Teppo Vuorio juonsi 20 vuotta sitten lavalle liudan housunsa riisuvia miehiä ja villitsi täpötäydet katsomot – leimautui pysyvästi ”pelleksi” - Viihde - Ilta-Sanomat

Teppo Vuorio juonsi 20 vuotta sitten lavalle liudan housunsa riisuvia miehiä ja villitsi täpötäydet katsomot – leimautui pysyvästi ”pelleksi”

Teppo Vuorio on ollut ikänsä viihdyttäjä. 20 vuotta sitten hän oli Housut Pois -showryhmän juontaja. Hän kokee kantavansa yhä pellen maskia kasvoillaan.

Teppo Vuorio on tehnyt elämäntyönsä viihdyttäjänä.­

29.11.2020 14:10

Pelle itkee.

– Oletko huomannut, että pellellä on aina kyynel silmäkulmassa?

Kysyjä on rovaniemeläinen Teppo Vuorio.

Hän ei ole ammatiltaan klovni, mutta viihdyttäjä. Useimmat eivät ehkä miellä salskeaa Vuoriota pelleksi, mutta pelle hän on. Ainakin niin hän itse nyt sanoo.

Ja hän itkee hieman, kun puhuu thaimaalaisen talon pihamaalla.

Vuorio on ollut Thaimaassa nelisen kuukautta. Kolmen viikon matka on venynyt koronan vuoksi, kun hän monen muun tapaan ei uskaltanut ottaa riskiä joutua karanteeniin välilaskulla Suomeen palatessa. On ollut aikaa ajatella, ja Vuorio on miettinyt, kuka hän oikein on.

Hän on tehnyt elämäntyönsä viihdyttäjänä, pääasiassa juontajana. Astellut lavalle tuhansia kertoja, aina 1990-luvun alusta asti.

Se on koko Vuorion aikuiselämä. Hän täytti Hua Hinissa ollessaan kesällä 50 vuotta.

Vasta nyt hän on havahtunut, että se on ollut elämää pellenä.

Eikä hän oikeastaan tiedä, kuka on pellen maskin takana. Se maski ei näy ulospäin, mutta sitä hän ei voi riisua.

Muistatteko, kun joka puolella Suomea otettiin housut pois täysien katsomoiden edessä? Se tapahtui täsmälleen 20 vuotta sitten. Rovaniemeläiset nuoret työttömät miehet olivat ottaneet mallia brittiläisestä Full Monty -elokuvasta ja samalla iskeneet niin sanotusti kultasuoneen. Heidän Housut Pois -showryhmänsä keräsi yhteensä kymmeniä tuhansia katsojia noin 170 esityksessä reilun vuoden aikana.

Vuorio muistaa, miten Kemissä he keräsivät lähes saman verran yleisöä kuin edellisviikonlopun artisti. Se oli Jari Sillanpää.

Hän itse oli vaatteissa, mutta kuten aina töissä, silti alasti. Yksinään yleisön edessä, verhonaan vain sanansa. Viihdyttäjällä ei ole vaatteita.

Vuorio juonsi Housut Pois -ryhmän esitykset. Hän myös oli lavalla suurimman osan ajasta, sillä esitys perustui pitkälti tarinoihin. Miehet eivät olleet tanssijoita, he olivat saaneet pikakoulutuksen tanssiopettajan johdolla.

Vuorio muistaa hyvin, miten housuttomat miehet löydettiin. Idean keksinyt ohjelmatoimiston johtaja soitti Vuoriolle.

– Hän sanoi, että nyt lähdetään etsimään miehiä, jotka ottavat housut pois.

Vuorio mietiskeli hieman, että mitähän nyt taas, mutta hän ei varsinaisesti enää siinä vaiheessa viihdyttäjän uraa ihmetellyt mitään sen kummemmin. Miehet lähtivät kiertelemään rovaniemeläisiä yöravintoloita ja antoivat keltaisille muistilapuille kirjoitetut yhteystiedot valitsemilleen uroille.

– Lopulta ryhmä koottiin enimmäkseen kavereista ja kaverinkavereista.

Housut Pois -ryhmä innosti maaliskuussa 1999 Rovaniemellä ravintola Budapestissa.­

Halvan hotellin uima-altaan vesi ei virkistä. Se on ennemminkin kuin kylpyvettä. Aurinko paahtaa veden joka päivä niin lämpimäksi, että sen lämpötila tuntuu olevan suurin piirtein ihmiskehon tasolla.

Ilta on laskemassa mailleen. Vuorio on pian lähdössä Suomeen.

Vuorio huomioi, että altaan reunat ovat hieman nuhjuiset.

– Allaspoikaa ei ole näkynyt.

Se ei haittaa. Vedestä näkee hyvin läpi.

Altaassa lilluminen on lupsakkaa, mutta merta Vuorio rakastaa.

Kun hän istuu rannalla, hän katsoo kauas. Illan pimettyä esiin tulevat tähdet. Pohjantähti näkyy näinkin etelässä. Vuorio sanoo ihmettelevänsä, miksi Otavan yksi tähti on näkymättömissä. Taivas kun on pilvetön.

Äärettömyys on aina kiehtonut Vuoriota. Hän pitää fysiikasta ja tiedosta ylipäätään.

– Ajattele, kun heittäisi kiven jonnekin tuonne. Jos se osuu päätyyn, mitä sen jälkeen on? Tai mitä oli ennen kuin kaikki tämä asia syntyi.

Hän on nyt ollut Siaminlahden rantamailla yli neljä kuukautta, muttei kertaakaan ole käynyt meressä uimassa.

– En pidä siitä, etten näe, mitä pinnan alla on.

Pelle itkee nyt oikeasti. Silmäkulman kyynel valuu. Se tulee kyyneltiehyestä, ei maalipurkista.

On perjantai-ilta. Vuorio on laittanut kännykästä soimaan tamperelaisen Hauli Bros -duon kappaleen Pelle. Hän osaa sanat ulkoa.

– Pelle on se, jota aina potkitaan.

Vuorio laulaa mukana.

– Ja hauskuus syntyy siitä, että pelle jatkaa aina vaan.

Hänen äänensä on hiljainen, muttei sitä voi olla kuulematta kauempanakaan. Se on syvä basso, miellyttävä kuunnella.

Sillä äänellä on saatu keikkaliksoja ja naisia.

Erityisesti yksi heistä on edelleen mielessä, entinen vaimo. Ero seitsemän vuoden liitosta tuli kaksi vuotta sitten. Pari kasvoi erilleen.

Ystävien ja siskojen kanssa Vuorio osaa sentään olla oma itsensä, hän sanoo.

Sitten hän miettii pitkään ja puistaa päätään.

– Ja vitut, ei se oo ok. Siinäkin mä oon esittänyt. Mun mielestä se on valehtelua. Miksi en voi sanoa suoraan, miksi pitää valehdella? Ehkä se on huolehtimista.

Etteivät läheiset olisi huolissaan.

Vuorio istuu altaalla ja tuskailee. Mieleen tulee myös ihminen, jota hän kunnioittaa hyvin paljon: entinen kumppani.

– Koitan miettiä sitä, kuinka ex-vaimo sanoi erotessa, että mulla on niin suuri sydän. Välillä tulee mieleen, että oonko mä hänenkin kanssaan vetänyt roolia. Onko mulla rooli päällä koko ajan vai ei? Mä en osaa siihen vastata.

Teppo Vuorio täytti Thaimaassa 50 vuotta. On aika miettiä, mitä haluaa elämältään.­

Ujous on määrännyt Vuorion elämää paljon. Varsinkin nuorena hän oli erittäin ujo.

19-vuotiaana hän alkoi vetää DJ-keikkoja. Sitten meni poikuuskin.

– Kun silloin aloin saada julkisuutta, sen jälkeen en ole tiennyt, kuka mä olen. Onko mulla rooli päällä koko ajan vai ei? Mä en osaa siihen vastata, Vuorio sanoo.

– Kun katsomossa on 2 000 ihmistä, ne ei ymmärrä sitä, että voin olla vaikka juuri ennen esiintymistä kuullut suunnattoman surullisen tarinan, mä meen lavalle. Tekemään sen, mitä on tehtävä. Siinä pellen rooli korostuu.

Meneillään on monologi. Pellen kertoma, mutta vakava.

– Kun meen lavalle ja kerron jonkin hauskan jutun, onko se sitä mitä mä haluan. Vai onko se sitten, kun meen hotellihuoneeseen, laitan telkkarin päälle enkä ajattele mitään. Oonko mä sitten vasta se oikea?

– Omassakin päässä jää miettimään, kuka mä oon, minkälainen mä oon. Olen alkanut miettiä, kuka ihme on Teppo Vuorio.

– Olenko mä kuitenkin se pelle, jota aina potkitaan?

Muistetaan kyynel pellen silmäkulmassa.

– Olen nyt ajatellut, että miksi se kyynel on siinä, Vuorio sanoo.

– Mä oon se, joka aina heittää vitsiä, mutta kukaan ei välitä.

Ja hauskuus syntyy siitä, että pelle jatkaa.

Aina vaan.

Kahden viikon päästä Teppo Vuorio soittaa Rovaniemeltä.

Hänen äänensä on vähän pirteämpi. Hän on saanut asunnon. Ennen Thaimaahan lähtöä hän jäi kodittomaksi.

Lisäksi hän on hakenut töitä aktiivisesti, vaikka keikkatöitä, omalta alaltaan.

– Koronan takia tilanne on heikko, mutta kun jaksaa itse kysellä niin eiköhän jotain löydy. Kukaan ei tule soittamaan ovikelloa, se on tehtävä itse. Ja jos juontokeikkaa ei ole, jotain pitää tehdä. Sohvalla maatessa ei pärjää.

Mutta mitä Vuorio nyt haluaa kertoa, on se, että hänellä on nyt päämäärä omassa päässä, kirjaimellisesti.

– Tavoite on se, että ensi toukokuussa, kun täytän 51, voin sanoa itselleni, että Teppo, sä oot onnellinen.

Puhelimessa kuuluu vaimea naurahdus.

– On pakko jaksaa uskoa, että voi pelle olla onnellinenkin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?