Levyraadin monivuotinen vakiojäsen Tapani Ripatti kuulee Pirkko Liinamaan poismenosta Ilta-Sanomilta.
– Teimme Levyraatia aika tiiviissä tahdissa, Tapani Ripatti kertoo 70- ja 80-luvun taitteen vuosista.
– Hän oli iloinen, aurinkoinen, hymyilevä, sivistynyt ja positiivinen.
Ripatti kuvailee Levyraadin tiimin yhteistyötä sukkelaksi heittelyksi.
– Heitimme Jukka Virtasen kanssa jotain herjaa siinä roolituksessa. Pirkko katsoi sitä ja sanoi, kuulkaas nyt.
– Hän oli sellainen aurinkoinen äiti.
Pirkko Liinamaa, Klaus Järvinen ja Tapani Ripatti olivat Levyraadin vakiokasvoja.
Tapani Ripatti kuuli Liinamaan poismenosta Ilta-Sanomilta.
Vakiojäsenet Jukka Virtanen, Klaus Järvinen, Pirkko Liinamaa ja Tapani Ripatti täydensivät toisiaan.
– Pirkko lievensi meidän mielipiteitä.
– Jokaisella oli kunnioitus toista kohtaan. Samalla heijastimme suomalaisuutta.
Kaupunkilaisena Pirkko Liinamaa tiesi asioiden taustoja.
– Olin juntti maalta, Klasu oli asiantuntija ja Pirkko oli kolmas pyörä siinä.
– Se oli koko pelin henki, että tämä on hauskaa ja musiikki on hyvä asia.
Pirkko Liinamaa Helsingissä 27. syyskuuta 2000.
Kuriositeettina Liinamaasta on jäänyt mieleen siihen aikaan harvinainen lilansininen tukka.
– Siinä oli jännä kontrasti. Hän oli hyvin radikaali, mutta arvokas.
Levyraadin päätyttyä Tapani Ripatti tapasi Pirkko Liinamaan joissakin tilaisuuksissa.
– Kun Levyraati päättyi, maakunnissa järjestettiin Levyraateja. Joku nuorisoseura soitti, että tulkaa tänne.
– Saatettiin olla kolmistaan Klasun ja Pirkon kanssa joissakin paikoissa. Sama fiilis ja henki oli läsnä.
