90-luvun fitnesstähti Marianne Kiukkonen kertoo nyt synkkäpiirteisen tarinansa – kohusuhde Tony Halmeeseen, loppuunpalaminen ja rikostuomiot johtivat muutokseen - Viihde - Ilta-Sanomat

90-luvun fitnesstähti Marianne Kiukkonen kertoo nyt synkkäpiirteisen tarinansa – kohusuhde Tony Halmeeseen, loppuunpalaminen ja rikostuomiot johtivat muutokseen

Marianne Kiukkosen elämä on harvinaisen värikäs, mutta myös synkkäsävyinen tarina. 90-luvun fitnesstähteys, kohusuhde Tony Halmeen kanssa, irtisanoutuminen poliisin työstä ja parisuhteessa kohdattu väkivalta johdattelivat hänet kohti henkistä heräämistä.


6.3. 8:45

Itäisessä Helsingissä sijaitsevalla teollisuusalueella ei näy jalankulkijoita. Katukuvaa hallitsevat autokorjaamot, autotarvikeliikkeet ja pari hiljaista lounaskuppilaa.

Yhden harmaan rakennuksen seinustalla aukeaa teräsovi, josta kurkistaa harteikas, saparopäinen nainen.

Selviytyjät Suomi -sarjan uudelle kaudelle osallistuva Marianne Kiukkonen on kutsunut minut Roihupeltoon tutustumaan valmennusstudioonsa, jonka palveluihin kuuluu muun muassa Tarot-tulkintaa.

Kiukkonen on 90-luvun tunnetuimpia fitnesstähtiä ja entinen Poliisit-tv-sarjan julkkispoliisi. Sitten hänen elämässään tapahtui sarja kauheita vastoinkäymisiä, jotka pakottivat hänet kohtaamaan itsensä.

Seurasi henkinen herääminen, jonka myötä elämä kääntyi päälaelleen.

Marianne Kiukkonen valmennusstudiossaan Roihupellossa.­

Studion sisustus on sekoitus nykyaikaista wellness-hoitolaa, muinaista suomalaista mytologiaa ja 90-luvun fitnesshikeä. Nurkassa on läpikuultavan verhon takana kauneushoitolavuode, jossa tehdään asiakkaille niin kutsuttuja energiahoitoja.

Toisella puolella studiota maassa lepää rehellistä rautaa. Seinillä roikkuu neonvärisiä mainosjulisteita 30 vuoden takaa. Mariannen Fat Burning Aerobic ja Mariannen Super Body Aerobic.

Kiukkonen istuu höyryävän teepannun takana pienen pöydän ääressä.

– Enhän minä ole ollut julkisuudessa oikeastaan vuosiin. Kun minua ensin pyydettiin Selviytyjiin, ajattelin, että en lähde. Minusta on kivaa elää omaa, rauhallista elämääni, Kiukkonen kertoo.

Mieli muuttui, kun Kiukkosen jo aikuinen poika huomautti äidilleen, että tämä itse tapaa kehottaa lähipiiriään menemään mukavuusalueen ulkopuolelle.

– Ne olivat viisaita sanoja.

Marianne Kiukkonen Selviytyjät-ohjelman kuvassa.­

Marianne Kiukkosen elämä on värikäs, mutta ajoittain myös synkkäsävyinen tarina.

80-luvun puolivälissä 18 vuotta täyttänyt Kiukkonen halusi lennähtää omille siivilleen. Hän marssi kotikaupunkinsa Savonlinnan poliisilaitokselle ja kertoi haluavansa poliisiksi. Vanhempi komisario neuvoi, että elä ensin, jotta hän kartuttaisi elämänkokemustaan.

Niinpä Kiukkonen lainasi isältään autoa ja ajoi pääkaupunkiseudulle tapaamaan siihen aikaan varsin tunnetun kuntosaliketjun Finnbodyn omistajia.

– Vedin jumppaa mielikuvitusyleisölle, kunnes minut keskeytettiin ja kysyttiin, että milloin voit aloittaa, Kiukkonen muistaa.

Auto piti käydä palauttamassa isälle, mutta nuori nainen matkusti takaisin Helsinkiin vetämään jumppia.

Marianne kiukkonen jääkiekkomatsissa 1999.­

Marianne Kiukkonen lavalla Mr. Finland -kisan yhteydessä vuonna 2000.­

90-luvulla Kiukkosesta tuli koko kansan tuntema fitnesstähti. Renny Harlinin isolla budjetilla tehty Gladiaattorit-tv-ohjelma teki hänestä yhden sen ajan kuumimmista julkkiksista, joka kierteli seurapiirejä ja kuvasi suosittuja fitnessvideoita. Ilmiö oli tuohon aikaan vielä lapsenkengissään. Kiukkosesta tuli yksi buumin suunnannäyttäjistä Suomessa sen alkuvaiheessa.

Haaveet toisensa perään kävivät toteen. Näyttävä vaaleaverikkö pyydettiin fitnessin EM-kisojen yhteydessä kuvauksiin Kreikkaan ja Yhdysvaltoihin asti.

Paljon mediahuomiota sai myös lyhyt suhde edesmenneeseen nyrkkeilijään Tony Halmeeseen. Kiukkonen muistelee, että suhde oli enimmäkseen vain kaverisuhde.

 Meillä oli kyllä ihan hauskaa sen aikaa, mitä se suhde kesti. Huumori yhdisti meitä. Tonyssa oli hyvin herkkä puoli, mikä tuli esiin hänen lähettämistä kirjeistään minulle.

– Tony ehdotti, että voisimmeko olla vähän niin kuin kimpassa, että lehdet kiinnostuisivat hänen tulevasta isosta nyrkkeilyottelustaan Suomessa. Tony oli kova bisnesmies. Se varmaan ajatteli, että tuossa olisi hänelle sopiva räväkkä mimmi.

Kaksikko treenasi yhdessä ja kannusti toisiaan urheilussa. Marianne piti Tonysta ihmisenä.

– Luulen, että Tonykin saattoi jossain määrin tykätä meitsistä, mutta enemmän se oli sitä, että hänellä oli kova tarve selviytyä ja tehdä sitä omaa juttuaan, Kiukkonen selittää.

– Meillä oli kyllä ihan hauskaa sen aikaa, mitä se suhde kesti. Huumori yhdisti meitä. Tonyssa oli hyvin herkkä puoli, mikä tuli esiin hänen lähettämistä kirjeistään minulle.

Tony Halme ja Marianne Kiukkonen.­

Julkkiselämä tuntuu nyt kaukaiselta muistolta.

– Välillä kun katson vanhoja artikkeleita itsestäni, en suoraan sanottuna tunnista itseäni niistä lainkaan. Katson niitä, että olenko minä tässä ja olenko muka oikeasti sanonut näin. Silloin se juttujen tekeminen oli vähän erilaista.

Kun Kiukkonen lopulta 34-vuotiaana haki poliisikouluun, hän pääsi sisään ensiyrittämällä. Hän teki töitä sinisessä haalarissa melkein 15 vuotta. Auttaminen tuntui kutsumukselta.

– Halasin aina kovia kokeneita ihmisiä, vaikka olin töissä. Rakastin sitä työtä yli kaiken. Poliisin ammatista tuli vahvasti osa identiteettiäni.

Poliisit-ohjelman tekeminen vuonna 2011 oli niin ikään mukava kokemus, jota Kiukkonen muistelee lämmöllä.

Taina Kolkkala (vas.) ja Marianne Kiukkonen.­

Pitkään seurannut sisäinen huono olo johti kuitenkin noina vuosina tuhoisaan kierteeseen. Teepöydän ääressä istuva, väkivahvan näköinen nainen yhtäkkiä itkee ja katsoo lattiaan.

Noina vuosina hänen päänsä oli painua pinnan alle. Kymmenen vuotta kului siten, että vähintään kerran viikossa jäi kokonainen yö nukkumatta.

– Tein ensin päivävuoron poliisissa ja saatoin mennä sen jälkeen koko illaksi ja yöksi narikkahommiin baariin. Sitten sovin itselleni viikonlopuiksi muuttokeikkoja ja milloin mitäkin hanttihommia. Lisäksi ohjasin edelleen jumppia, Kiukkonen kuvailee.

Pakonomaista töiden paiskomista hän ei osaa selittää muulla kuin sillä, että hän halusi selviytyä arjestaan. Yksinhuoltajana ei ole helppoa pärjätä Helsingissä pienellä palkalla.

– Minulle tuli huono omatunto siitä, jos pysähdyin lepäämään. Jatkuva suorittaminen toi hyväksyntää.

Marianne Kiukkonen poseeraa vuonna 2000.­

Marianne Kiukkonen vuonna 1998.­

Marianne Kiukkonen vuonna 2012.­

Kiukkonen sai syyskuussa 2016 sakkotuomion luvattomasta vankilavierailusta ja urkintarikoksista. Aiheesta kerrottiin useissa isoissa lehdissä, kuten Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa.

Tuomion mukaan Kiukkonen vieraili vuonna 2014 virkapuvussaan työaikana Helsingin vankilassa hoitamassa henkilökohtaista asiaansa. Lisäksi Kiukkonen sai tuomion kolmen henkilön tietojen hakemisesta poliisin tietojärjestelmästä vuosina 2011–2012 ilman, että tietohaut liittyivät hänen virkatehtäviinsä.

 Minulla ei ole omallatunnollani mitään sellaista, mitä en tekisi uudestaan. Yritin vain auttaa ystävääni, joka oli vaikeassa tilanteessa.

Ääni lujenee vieläkin, kun hän puhuu asiasta.

– Minulla ei ole omallatunnollani mitään sellaista, mitä en tekisi uudestaan. Yritin vain auttaa ystävääni, joka oli vaikeassa tilanteessa. Oikeustajuni mukaan tein täysin oikein. Jälkikäteen ajatellen tein sen vain väärällä tavalla.

Hän vastusti tuomiotaan ja kirjoitti aiheesta julkisen kannanoton vuonna 2014. Tapauksen yksityiskohtia ei kuitenkaan kerrata tässä jutussa, koska aiheesta on voimassa oleva oikeuden päätös.

Ura poliisina päättyi, kun hän lopulta irtisanoi itsensä tehtävästä.

Marianne Kiukkonen Helsingin käräjäoikeudessa 2014.­

Samoihin aikoihin virkarikostuomion kanssa tapahtui toinenkin kauhea käänne. Kiukkosen takareiteen tuli repeämä, jonka komplikaationa tuli vakava veritulppa. Kiukkonen oli 17 päivää sairaalassa.

– Ensimmäinen kysymykseni lääkärille oli, että milloin pääsen tekemään taas maastavetoja. Lääkäri sanoi, että ainakaan vuoteen ei tehdä mitään vetoja, että nyt on otettava oikeasti iisisti!

Se oli shokki naiselle, jonka identiteetti oli aina perustunut urheiluun ja fyysiseen voimaan.

Toipumisprosessin aikana Kiukkosella on ollut ensimmäistä kertaa aikaa keskittyä kunnolla henkiseen hyvinvointiinsa. Samalla hän on päässyt omien sanojensa mukaan kasvotusten sen kanssa, kuka hän itse todella on.

– En usko sattumaan, vaan uskon, että olen kohdannut sellaiset ihmiset tarkoituksella, keitä vastaani on tullut. Olen kokenut niin henkisen kuin fyysisenkin väkivallan parisuhteessa ja menettänyt kaiken, mutta olen käsitellyt asiat.

Marianne Kiukkonen hoitaa ihmisiä studiollaan, voimavalmentaa nuoria futispelaajia ja kirjoittaa elämäkertaa.­

Kiukkonen sekoittaa korttipakkaa ja levittää kortit eteeni kaareen lattialle. Valitsen kolme Tarot-korttia ja Kiukkonen avaa kirjansa. Nykyisyyttäni kuvastaa kuulemma kortti, jossa on shamaanin kuva.

Siirryn energiahoitovuoteelle selälleni. Kiukkonen levittää hiukseni pääni yläpuolelle, peittelee minut ja laittaa soimaan rentouttavaa musiikkia. Hoidon aikana hän koskettaa hellästi käsiäni, jalkojani, nilkkojani, ranteitani ja päätäni. Samalla hän puhuu aistimistaan energioista ja siitä, miten huonot energiat poistuvat hoidon aikana kehostani.

 Mielen voima on uskomattoman suuri. Olen onnistunut luomaan uskoa ihmisiin itseensä, sillä kehomme on viisas itsensä korjaaja. Sitä minä opetan ja kanavoin.

Shamaani on uskomuksissa mytologian tuntija ja parantaja. Onko Kiukkonen itse sellainen? Hän kertoo kokeneensa elämänsä aikana muutamia yliluonnollisia hetkiä, jotka tuntuvat nyt ajatuksissa kristallinkirkkailta ja luonnollisilta.

– Mielen voima on uskomattoman suuri. Olen onnistunut luomaan uskoa ihmisiin itseensä, sillä kehomme on viisas itsensä korjaaja. Sitä minä opetan ja kanavoin.

Tällä hetkellä Kiukkonen tekee innoissaan verkkovalmennusta, koruja vanhoista nahkatakeista ja esimerkiksi uusintaversiota vuoden 1994 jumppavideostaan. Hän hoitaa ihmisiä studiollaan, voimavalmentaa nuoria futispelaajia ja kirjoittaa elämäkertaa.

Tekemistä riittää, mutta se ei ole liian hengästyttävää.

– Elän vaatimattomasti ja nautin todella pienistä asioista.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?