Vilja Päätalo, 28, luki legendaarisen vaarinsa elämästä kertovat kirjat vasta aikuisena ja koki tunteiden vuoristoradan – Kalle Päätalon kuolemasta 20 vuotta - Viihde - Ilta-Sanomat

Vilja Päätalo, 28, luki legendaarisen vaarinsa elämästä kertovat kirjat vasta aikuisena ja koki tunteiden vuoristoradan – Kalle Päätalon kuolemasta 20 vuotta

Kalle Päätalon kuolemasta tulee 20 vuotta. Kirjailijan tuotanto elää yhä.

19.11.2020 6:35

Kirjailija Kalle Päätalon kuolemasta tulee perjantaina 20. marraskuuta kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Hän oli kuollessaan 81-vuotias.

Päätalo kirjoitti massiivisen 39 romaanin tuotannon. Hänen päätyönsä on 26-osainen Iijoki-sarja, jota maailman pisimmäksi omaelämäkerraksikin on nimitetty. Sivuja on lähes 17 000. Teossarja kuvaa kirjailijan omaa elämää lapsuudesta vanhuuteen.

Päätaloa kutsuttiin ranskalaiskirjailija Marcel Proustiin viitaten ”Selkosten Proustiksi”, mutta ehkä hän olikin Suomen oma Karl Ove Knausgård.

Aikansa suosituimpiin kirjailijoihin lukeutuneen Päätalon teoksia oli hänen kuollessaan myyty 3,6 miljoonaa kappaletta. Päätaloa ei ole kuolemankaan jälkeen unohdettu. Syntymäkunnassa Taivalkoskella järjestetään vuosittainen Päätaloviikko-tapahtuma.

Kirjailija Kalle Päätalo kuvattiin 75-vuotispäivänsä 11.11.1994 kunniaksi juhlakuvaan tuotantonsa kanssa.­

Päätalo oli ennen muuta oman sukupolvensa suosikki, mutta hänen tuotantonsa kiinnostaa myös nuorempia lukijoita.

Vilja Päätalo, 28, on kirjailijan lapsenlapsi. Hän oli 8-vuotias isoisän kuollessa. Päätalo tutustui oikeastaan vaariinsa vasta tämän tuotannon kautta.

– Se on ainutlaatuista. Niin laajasti omasta elämästä ei ole tainnut kirjoittaa kukaan muu, Päätalo pohtii.

Hän tarttui vaarinsa tuotantoon 22-vuotiaana. Samalla hän ryhtyi pitämään blogia, jossa kertoi lukukokemuksestaan.

– Päätin lukea koko Iijoki-sarjan. Lukukokemus oli vuoristorataa. Välillä kirjat veivät mennessään, tietyt kirjat, kuten sota-aikaa kuvaavat, tuntuivat vierailta.

– Tietysti vaikeat vaiheet vaarin elämässä, vaikkapa sukupuolitaudit ja itsemurhayritys, niin sellaisia ei ollut kiva lukea. Mutta kokonaisuutena lukukokemus oli ehdottomasti positiivinen.

Kalle Päätalo on Riitta Päätalon (vas.) isä ja Vilja Päätalon isoisä.­

Iijoki-sarjan kautta Päätalo tutustui koko suvun elämään. Hän on pohtinut, mistä vaari sai idean kirjoittaa omasta elämästään, tehdä autofiktiota aikana, jolloin se ei ollut muotia, vuosikymmeniä ennen Knausgårdia.

– Ehkä aihevalintaan vaikutti se, että hän eli kiinnostavan elämän ja oli helppo kirjoittaa asioista, jotka tunsi. Kirjojen pikkutarkka kuvaus liittyy varmaan siihen, että vaari oli tarkka. Hän piti päiväkirjaa joka päivä.

– Kenties kyse oli myös ripittäytymisestä. Omat heikkoudet ja virheet oli kerrottava muille. Siitä syystä vaari oli varmaan miesten suosiossa, kun hän miehenä kirjoitti tunteistaan tarkasti. Naislukijana näen, että vaarin kirjoilla on paljon annettavaa myös naisille.

Blogistaan Vilja Päätalo sai runsaasti palautetta, pääosin myönteistä.

– Ihmiset kertoivat, kuinka tärkeitä vaarin kirjat ovat heille olleet ja millaisia lukukokemuksia heillä oli. Suurin osa palautteesta tuli vaarin ikätovereilta, mutta jonkin verran myös nelikymppisiltä.

Päätalon tuotanto kuvaa tekijän oman elämän ohella koko Suomen itsenäisyyden ajan arjen historiaa. Se on tärkeä asia pohdittaessa teosten arvoa nykyihmisille.

– Kirjoista oppii paljon Suomen historiasta. Oppii miten vähän aikaa on siitä, kun yhteiskunta oli vielä tosi erilainen. Esimerkkinä koulutus. Miten hienoa, että meillä on nykyisen kaltainen koulujärjestelmä. Vaari sai käydä koulua vain muutaman vuoden.

Kalle Päätalosta viime vuonna kirjan Kallio-poika julkaisut kirjailija Antti Heikkinen, 35, löysi Päätalon kirjat jo lapsena.

– Olin ekalla tai tokalla luokalla koulussa, kun aloin lukea Päätaloa. Olen pieneltä kylältä Nilsiän Palonurmesta kotoisin. Päätalon kirjojen tyypit tunnistin silloin vielä kovin pienestä elinpiiristäni, Heikkinen kertoo.

– Oli siinä sekin, että Iijoki-sarjan alku on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Mitä enemmän Päätaloa luki, sitä syvemmälle siihen pääsi.

Kirjailija Antti Heikkinen­

Heikkinen on lukenut Iijoki-sarjan useampaan kertaan. Välillä harppoen, hän myöntää, mutta aina yhtä kiinnostuneena.

– Kallen sarja pysyy samana, mutta lukija muuttuu. Kun keski-ikä kolkuttelee ovella, niin sarjaa lukee eri silmin.

Päätalon tarkka, rehellinen ja yksityiskohtainen kuvaus viehättää Heikkistä.

– Kallen eri ikäkausien hahmoon pystyy hyvin samaistumaan. Kuvattu maailma on mennyt maailma, mutta teemat eivät ole kadonneet minnekään.

– Jokapäiväinen leipä, rakkaus, ihmissuhteet, työelämä kaikkine ongelmineen ja ihmisen oman roolin etsiminen ovat ajattomia aiheita. Samat teemat on kaikissa Kallen kirjoissa. On harmi, että usein puhutaan vain Iijoki-sarjasta. Kalle oli paljon muutakin.

Koillismaa-sarjaa Heikkinen pitää muotonsa puolesta ehkä jopa Iijoki-sarjaa parempana kirjallisuutena. Lukijaa ei säikytellä Iijoki-sarjan kaltaisella yksityiskohtaisuudella. Kirjallisia vapauksia on käytetty enemmän.

– Jos olisin elokuvatuottaja tai helvetin rikas, tekisin elokuvan Viimeinen savotta -romaanista. Se on moderni kirja, jossa on hieno ja elokuvallinen tarina. Edvin Laineen versio oli oman aikansa lapsi eikä tee oikeutta kirjan tarinalle.

– Räväkkä nuoren polven teatteriohjaaja löytäisi Kallen tuotannosta vaikka mitä. Esimerkiksi paljon hyviä naisrooleja.

Pikkutarkka kuvaus ja kerronnan ”hitaus” sopivat Heikkisen mukaan tähän aikaan oikein hyvin. Pitää vain malttaa pysähtyä tekstin äärelle.

Päätalo ei aina ole ollut kriitikoiden ja akateemisten kirjallisuuspiirien suosiossa. Heikkisen mukaan arvostusta silti tuli, vaikka uraan liittyi myös vähättelyä.

– Kyllä häntä kioskikirjallisuuden tekijänä pidettiin monen herraspaskaan astuneen mielestä. En silti osaa Päätaloa aliarvostettuna pitää. Hänellä oli professoriutta ja kunniatohtoriutta. Kansan hyväksynnän näkee painosmääriä katsomalla.

Kirjailija Karoliina Timoselta, 43, ilmestyi viime vuonna teos Kirjeitä Iijoelle – Kalle Päätalon elämän naiset.

– Tutustuin Päätaloon 12-vuotiaana Mikko Niskasen ohjaaman tv-sarjan kautta. Sitä katsottiin yhdessä vanhempien kanssa. Siinä viehätti puheenparsi ja pieni Kalle, joka kiroili hirveästi, Timonen muistelee.

– Alle kaksikymppisenä muutin Joensuusta Helsinkiin. Silloisen avomiehen kanssa saatiin idea, että luetaan Päätaloa. Se oli aluksi vitsi. Yllättäen Iijoki-sarja tempaisi mukaansa.

Verevät henkilöhahmot, värikkäät tapahtumat, murre, huumori, ne kaikki puhuttelivat Timosta. Lisäksi Päätalo oli Timosen isovanhempien ikäluokkaa, joten sarja kertoi maailmasta, jossa he olivat eläneet.

Kirjailija Karoliina Timonen.­

Kavereille Timonen ei tohtinut Päätalo-harrastuksestaan puhua. Vielä kymmenen vuotta sitten hän nimesi rakkaaksi kirjaksi, jota häpeää, Päätalon romaanin.

Nykyään hän tunnustaa rakkautensa avoimesti.

– Alkoi tuntua persoonalliselta ja kivalta jutulta, että on tällainen fanitus. Ryhdyin puhumaan asiasta julkisesti.

Timosen mielestä Päätalolla ja Knausgårdilla on kirjailijoina samantyyppinen ote, vaikka he kuvaavat eri aikakausia.

– Molempien sarjoja leimaa tunnustuksellisuus ja syvä häpeä. Iijoki-sarja on pitkä, mutta se myös antaa tosi paljon.

Iijoki-sarja toi aikanaan sarjakuvataiteilija Jupu Kalliolle, 42, lohtua koti-ikävään.

– Aloitin lukemisen, kun kolmekymppisenä asuin pääkaupunkiseudulla. Sarja tuntui heti kotoisalta. Oli helpottavaa, kun sai kiireisen maailman keskellä olla hetken Koillismaalla, Kallio kertoo.

– Kaverini, joka on varmaan lukenut koko Päätalon tuotannon, oli sarjaa suositellut monta vuotta. Kun siihen tartuin, se vei mukanaan.

Sarjakuvataiteilija Jupu Kallio.­

Nykyisin Iisalmessa asuvassa Kalliossa on päätalomaista tarkkuutta. Kun hän jotain aloittaa, asia on pakko viedä loppuun. Siksi Iijoki-sarjan aloittaminen arvelutti, koska tiedossa oli iso luku-urakka.

– Minulla taisi olla opinnäytetyö tekeillä. Sen tekemistä pystyi välttelemään, kun luki Päätaloa, Kallio nauraa.

Päätalon rinnalla kulki J. K. Rowling.

– Jos en saanut kirjastosta uutta Päätaloa, luin Harry Potteria.

Iijoki-sarjan rikas kieli, jossa on lapsuudesta tuttuja sanoja, viehättää Kalliota. Hän korostaa myös kirjojen huumoria.

Muutto maaseudulle toi tullessaan Iijoki-sarjasta tuttuja kokemuksia.

– Kun lähdin vauvarepun kanssa pimeässä halkoja hakemaan, että sain talon lämpimäksi, ajattelin, että nyt on päätalomaista romantiikkaa.

Kirjailija Kalle Päätalo kuvattuna joulukuussa 1975.­

Kalle Päätalo kotonaan Tampereen Messukylässä vuonna 1985.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?