesti, koska olin hyvä jääkiekossa. Välillä sanottiin, että hei, älä tuota hakkaa, se on hyvä jääkiekkoilija.­

Nykyään Jeffrey toteaa, että antaa itseään koskevien rasististen kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

– Muutama kuukausi sitten kävelin kadulla, kun joku vanhempi mies käveli minua vastaan. Kohdallani hän sanoi: ”apina”, Jeffrey kertoo ja sanoo vaan jatkaneensa matkaansa.

– Minä olisin kyllä varmasti sanonut jotain siinä tilanteessa, Sara toteaa.

Nyt kun Jeffrey on aikuinen ja hän on ollut julkisuudessa, osa entisistä kiusaajista on ottanut häneen sosiaalisessa mediassa yhteyttä. Myös osa entisistä lapsuudenkavereista on tehnyt niin. Kukaan ei tosin ole pyytänyt anteeksi.

– Tuntuu pahalta, sanoa heitä lapsuudenkavereikseni, sillä sillä eivät he mitään oikeita kavereita olleet. Minulle aina sanottiin, että voit olla meidän kaveri, koska olet vain puoliksi neekeri ja kunhan puhut vain suomea. Ja nyt he yhtäkkiä tänä päivänä laittelevatkin viestiä, että tahtovat kanssani kahville ja olisi kiva nähdä, Jeffrey toteaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?