Aurajoesta poimittu hätkähdyttävä määrä ruumiita – uutuuskirja tarttuu aikamme kylmäävimpään urbaanilegendaan Turun hukuttajasta - Viihde - Ilta-Sanomat

Aurajoesta poimittu hätkähdyttävä määrä ruumiita – uutuuskirja tarttuu aikamme kylmäävimpään urbaanilegendaan Turun hukuttajasta

Monen turkulaisen nuorukaisen elämä on päättynyt Aurajokeen. Jussi Marttilan esikoisdekkarissa katoamisten takana on sarjamurhaaja.

Dekkaristi Jussi Marttilan esikoiskirja vilisee tuttuja paikkoja Turussa. Pääosassa on Aurajoki.­

1.11.2020 14:33

Turkua koillisesta lounaaseen halkova Aurajoki virtaa myrkynvihreänä ja katseen läpäisemättömänä. Se tiedetään varmasti, että alle viisi metriä syvän joen pohjassa makaa polkupyöriä ja sähköpotkulautoja, mutta mitä muuta kaupungin kahtia halkaisevasta uomasta löytyy?

Jussi Marttilan esikoisdekkarissa joesta nostetaan eri vuosikymmenillä ruumiita, joiden päätyminen kirjan nimen mukaisesti Veden varaan ei ole sattumaa. Romaanin juoni rakentuu vuosikausia turkulaisia askarruttaneen urbaanilegendan ympärille: Mitä jos Aurajoen rannoilla vaaniikin tappaja, jonka uhriksi kadonneet kaupunkilaiset ovat joutuneet?

Viimeisin valtakunnallisiin otsikoihin noussut tapaus sattui noin kolme vuotta sitten, kun aamuyöllä liikkeellä olleen 25-vuotiaan Juuso-Petterin ruumis löydettiin Aurajoesta. Poliisi ei löytänyt todisteita rikoksesta.

Marttilan inspiraatio aiheeseen syntyi kuitenkin jo paljon aiemmin.

– Huomasin ensimmäiset katoamisjutut vuonna 2006, kun vielä opiskelin. Vähän ajan sisällä oli muutama katoaminen, joista puhuttiin aika paljon. Niitä tapahtui vuosien mittaan lisää, ja jossain vaiheessa eräs tuttava pyysi minua kirjoittamaan niistä muistion, joka oli kai tarkoitus näyttää jollekin toimittajalle. Kun aloin kirjoittaa kirjaa, olin kyllä jo hukannut muistion, Marttila kertoo.

Kirjailija Jussi Marttila on aiemmin työskennellyt yksityisetsivänä.­

Viime vuosina Pohjoismaissa, etenkin Ruotsissa, on ilmestynyt runsaasti nordic noir -tyyppistä kirjallisuutta, joille on tyypillistä synkkä tunnelma ja omien ongelmiensa vainoama mutta työssään loistava poliisi.

Marttilan kirjassa murhaajaa etsii ketjussa polttava, liikaa juova ja tulevaisuuteen synkästi suhtautuva yksityisetsivä. Valinta oli kirjailijalle luonteva, sillä vielä muutamia vuosia sitten hän oli itse samoissa hommissa.

– Halusin nuorena kirjailijaksi, mutta totesin, että sillä ei elä. Otin jo opiskeluaikana selvää, miten Suomessa pääsee yksityisetsiväksi. Kävin kurssit ja tein sitä uraa jonkin aikaa. Minulla oli oma yritys ja myöhemmin firma kahden kaverin kanssa, mutta se ei pidemmän päälle kannattanut, Marttila kertoo.

Hänen kirjansa yksityisetsivä törmää toistuvasti kadonneiden henkilöiden tapauksiin, mutta Marttilalla ei tullut urallaan vastaan yhtä mystisiä toimeksiantoja.

– Monesti katoamisissa oli kyse siitä, että henkilön tiedettiin olevan elossa, mutta hän vältteli ihmisiä, esimerkiksi velkojia tai haastemiestä. Työ oli hyvin mekaanista; piti esimerkiksi käydä tarkistamassa, oliko jossain asunnossa valot päällä, Marttila kertoo.

– 20–30 prosenttia tapauksia oli uskottomuusepäilyitä. Usein puolisoilla oli jo vahva aavistus, mutta he halusivat sille vahvistuksen.

Veden varaan vilisee tuttuja turkulaisia paikkoja aina Vares-kirjojen kuuluisaksi tekemästä Apteekkari-ravintolasta Cosmic Comic Café’hen, jonka Marttila paljastaa olevan oma lempipaikkansa.

– Tämä pöytä on suosikkipaikkani Turussa, hän osoittaa mutta vakavoituu sitten.

– Voisi sanoa, että kirja on rakkaudentunnukseni Turulle ja nimenomaan sille Turulle, jonka parissa olen viettänyt varhaisen nuoruuteni ja teini-ikäni.

 Voisi sanoa, että kirja on rakkaudentunnukseni Turulle ja nimenomaan sille Turulle, jonka parissa olen viettänyt varhaisen nuoruuteni ja teini-ikäni.

Jussi Marttilan kirjassa käydään tutuissa turkulaisissa paikoissa, kuten Cosmic Comic Caféssa.­

Aurajoesta on löytynyt vuoden 2000 jälkeen tusinan verran ruumiita. Monet uskovat vahvasti, että se ei voi olla sattumaa tai vain alkoholin seurausta.

Muistissa on edelleen turkulaisen Nikon tapaus. Nuorukainen oli tulossa marraskuisena yönä vuonna 2012 baarista, kun tuntematon henkilö työnsi hänet voimalla Aurajokeen. Hyväkuntoinen nuori mies pääsi omin avuin ylös hyisestä joesta, mutta tekijää ei saatu kiinni.

Kirjassa melankolinen yksityisetsivä tuijottelee kerran jos toisenkin jokea, josta tulee eri-ikäisten miesten väliaikainen hautausmaa vuosikymmeniksi. Kirjailija itse ei ajattele Turun maamerkistä yhtä synkkiä ajatuksia.

– Joki on aina ollut siinä ja asia, joka ei muutu tässä kaupungissa mihinkään. Monet muistoni liittyvät siihen. Joskus nuorena olen lähtenyt kävelemään 15 kilometriä baarista kotiin, kun bussit eivät enää kulkeneet. Matka alkoi Aurajoen luota, Marttila muistelee.

–Joki on aina ollut siinä ja asia, joka ei muutu tässä kaupungissa mihinkään. Monet muistoni liittyvät siihen, Marttila sanoo.­

Mutta mitä mieltä kirjailija on, lepääkö joessa synkkiä salaisuuksia, jotka kenties nousevat jonain päivänä pintaan?

– Sanotaan näin, että todennäköisyys siihen on hyvä. Jokeen heittämisistä voi kuitenkin muodostaa teorian uskomatta siihen itse. Oikea vastaus on, että kuka tietää.

Jussi Marttila

  • Ikä: 38

  • Asuinpaikka: Turku, syntynyt Heidekenilla

  • Perhe: Parisuhteessa, ei lapsia

  • Harrastukset: Ruoanlaitto, lukeminen

  • Työn alla: Veden varaan -romaanin jatko-osa, jonka valmistumiselle ei ole tarkkaa aikataulua.

  • Lempipaikat Turussa: Cosmic Comic Café, Vanha Vaakahuone, vanhat teollisuusmiljööt, Ruissalo.

  • Inhokkipaikat Turussa: Jokilaivat. ”Liikaa turisteja”.

  • Muuta: Tunnustautuu anarkistiksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?