”Hänellä oli kyky nähdä toiset ihmiset”, läheinen työtoveri kuvailee Sinikka Nopolaa - Viihde - Ilta-Sanomat

”Hänellä oli kyky nähdä toiset ihmiset”, läheinen työtoveri kuvailee Sinikka Nopolaa

”Hän toi niin hirveästi iloa niin hirveän monille.”

14.1. 18:31

– Hän toi niin hirveästi iloa niin hirveän monille, sanoo liikuttunut Anna Warras, joka oli Sinikka Nopolan kustannustoimittaja Tammella.

Kirjailija Sinikka Nopola, 67, menehtyi vaikeaan sairauteen keskiviikkona Helsingissä.

Viimeiseksi jäänyt työ valmistui viime syksynä.

– He muokkasivat Tiinan (Nopola) kanssa uudelleen julkaistavaksi Heinähattu ja Vilttitossu ja tanssiva konstaapeli, johon tulee Salla Savolaisen kuvitus, Warras kertoo.

– Sinikka teki töitä vielä pitkälle syksyyn. Mikään ei jäänyt kesken.

  • Video yllä: Helsingin Sanomien video kuvattu vuonna 2017.

Kirja saavuttaa lukijat postuumisti.

– Se tulee tänä vuonna, mahdollisesti heinäkuussa, Warras arvioi.

Alun perin Tanssiva konstaapeli ilmestyi vuonna 2003 Markus Majaluoman kuvittamana.

Warras ehti tuntea Sinikka Nopolan yli kolmenkymmenen vuoden ajan, siitä asti, kun Tammi julkaisi Sinikka ja Tiina Nopola ensimmäisen Heinähattu ja Vilttitossu -kirjan. Vuosi oli 1989.

– He olivat kaksi todella iloista, hauskaa ja sosiaalista blondia, Warras muistelee ensitapaamista Tammen juhlissa.

– Alalle juuri tulleena ihailin heitä kovasti.

Warras kuvailee Sinikka Nopolaa ihmiseksi, joka oli valtavan kiinnostunut ihmisistä.

– Hän oli sellainen, niin juhlissa kuin elämässä muutenkin. Se on asia, josta monet ovat puhuneet. Sinikalla oli kyky nähdä toiset ihmiset, hän oli kiinnostunut kaikista, ihan ihmisestä riippumatta.

– Tämänkin takia oli ihana tehdä yhteistyötä.

Nopoloiden kustannustoimittajana Warras aloitti vuonna 2006, kun sisarukset toivat Tammeen Risto Räppääjän ja villin koneen.

– Kun heiltä räpsähti käsikirjoitus, se oli valtava nautinto lukea ja nauraa ääneen.

– Ahkeruus, täsmällisyys ja toisten ihmisten kunnioitus oli ihan huippua.

Sama asenne koski kirjan kaikkia työvaiheita.

Warras kertoo saaneensa ammatillisesti paljon Sinikka Nopolalta.

– Kun teen editointityötä, usein tulee mieleen, että tämänkin opin aikoinaan Sinikalta. Hän oli niin suvereeni ja taitava suomen kielen ja oikeakielisyyden kanssa.

– Olin usein saamapuolella, kustannustoimittaja tunnustaa.

Viimeiseksi Risto Räppääjäksi jäi toissa vuoden Ujo Elmeri. Ensimmäinen Heinähattu ja Vilttitossu ilmestyi viime vuonna uudelleen muokattuna ja Salla Savolaisen kuvittamana.

Warras kertoo ”yllätyksestä”, jonka Sinikka Nopola aiheutti muutama vuosi sitten.

– Se oli ihan uskomatonta. Sinikalla oli kesällä Vesilahden mökillä alkanut tulvia mieleen ihan loistavaa riimirunoa. Hän itsekin ihmetteli, mistä se riimi tuli päälle, absurdeja lasten riimirunoja. Se on vaikea taiteenlaji.

Sinikka Nopolan uusi aluevaltaus Mustekala löytää trikoot ilmestyi vuonna 2019.

Anna Warras ei halua julkisesti muistella viimeistä kohtaamistaan pitkäaikaisen ja läheisen työtoverinsa kanssa.

– Se oli Sinikan kotona..., hän sanoo ja ääni sortuu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?