Emmi Pesosesta tuli nuorena suurperheen äitipuoli – nyt kirjailija ammentaa kokemuksistaan teoksiinsa: ”Se oli selviytymistä päivästä toiseen” - Viihde - Ilta-Sanomat

Emmi Pesosesta tuli nuorena suurperheen äitipuoli – nyt kirjailija ammentaa kokemuksistaan teoksiinsa: ”Se oli selviytymistä päivästä toiseen”

Marko Annala ja Emmi Pesonen käsittelevät romaaneissaan nykyajan vanhemmuutta: Annala eroisän ja Pesonen bonusvanhemman näkökulmasta.

Näyttelijä Emmi Pesonen kirjoitti romaanin äitipuolen roolista, muusikko Marko Annala taas erityislapsen eroisästä.­

20.12.2020 9:10

Mistä syntyy hyvä vanhemmuus?

Tätä kysymystä käsittelevät eri kanteilta Mokoma-yhtyeestä tunnetun muusikko-kirjailijan Marko Annalan ja näyttelijä-käsikirjoittaja Emmi Pesosen uudet romaanit.

Marko Annalan kolmas romaani Kuutio (Like) tarkastelee miehen näkökulmasta avioeron tuskaa ja erityislapsen isänä olemista. Emmi Pesosen esikoisromaani Maailman kaunein sana (Otava) kertoo sinkkuelämää viettävästä Amandasta, josta tulee rakastumisen myötä äitipuoli neljän lapsen uusperheeseen.

– Meidän kirjoissa on yhteistä se kokemus, kuinka herkästi lasten myötä unohtaa itsensä. Kuinka oman identiteettinsä osaisi pitää kasassa lapsiperhehulinassa, Marko Annala pohtii.

Marko Annalalla on 10- ja 12-vuotiaat lapset puolisonsa, thainyrkkeilijä ja kirjailija Inga Maggan kanssa.­

– Synnytyssairaalassa on simppeliä ajatella, että nyt minä olen isä. Sitten vähitellen alkaa kysyä, että mikä minä lopulta olen. Rooleja on yhtäkkiä hirveän monta.

Sekä sukupuoliroolit että äidin ja isän roolit ovat olleet viime vuosikymmenet suuressa muutoksessa, samoin kuin käsitys perheestä. Annala kertoo, että hänen lapsuudenperheessään olivat vallalla vielä hyvin perinteiset roolit. Isä toi leivän pöytään, ja äiti hoiti lapset.

– Minun ikäpolven miehet ovat saaneet tällaisen isyyden mallin. Miehet ovat sukupolvi sukupolvelta pehmentyneet, Annala sanoo.

 Synnytyssairaalassa on simppeliä ajatella, että nyt minä olen isä. Sitten vähitellen alkaa kysyä, että mikä minä lopulta olen.

Marko Annalalla ja hänen puolisollaan, thainyrkkeilijä Inga Maggalla on 12- ja 10-vuotiaat lapset.

– Isyys on sananakin vähän hölmö, kun vanhemmuuttahan se lopulta on. Isyyttä ja äitiyttä määrittää vain sukupuoli. Ei näiden roolien tarvitsisi olla niin sukupuolittuneesti värittyneitä.

Myös Pesonen sanoo, että nykyaikana on kysymys nimenomaan vanhemmuudesta, jonka sisällä pystyy vaihtamaan rooleja.

– Olin aika nuori, kun minusta tuli suurperheen äiti – tai äitipuoli, mikä se nyt sitten onkaan. Se oli sellainen hulabaloo, etten ehtinyt miettiä omaa rooliani. Se oli selviytymistä yhdestä päivästä toiseen.

Emmi Pesosen ja Paavo Westerbegin uusperheessä on kaksi aikuista ja viisi lasta.­

Pesonen on avoliitossa ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin kanssa. Uusperheeseen kuuluu viisi lasta, joista neljä on jo muuttanut pois kotoa. Westerbergin lapset olivat 6–15-vuotiaita, kun Pesonen tuli osaksi perhettä 27-vuotiaana.

– On haastavaa tulla perheeseen ikään kuin kesken kaiken. Vie aikaa löytää oma paikkansa uusperheessä, Pesonen sanoo.

– Lapset ovat opettaneet minua olemaan vanhempi. Eihän minulla ollut minkäänlaisia taitoja siihen.

 On haastavaa tulla perheeseen ikään kuin kesken kaiken. Vie aikaa löytää oma paikkansa uusperheessä.

Pesonen sanoo, että vaikka romaani on fiktiota, tarinaan tuli paljon aineksia hänen omista kokemuksistaan. Omasta elämästä innoituksen sai romaanin kohtaus, jossa lapsen kanssa asuva äitipuoli ei pysty hankkimaan lapselle bussikorttia, koska ei ole lapsen virallinen huoltaja.

– Olen aina kokenut olevani vanhempi suhteessa kaikkiin lapsiini. Yhteiskunnalle on joskus vaikeaa selittää äitipuolen rooli.

Vaikea paikka Pesosen mielestä bonusvanhemman elämässä on se, että lapset kasvavat aikuisiksi paljon nopeammin kuin jos olisi ollut mukana alusta asti.

– Lapset lähtivät niin nopeasti maailmalle. Se oli minulle tosi rankka paikka.

– Lapselle riittää, että on läsnä ja kuuntelee ja pitää huolta. Siitä syntyy rakkaus, Pesonen pohtii.­

Nykyvanhemmuudesta Annalalla on myös kriittistä sanottavaa. Lapsille ladataan odotuksia ja paineita jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

– Tärkein viesti kirjassani on siinä kohdassa, kun isä sanoo pojalleen, että sinun ei tarvitse olla minulle mitään muuta kuin olemassa.

Annala pohtii myös koko kasvattamisen ideaa. Usein ihan samalla tavalla kasvatetut sisarukset muotoutuvat aivan erilaisiksi ihmisiksi.

– On kiinnostava kysymys, kuinka paljon ihmisen identiteetistä on jotain hänen syvintä omaansa, mihin vanhemmat eivät voi vaikuttaa. Olen sanonut vaimollekin, että ihanimmat piirteet meidän lapsissa ovat niitä, joista ei tunnista kumpaakaan meistä.

 Tärkein viesti kirjassani on siinä kohdassa, kun isä sanoo pojalleen, että sinun ei tarvitse olla minulle mitään muuta kuin olemassa.

Pesonen kertoo ajattelevansa, että jokaisella on voimakas oma identiteettinsä.

– Se taas haastaa vanhempaa, että miten olla paras mahdollinen vanhempi juuri sille lapselle. On kuunneltava, mitä juuri hän tarvitsee.

Annalan kirjassa isä kokee riittämättömyyttä. Hän toivoo, että vanhemmat osaisivat laskea rimaa alaspäin.

– Tärkeintä on kuitenkin läsnäolo. Pyykkivuoret ja muut ovat lopulta merkityksettömiä asioita, Annala sanoo.

Kumpikin kirjailija korostaa läsnäolon tärkeyttä lastenkasvatuksessa.­

Pesonen huomauttaa, että lapselle vanhemmuus välittyy eri tavalla kuin aikuiselle, joka ottaa itselleen suorituspaineita.

– Lapselle ei ole niin väliä, onko koti siisti. Lapselle riittää, että on läsnä ja kuuntelee ja pitää huolta. Siitä syntyy rakkaus.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?