Isän kohtalo vaikutti syvästi Miika Nousiaiseen – koskettava yksityiskohta päätyi jokaiseen menestysromaaniin - Viihde - Ilta-Sanomat

Isän kohtalo vaikutti syvästi Miika Nousiaiseen – koskettava yksityiskohta päätyi jokaiseen menestysromaaniin

Moni on kokenut kirjailija Miika Nousiaisen tarinan – joutunut tehdaspaikkakunnalta pääkaupunkiseudulle ja opetellut kaupungin tavoille vähän häpeillen. Traumansa Nousiainen on kääntänyt huumoriksi.


22.11. 15:00

Jokainen irtisanomisuutinen siirtää kirjailija Miika Nousiaisen takaisin lapsuuteen.

Taas muutto, taas vieras paikkakunta, vieras koulu ja vieraat luokkatoverit.

– Ajattelen irtisanomisuutisissa aina sitä puolta, jonka olen itsekin kokenut, hän sanoo.

– Pieni poika istuu jännittyneenä muuttoautoon. Karavaani kulkee taas uudelle paikkakunnalle.

On se kovaa ollut omillekin vanhemmille, Nousiainen miettii.

Viisihenkinen perhe muutti usein isän työn perässä. Isä työskenteli tehtaassa, äiti suurtalouskokkina.

Lapsuusvuodet Säynätsalon tehdaspaikkakunnalla Keski-Suomessa jättivät tulevaan kirjailijaan pysyvän jäljen.

Lähes kaikki naapurit olivat töissä vaneritehtaalla.

– Se oli lintukotomainen paikka elää ja olla, Miika Nousiainen kuvailee lapsuutensa Säynätsaloa.

Hän sanoo kantavansa saaristomaisemaa ja sen kauneutta yhä mukanaan.

– Irtisanomisuutisissa kyse on usein globaaleista markkinoista, mutta minulle ne ovat aina satojen perheiden tarina ja miten ne siitä selviävät, Miika Nousiainen kertoo.­

Päijänteen ympäröimä saaristokunta oli hieno kasvumiljöö. Lapsena Miika Nousiainen urheili paljon, juoksi satasta ja hyppäsi pituutta.

Ei saa olla häiriöksi. Sellaisen mallin isä halusi kolmelle pojalleen antaa. Kasvatus oli ajan hengen mukaisesti aika ankaraa.

– Kun kaaduin 17-vuotiaana pyörällä ja katkaisin neljä etuhammasta, isä sanoi, etkö sä jumalauta osaa ajaa pyörällä, Miika Nousiainen kertoo.

Hän uskoo kuitenkin, että hänen vanhempiensa sukupolvi oli yhtä lailla välittäviä ja rakastavia ihmisiä.

– Ehkä sotaa käyvien sukupolvien kasvattamissa ihmisissä oli kovuutta ja jotain traumaa, mutta eteenpäin on vahvasti menty.

Perhe muutti Heinolaan, kun tehdas lopetettiin Säynätsalolla. Miika meni ala-asteen viidennelle luokalle.

– Meillä oli tosi hyvä liikunnanopettaja, kaikkia motivoiva, Miika Nousiainen kertoo.

– Hän oli hyvä tyyppi, hän ymmärsi myös heitä, jotka eivät liikkuneet paljon.

Seitsemän Heinolan-vuoden aikana tapahtui paljon. Se tuntui suhteellisesti paljon pidemmältä ajalta.

– Tuntui, että kasvun ja kehityksen vuodet, jotka ovat määritelleet mitä itsestä tulee, ajoittuivat enemmän Heinolaan.

Nuoruudessa romaanin kirjoittaminen ei tullut mieleenkään, vaikka kirjoittaminen kiinnostikin.­

Vanhempien erottua Miika Nousiainen muutti äitinsä kanssa Helsinkiin.

Nuoruudessa hän ei ollut ollenkaan taidepiireissä. Romaanin kirjoittaminen ei tullut mieleenkään, vaikka kirjoittaminen kiinnosti.

Äidinkielentunneilla Miikan aineita luettiin ääneen koko luokalle.

– Suvussani on aina haluttu kertoa juttuja, Miika Nousiainen kertoo.

– Varsinkin äidin puheissa dramatiikkaa löytyi, vaikka sitä ei olisi ollutkaan.

Sosiaalisena kaverina Miika Nousiainen pääsi aika nopeasti koulussa porukkaan ja pääkaupungin menoon kiinni.

Koulussa hän ei ollut kovin hyvä. Hän uskoo sen johtuneen ehkä enemmän vaikeudesta kuunnella opetusta ja olla läsnä.

Suvussa oli ennen Miikaa vain yksi ylioppilas.

–  Kun sanoin äidille, että olen ajatellut mennä lukioon, hän sanoi, ettei se kannata. Ei siellä pärjää.

– Se ei liittynyt siihen, ettei hän luottanut minuun, vaan meidän suvussa ei ollut tehty niin.

Traumansa Miika Nousiainen on yrittänyt aina kääntää huumoriksi.

Ennen Helsinkiin muuttoa Miika Nousiainen oli käynyt kaksi kertaa teatterissa.

Q-teatterissa esitettiin 90-luvulla Antti Raivion näytelmä Skavabölen pojat. Se upposi 17-vuotiaaseen.

Kirjoittamisesta kiinnostunut Miika Nousiainen kävi katsomassa näytelmän neljä kertaa. Alkoholistiperheen tarina oli paljon rankempi kuin hänen oma elämänsä.

Miika Nousiainen (vas.) on ollut vuodesta 2016 panelistina Pitääkö olla huolissaan? -ohjelmassa. Vieressä Tuomas Kyrö, Kari Hotakainen ja Jenni Pääskysaari.­

– Oli käsittämätöntä, että näytelmässä vuoroin naurettiin ja itkettiin. Se oli järjettömän hauska ja traaginen – ja sai miettimään, mihin elämä olisi vienyt jotain toista polkua.

Siinä vaiheessa Miika Nousiainen oli jo aloitellut toimittajan töitä.

Opiskelujen jälkeen Miika työskenteli uutistoimittajana MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa.

Jossakin vaiheessa hän ajatteli tekevänsä jotakin muuta.

Vuonna 2007 Miika Nousiainen julkaisi esikoisromaaninsa Vadelmavenepakolainen.

Hän oli 34-vuotias.

Vadelmavenepakolainen oli niin hulvaton, että sitä myytiin kaikkiaan yli 100 000 kappaletta.

Kirjan päähenkilö Mikko Virtanen ei ole tarpeeksi juntti suomalaiseksi, joten hän ryhtyy intohimoiseksi ruotsalaiseksi.

– Yksi eniten omaan ammatilliseen uraani vaikuttanut on Antti Raivio, joka meni kirjoittamaan Skavabölen pojat.

– Jokaisessa kirjassani on ollut Skavabölen pojat takaraivossa. Että voiko samaan aikaan olla koskettavaa ja hauskaa.

Niin sanottu luokkaretki on Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskelleelle Miika Nousiaiselle tuttua. Omat vanhemmat eivät olleet akateemisista piireistä.

Hienoilla illallisilla hän ei tiennyt, mitkä haarukat ja veitset käytetään ensin.

– Kun on tullut tehdaspaikkakunnalta, on joutunut opettelemaan ison kaupungin tavoille vähän häpeillenkin.

– Moni suomalainen on samanlaisen tarinan kokenut.

Kirjailijana Miika Nousiaisen on sanottu olevan nuorten aikuisten Arto Paasilinna. Monet hänen päähenkilöistään ovat tragikoomisia maanikoita. Kaupunkiin siirrettyjä kylähulluja.

– Keski-ikäisen demarimiehen kirjoittamaa chick-litiä, Nousiainen kuvaa kirjojaan.

Hän sanoo syntyneensä ”43-vuotiaana sosiaalidemokraattina”. Rakentavansa mieluummin rauhaa kuin draamaa.

– Yritän havainnoida asioiden vierestä: surullisenkin uutisen takaa nousee helposti jokin hauska oivallus tai tarina.

– Nauru ja itku eivät välttämättä ole kaukana toisistaan. Onko jokin koskettavaa tai hauskaa, on mun ohjenuora kirjoittamisessa. Jos ei ole, kuuluuko se mun kirjaan.

Miika Nousiaisen uutuusromaani Pintaremontti (Otava) on saanut tänä syksynä ylistäviä arvioita.

Nelikymppinen päähenkilö hermoilee, kun elämänkumppania ei löydy ja biologinen kello tikittää.

– Tarina ei liity omaan elämääni, Miika Nousiainen kertoo.

Idea oli pyörinyt hänen mielessään jo kymmenen vuotta. Ensin siitä piti tulla tv-sarja. Tuli romaani.

– Muistan opiskeluaikoina, kun sitä oikeaa etsittiin ja ihmisten piti esittää ihmeellisiä pelejä.

–  Itse olen enemmän avoimet kortit -koulukuntaa.

Nousiaisen mieleen on jäänyt opiskelukaveri, joka meni jokaisille treffeille aikomuksenaan perustaa perhe.

Kaveri kertoi heti itsestään kaiken. Siinä oli jotakin ihailtavaa.

– Jos kysyt viiden minuutin kuluttua treffeillä, kiinnostaako sua perustaa perhe, totta kai ne jää viimeisiksi treffeiksi, vaikka kyse on rehellisyydestä.

– Kaveri kysyi minulta, sanoinko sen liian aikaisin. Sanoin, että sanoit 15 vuotta liian aikaisin.

Leskeydyttyään uutta elämää aloitteleva äiti. Kolmen pienen lapsen yksinhuoltajaisä. Urheiluhullu isä, joka dominoi koko perhettä.

Miika Nousiaisen kirjoissa käsitellään monia raskaitakin aiheita.

Monet Miika Nousiaisen päähenkilöistä ovat tragikoomisia maanikoita, kaupunkiin siirrettyjä kylähulluja.­

Metsäjätti kertoo vaneritehtaan lopettamista pienellä paikkakunnalla. Romaaniin perustuva elokuva tuli valkokankaalle pari viikkoa sen jälkeen, kun UPM kertoi 2020 Kaipolan tehtaan sulkemisesta.

Kymmenen vuotta sitten kirjoitetusta tarinasta tuli syyskuussa ajankohtaisempi kuin kukaan arvasi.

– Irtisanomisuutisissa kyse on usein globaaleista markkinoista, mutta minulle ne ovat aina satojen perheiden tarina ja miten ne siitä selviävät.

Omille 8- ja 4-vuotiaille lapsilleen Miika Nousiainen on joutunut selittämään, mitä isoisälle kävi.

Miika Nousiaisen isä kuoli vatsasyöpään yli 20 vuotta sitten.

Kaikissa Nousiaisen viidessä romaanissa on henkilönä syöpää sairastava isä.

– Jossain vaiheessa isän sairastuttua tajusin, ettei siitä ole paluuta.

– Jos ajatellaan sisulla vetävää suomalaista miestä, voi olla, että isän olisi pitänyt mennä pari vuotta aikaisemmin lääkäriin. Ehkä tuli turhaan kivuliaita elinvuosia.

Isä ei ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan eikä myöskään Miikan kirjoja.

– Välillä lapset ovat kysyneet, mitä isoisälle tapahtui. En osaa sanoa muuta kuin että hän sairastui ja kuoli.

Isänä hän kokee olevansa vähän kuin huippu-urheilija: Teen parhaani ja katson, mihin se riittää.

Lapsen kasvatuksessa tärkeintä on lapsen onnistuminen ja siitä iloitseminen.

– Vanhemmuus on vaikein laji, johon mennään ilman koulutusta.

– Se pitää opetella kantapään kautta ja vauva.fi-vinkeillä.

Hiljattain Miika Nousiainen julkaisi ensimmäisen lastenkirjansa Fretti Mercury etsii onnea (Otava). Opettavainen eläinsatu kertoo siitä, mitä onni on.

Kirjailija luki kirjan lastensa kanssa. Vanhempi lapsi tykkäsi, mutta nuorempi sanoi, että siinä oli liikaa tekstiä per kuva.

– Sanotaan, että lapset on lahjomaton yleisö. Eivät ne kuitenkaan ole.

 En voi aikuiselle sanoa, että lue mun kirja, niin saat Kingiksen.

– Lapset on ainoa yleisö, jonka voi lahjoa peliajalla tai jäätelöllä. En voi aikuiselle sanoa, että lue mun kirja, niin saat Kingiksen.

Peilistä näkyy nyt 47-vuotias aikaisin harmaantunut mies, joka katselee, mitä elämässä eteen tulee. Ei ole pakottavaa tarvetta tehdä mitään.

Ehkä jostain kumpuaa idea, josta tulee uusi kirja tai ”uusi joku”.

– Luulen, että suurin osa peloistani liittyy siihen, miten lapset pärjäävät maailmassa.

– Miljardit ihmiset ovat elämästä selvinneet – yläasteenkin yli.

Vadelmavenepakolainen on Miika Nousiaisen esikoisromaani Vadelmavenepakolainen ilmestyi vuonna 2007. Kirjan pohjalta tehty elokuva sai ensi-iltansa 2014.­

Kun Vadelmavenepakolainen ilmestyi, esikoiskirjailija Miika Nousiaisella oli yksi toive.

Kunpa äiti ja tyttöystävä jaksaisivat lukea kirjan.

Lukijoita tuli paljon enemmän. Kirjoista on tehty näytelmiäkin.

Kaikki Miika Nousiaisen odotukset ovat ylittyneet moninkertaisesti. Hän on päässyt tekemään televisio-ohjelmia, Putousta ja Kingiä.

Tuntuuko sinusta, että sinulta onnistuu kaikki?

– Kiusallinen ajatus, Miika Nousiainen sanoo.

– Enemmänkin ajattelen kiitollisuudella sitä, että olen saanut tehdä kaikkea.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?