Tuomas Kyrö halusi itse lukea teoksensa Konekirjoitusvaras äänikirjaksi.

Äänikirjojen vallankumous

Äänikirjojen kuuntelu on valtavassa kasvussa, ja sen myötä kirja-ala on keskellä murrosta. Kirjailija Tuomas Kyrö uskoo, että murroksesta voi syntyä jotain ihan uudenlaista.


5.12.2020 14:00

Vaikeinta oli hengittäminen. Tuomas Kyrö seisoi pienessä kopissa mikrofonin edessä kuulokkeet päässä ja luki uutta teostaan Kirjoituskonevaras (WSOY). Siitä oli syntymässä 8,5 tuntia kestävä äänikirjaversio.

Kyrö luki kolmen tunnin pätkissä, mutta tunnin välein hän piti taukoa. Studiolla oli samaan aikaan äänikirjoja nauhoittavia ammattinäyttelijöitä, joilta Kyrö sai vinkkejä.

– Kaikki lähtee asennosta ja hengityksestä: kuinka hengittää niin, että se tuottaa ääntä. Vaikka jalat ehkä kestäisivät, niin minun taidoillani ääntä ei enää tule neljän tunnin kuluttua, Kyrö kertoo.

Kyrö pyrki lukiessaan välttämään liikaa tulkitsemista. Hyvä äänikirjan lukija on sellainen, johon ei kiinnitä huomiota.

– Kun kuuntelen kirjaa, en halua, että lukija tulee sieltä tekstin ohi, Kyrö sanoo.

Kyrö halusi itse lukea Kirjoituskonevarkaan, koska se on tavallista omaelämäkerrallisempi teos.

Tuomas Kyrö on pahoillaan siitä, kuinka korona-aika rajoituksineen on kohdellut useita taidealoja.

– Kun kertoja on selkeästi kirjoittaja itse, niin silloin kuuntelijanakin toivon, että kirjoittaja myös lukee tekstin. Ääni on niin intiimi kokemus, Kyrö perustelee.

Tarinoiden kuunteleminen on yhtä vanhaa perua kuin iltanuotioille kokoontuneet ihmiset. Nykyään kirjoja kuunnellaan kuulokkeet päässä arkiaskareiden lomassa: autossa, lenkillä, bussissa.

Suomalaiset kuluttavat innolla äänikirjojen suoratoistopalveluita, kuten Storytelia tai Bookbeatia. Äänikirjojen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti parin viime vuoden aikana, ja varsinkin koronavuonna 2020.

Kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan äänikirjojen myynti kasvoi 115 prosenttia tammikuusta syyskuun loppuun. Eniten kasvoi lasten- ja nuortenkirjallisuus, noin 130 prosenttia.

Vertailun vuoksi samana ajanjaksona painettujen kirjojen yhteenlaskettu myynti kasvoi 1,7 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Vaikka koronavuosi on kohdellut kohtuullisen hyvin myös perinteisiä kirjoja, painettujen kirjojen suosion lasku on ollut pidempään jatkunut trendi.

 Kirja on sellainen taidemuoto, jossa turvaväli aina säilyy. Sitä kuunnellaan ja luetaan yksinäisyydessä.

Tuomas Kyrö on pahoillaan siitä, kuinka korona-aika rajoituksineen on kohdellut useita taidealoja. Hän iloitsee kuitenkin siitä, että ihmiset ovat löytäneet kirjallisuuden. Kyrön mielestä äänikirjojen kasvava suosio on hyväksi kirja-alalle kokonaisuutena.

– Kirja on sellainen taidemuoto, jossa turvaväli aina säilyy. Sitä kuunnellaan ja luetaan yksinäisyydessä, Kyrö sanoo.

Positiivisena ilmiönä äänikirjojen suosion kasvua pidetään myös Kirjailijaliitossa ja Lukukeskuksessa, vaikka äänikirjojen on joissain puheenvuoroissa katsottu uhkaavan esimerkiksi nuorten lukutaitoa.

Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacis kertoo, että äänikirjojen kuunteleminen on ihan yhtä lailla kirjallisuudesta nauttimista kuin painetun kirjan lukeminen.

– On pääasia, että ihmiset käyttävät aikaa kirjallisuuden parissa. Äänikirjojen suosio palvelee koko alaa ja suomalaisen kirjallisuuden tulevaisuutta, Villacis sanoo.

Äänikirjat voivat toimia monelle sisäänheittäjänä kirjallisuuden maailmaan.

Lukukeskusken toiminnanjohtaja Ilmi Villasis uskoo, että äänikirjojen suosio lisää myös painettujen kirjojen lukemista.

– Ei ole mitään näyttöä siitä, että äänikirjojen kuuntelu vähentäisi painettujen kirjojen lukemista, vaan päinvastoin se näyttäisi lisäävän sitä. Mitä enemmän käyttää kirjallisuutta, sitä enemmän siihen sitoutuu, Villacis sanoo.

Mutta yksi asia ilmiössä huolettaa niin Lukukeskuksessa kuin Kirjailijaliitossa: kirjailijoiden tulotaso, jota uusi äänikirja-formaatti on muuttanut.

Kirjailijaliiton kyselyn mukaan kirjailija saa äänikirjasta keskimäärin 0,67 euroa myydyltä kappaleelta. Painetusta kirjasta kirjailija saa keskimäärin 3,10 euroa.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen sanoo, että äänikirjojen kanssa ollaan uuden tilanteen edessä. Karkeasti arvioiden kirjailija saa vain viidenneksen korvauksia äänikirjasta verrattuna painettuun kirjaan.

– Jos äänikirjat ovat ainoa tuoteryhmä, jossa myynti kasvaa ja johon tulevaisuudessa kulutus keskittyy, niin se on ihan yksinkertaisesti tulonmenetystä kirjailijoille. Ja näin pienillä markkinoilla se herättää ihan ymmärrettävää huolta kirjailijoissa, Kähkönen sanoo.

Kähkönen vertaa kirja-alan tilaa musiikkibisnekseen, jossa fyysisten levyjen myynti on vaihtunut striimauspalveluiden kuluttamiseen. Nyt myös kirja-alalla joudutaan kysymään, kuinka tekijät saavat muuttuneessa tilanteessa riittävän korvauksen teoksestaan.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen haluaa, että kirjailijat saavat kunnollisen korvauksen äänikirjoista.

Äänikirjojen suoratoistopalvelut maksavat sovitun summan kustantajalle, joka taas maksaa kirjailijalle sovitun prosenttiosuuden jokaista kirjan latausta kohden. Kähkönen kritisoi sitä, että järjestelyt eivät ole läpinäkyviä.

Uusilla markkinoilla suoratoistopalveluilla on nyt kova kilpailu kuluttajista. Osa mainostaa ilmaista aloituskuukautta, jolla pyritään saamaan kuluttaja sitoutumaan tietyn palvelun käyttäjäksi.

– Itseäni huolestuttaa, että tässä tilanteessa luodaan kuluttajille mielikuvaa, että kirjoista ei tarvitse maksaa. Se koituu ihan kaikkien vahingoksi, Kähkönen sanoo.

Kähkönen huomauttaa, että pitää olla kirjastolaitos, josta ihmiset saavat maksutta luettavaa. Kirjailijat saavat lainauksista lainauskorvausta.

 Pitää kuitenkin olla toimivat markkinat sille, että kirjoja myös myydään.

– Pitää kuitenkin olla toimivat markkinat sille, että kirjoja myös myydään, Kähkönen sanoo.

Kähkösen mukaan nyt tulee neuvotella kustantajien kanssa siitä, millaisia prosenttikorvauksia kirjailijat saavat äänikirjoista. Lisäksi julkaisuaikatauluja voitaisiin muokata niin, että painetulle kirjalle annettaisiin vähän etumatkaa, eli se laitettaisiin ensin markkinoille ja vasta sen jälkeen äänikirja.

– Nämä kaikki ovat neuvottelukysymyksiä, Kähkönen sanoo.

Kustannusyhdistyksen puheenjohtaja Sakari Laiho on tilastojen pohjalta laskenut, että kustantaja saa äänikirjasta noin 2,50 euroa kappaleelta.

– Siitä kun maksetaan 0,67 euroa kirjailijalle, niin ollaan jo 27 prosentin korvauksessa, joka on korkea tekijänoikeusprosentti, Laiho laskee.

Laiho korostaa, että kirjailijoiden huoli tulotasosta on ihan oikea, mutta sama huoli on myös kustantajilla. Hän muistuttaa, että kustantaja maksaa omasta osuudestaan tuotantokuluja ja jakelukuluja.

Laihon mukaan ongelma ei ole kustantajan ja kirjailijan välillä, eikä edes kustantajan ja äänikirjakauppiaan välillä. Laihon mukaan ongelman ytimessä on kiihtynyt kamppailu ihmisten vapaa-ajasta. Käyttävätkö ihmiset vapaa-aikansa tv-sarjan katseluun, somen selailuun, musiikin kuunteluun vai kirjan kanssa?

Kustannusyhdistyksen puheenjohtaja Sakari Laiho toteaa, että ongelma on kilpailu ihmisten vapaa-ajasta.

– Ongelma on nyt se, että äänikirjapalveluissa kuukausimaksu on noin 14 euroa. Se jakaantuu yleisen mallin mukaan kaikkien niiden kirjojen välille, joita sieltä on tuolla kuukausimaksulla luettu, Laiho sanoo.

– Äänikirjapalvelut eivät voi nostaa hintaansa vaikka 40 euroon kuukaudessa, koska on Netflixit ja HBO:t ja Spotifyt, joiden hinnat ovat nyt jo matalammat kuin se 14 euroa. Meidän tulisi keksiä, miten saisimme ihmiset maksamaan näistä lukuaikapalveluista enemmän, jolloin siitä tulisi myös kirjailijalle enemmän tuloa.

Laiho haluaa muistuttaa myös siitä, että äänikirjamarkkinoilla on tällä hetkellä isot volyymit, ainakin hittikirjojen suhteen.

– Nyt me elämme äänikirjabuumissa, ja ihmiset haluavat kuluttaa niitä valtavia määriä. Kärjistäen voisi sanoa, että on parempi saada 67 senttiä kirjasta, jota myydään kymmenen tuhatta kappaletta, kuin saada 3 euroa kirjasta, joka myy 200 kappaletta, Laiho sanoo.

 Nyt me elämme äänikirjabuumissa, ja ihmiset haluavat kuluttaa niitä valtavia määriä.

Laiho tietää myös, että äänikirjarahat eivät jakaudu tasaisesti kirjailijoiden eivätkä eri kustantajien kesken. Alalla on taloudellisia voittajia ja häviäjiä.

Kustannusyhdistyksen tilastoista paljastuu, että äänikirjoissa kiinnostavat ennen kaikkea tietokirjallisuus, kuten kuuluisuuksien elämäkerrat ja erilaiset elämäntaito-oppaat. Vuoden 2019 myydyin äänikirja oli tosin Heather Morrisin romaani Auschwitzin tatuoija 37 600 kappaleella.

Ensimmäinen kotimainen kaunokirja löytyy sijalta 10, ja se on lastenkirja Risto Räppääjä ja pullistelija.

– On niitä leveästi hymyileviä kirjailijoita, jotka ovat monesti samoja kuin paperimarkkinoilla. Ja sitten ovat ne, jotka joutuvat nuolemaan näppejään.

Ketkä kirjailijat ja millaiset teokset jäävät nuolemaan näppejään nykyisessä markkinatilanteessa, jossa äänikirjat jyräävät?

Tietysti sellaiset kirjat, jotka eivät taivu helposti äänikirjaformaattiin. Tällaisia ovat esimerkiksi kaunokirjalliset teokset, joissa on vähän vaativampia rakenteellisia ratkaisuja, kuten näkökulmatekniikkaa tai takaumia. Pelkistetysti sanoen taideromaanit eivät taivu yhtä helposti äänikirjoiksi kuin suoraviivaisempi kerronta.

Kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan äänikirjojen myynti kasvoi 115 prosenttia tammikuusta syyskuun loppuun.

– On ihan selvää, että kustantamot alkavat etsiä yhä enemmän materiaalia, joka soveltuu hyvin äänikirjaksi. Miten silloin käy muunlaiselle kertomakirjallisuudelle? Se jää nähtäväksi, Kähkönen sanoo.

– Minusta on täysin ok, että äänikirjoja tehdään, ja on aivan selvää, että tiettyyn välineeseen jokin tietty muoto sopii parhaiten. Kysymys on nyt siitä, miten Suomen kaltaisilla pienillä markkinoilla saadaan säilytettyä elinvoimaisena myös muunlainen kaunokirjallisuus kuin se, joka istuu äänikirjan formaattiin.

Pidemmän ajan kuluessa voi syntyä aivan uudenlainen kirjallisuuden muoto, joka sopii äänikirjaformaattiin, uskoo Tuomas Kyrö.

– Tämänhetkinen taideromaani ei välttämättä taivu äänikirjaksi. Mutta voi syntyä jotain ihan uutta, mistä me emme vielä tiedä mitään. Tämä on yksi vaihe kirjallisuuden kehityksessä, Kyrö sanoo.

Kyrö kokee, että ihmisillä on tapana kokea uudet asiat uhkaavina.

– Kun peruna tuli Suomeen, niin Varsinais-Suomessa oli naurisukkoja, jotka eivät suostuneet vaihtamaan perunaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?