Aku Louhimiehen äiti Lemmikki on menestynyt ohjaaja – muistelee poikansa ympärillä pyörinyttä kohua: ”Oli kauheaa, kun Akua mustamaalattiin” - Viihde - Ilta-Sanomat

Aku Louhimiehen äiti Lemmikki on menestynyt ohjaaja – muistelee poikansa ympärillä pyörinyttä kohua: ”Oli kauheaa, kun Akua mustamaalattiin”

Kirjailija Lemmikki Louhimies aloitti uransa tv-mainosten ohjaajana. Poikansa, ohjaaja Aku Louhimiehen hän tutustutti alan ihmeellisyyksiin jo nuorena.

Lemmikki Louhimies muutti kymmenen vuotta sitten takaisin Suomen asuttuaan sitä ennen seitsemän vuotta Maltalla.­

14.11.2020 19:31

Yksi Suomen historian tunnetuimmista tv-mainoksista kertoi laulun sanoin: ”Ajatar on Forumissa”. Alansa kiistaton klassikko kiertää yhä netin videopalveluissa.

Turkulaisessa Café Art -kahvilassa istuu nainen mainoksen takana. Musiikista vastasi Kaarlo ”Jingle-Charles” Kaartinen, mutta Lemmikki Louhimies, 77, keksi tekstin ja ohjasi lopputuloksen. Kuten ohjasi lukemattomia muitakin mainoksia 1960-70 luvuilla. Aikana, jolloin mainosten tekeminen ei ohjaajaksi kouluttautuneelle ollut elokuvapiireissä meriitti.

– Tein niitä riemulla ja ilolla. Sain palkintoja. Silti tekemisessä oli sen ajan vasemmistolainen häive, että mainosten ohjaaminen ei ollut kaikkein kunniakkainta työtä. Vasta nyt olen ymmärtänyt, että hitsi, tein upeita juttuja. Olen edistänyt Suomen liike-elämää. Sehän on hieno asia, Louhimies iloitsee.

– Tykkäsin siitä, että mainosten tekeminen oli selkeää ja nopeaa. Tein kolme mainosta viikossa. Oli juustoa, huulipunaa, kirjoja, autoja, käsivoidetta, pesuainetta.

Kun Ajatar-mainos pyöri televisiossa, firman johtaja kutsui Louhimiehen lounaalle.

– Myyntimme nousi 40 prosenttia. Kiitos!

”On uskaliasta jäädä paikalleen ja vaarallista jatkaa matkaa”, kuuluu Lemmikki Louhimiehen motto.­

Perheellisen oli pakko yrittää. Lemmikki Louhimiehen esikoinen Aku syntyi 1968. Hänestä kasvoi kaikkien tuntema elokuvaohjaaja.

– Kun Aku oli pieni, ohjasin mainoksia. Kun hän oli teini-iässä, tein tv-ohjelmia ja Aku oli joskus avustajanakin. Hänen opiskellessa minulla oli oma yritys, joka teki dokumentteja. Aku on alusta asti seurannut sivusta, mitä elokuva-ala on.

Alan oppeja Lemmikki Louhimies ei ole pojalleen tuputtanut eikä tämä ole kysynyt. Jokainen kulkee oman polkunsa. Äiti kertoo ihailevansa poikansa nopeaa kykyä oppia ja omaksua asioita.

Nopeasti hän itsekin tarttui uusiin haasteisiin.

– Kun jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi, ei ollut hinkua tehdä pitkiä elokuvia. Ei se ole harmittanut. Piti tienata. Olen kuitenkin tehnyt lukuisia lyhytelokuvia ja dokumentteja.

Aku Louhimies on päässyt seuraamaan äitinsä työtä pienestä pitäen.­

Louhimies teki tv-ohjelmia ja nähtiin myös ruudussa käsikirjoittamansa Ariadnen lanka -sarjan juontajana. Hän muistelee miten ohjasi huippusuositun Levyraadin yhden kauden jaksot. Homma pistettiin purkkiin viikossa, neljä ohjelmaa päivässä.

Iskelmän kyllästämä työrupeama herätti Louhimiehessä jekuttajan. Hän pisti piruuttaan viimeisen jakson ohjaajaksi nimimerkin Ali Riman.

– Ohjaajan pitää pistää lopputeksteihin oma nimensä. Jouduin puhutteluun. Pyysin anteeksi ja sanoin, etten tee toiste.

Oman firman pyörittäminen loppui 1990-luvun alun lamaan. Louhimies siirtyi ammattikorkeakouluun opettamaan mediatuottajia. Ensin Tornioon, sieltä Tampereelle. Siinä sivussa hän luki yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi.

– Ammattikorkeakoulu oli vähän häpeissään ja halusi opettajien kouluttautuvan lisää. Opiskelin työn ohella. Kaikenlainen uuden oppiminen nostaa ihmistä hatusta, piristää.

Tulevasta ei koskaan tiedä. Louhimiehellä on motto: "On uskaliasta jäädä paikalleen ja vaarallista jatkaa matkaa". Hänelle matkan jatkaminen on ollut houkuttelevampi vaihtoehto.

Lemmikki Louhimies juonsi käsikirjoittamaansa Ariadnen lanka -sarjaa.­

Kuusikymppisenä Louhimiehestä alkoi tuntua, että opettaminen on nähty. Hän jäi eläkkeelle ja muutti Maltalle, jossa asui seitsemän vuotta.

– Oli mielenkiintoista muuttaa tyhjään huusholliin. Tunsin itseni teiniksi. Oli kuin olisi muuttanut opiskelemaan uuteen paikkaan.

– Lopetettuani työelämässä oivalsin, mitä oikeasti olisin halunnut tehdä. Olla teatterilavastaja. Pikkasen myöhään, Louhimies nauraa.

 Lopetettuani työelämässä oivalsin, mitä oikeasti olisin halunnut tehdä. Olla teatterilavastaja. Pikkasen myöhään.

Lavastamisen sijaan hän keskittyi maalaamaan ja kirjoittamaan kirjoja, joita on julkaissut omakustanteina. Viimeisin, historiallinen romaani Katariina Jagellonican ilon lähteet, ilmestyi tänä syksynä.

– Meillä on jakautunut maailma, uskonnolliset kirjat, dekkarit, historialliset romaanit, fakta, kaikille on oma lokeronsa. Elämä on kuitenkin kokonaisuus. Historiallisen romaanin kautta voi käsitellä koko soppaa, uskontoa, rakkautta, politiikkaa, rahaa. Ne ovat kaikki osa elämää.

– Jos Jagellonican tapauksessa sivuuttaisi uskonnon, se olisi väärä fakta. Uskonto oli 1500-luvulla itsestäänselvyys. Ei kukaan ollut vielä keksinyt, että Jumalaa ei olisi.

Äänikirjaksi teoksen on lukenut Louhimiehen ex-miniä Laura Malmivaara. Louhimiehen teoksia saa myös e-kirjoina.

– Kun teen omakustanteita, siinä on sama häivä kuin mainosalalla aikoinaan, ettei ole ihan priimaa. Olen luova yrittäjä. Kirjat ovat tuotteitani. Otan riskin ja vastaan niistä itse. Samalla tavoin poikani Aku on luovan alan yrittäjä.

Maltan vuosien merkittävin asia oli roomalaiskatolisen uskon löytyminen.

– Maltalla usko ei ole yksityisasia. Siellä mennään kaduille, järjestetään pyhimyksille ilotulituksia, lauletaan. Uskonto on kylän yhteinen iloinen asia. Se iski minuun.

– Liittyminen roomalaiskatoliseen kirkkoon ei ottanut mitään pois, mutta antoi paljon lisää. Teki olosta tanakamman. Mukaan tuli varmuus ja ilo.

Lemmikki Louhimies muutti kymmenen vuotta sitten takaisin Suomen asuttuaan sitä ennen seitsemän vuotta Maltalla.­

Kymmenen vuotta sitten Suomeen palannut Louhimies kritisoi suomalaista löyhää uskonnollisuutta. Hän puhuu löysäuskoisista, jotka ottavat uskonnosta itseä miellyttävät asiat ja sivuuttavat epämiellyttävät.

– Ei usko ole noutopöytä. Otan armon ja taivaan, mutta en helvettiä. Usko on koko paketti.

Kymmenen käskyn pohjalta Louhimiehellä on näkemys siitä miksi ideologiat epäonnistuvat. Ne uskovat ihmisen hyvyyteen, mutta ihminen on itsekäs ja raadollinen, kateuteen taipuvainen. Käskyissäkin kateus mainitaan kahdesti, sekä toisen omaisuuden että puolison tavoittelun kieltävissä kohdissa.

Kahdeksas käsky sanoo, että älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

– Eli älä mustamaalaa, älä vie mainetta. Olen vuosia seurannut syöpää pahempaa loanheittoa. Oli aivan kauheaa, kun Akua mustamaalattiin. Likatahra ja epäilyt muistetaan parhaiten, vaikka ne olisivat perusteettomia.

– Hän oli juuri tehnyt Tuntematon sotilas -elokuvan ja saanut Pro Finlandia -mitalin. Hänet täytyi jotenkin mustamaalata ja keksiä juttuja. Kaikki oli niin kohtuutonta. Akulla on neljä lasta. Hän ei ikinä kohtelisi lapsia huonosti.

Louhimies pursuaa ideoita. Kouluihin hän haluaisi oppiaineen Suomen laki. Se opettaisi oppilaille oikean ja väärän merkityksen.

Puolueille hän on kehittänyt uusia nimiä. Sivistyspuolue (RKP), Elävä maa (Keskusta), Luova yrittäjä (Kokoomus) ja Oikeuspuolue (Perussuomalaiset).

– Nimet kirkastaisivat mikä on kenenkin missio. Nykyiset ovat mitäänsanomattomia.

Energinen Louhimies korostaa, että eläkkeellä täytyy olla toimintaa. Tekeminen pitää pirteänä, mielen ja kehon.

– Hyvän ystäväni sanoin, pitää ryhtyä rupeamaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?