Kun Ritva tapasi viimeistä kertaa Laila Kinnusen, hän ei tunnistanut sisartaan – kertoo nyt, miten rakastettu iskelmätähti ajautui tuhoisaan syöksykierteeseen - Viihde - Ilta-Sanomat

Kun Ritva tapasi viimeistä kertaa Laila Kinnusen, hän ei tunnistanut sisartaan – kertoo nyt, miten rakastettu iskelmätähti ajautui tuhoisaan syöksykierteeseen

Laila Kinnusen kuolemasta on 20 vuotta. Sisko Ritva näki laulajatähden alamäen läheltä. – Laila oli upea ihminen, minun sielunkumppanini. Valitettavasti alkoholi tuhosi hänet.

Nuori laulajatähti valmistautuu esiintymiseen 1961.­

25.10.2020 9:48

Tv-ruutuun ilmestyy valkoinen asuntovaunu. Vaunun ovi aukeaa ja ulos astuu keski-ikäinen nainen. Päällään hänellä on vaaleansininen talvitakki, päässään valkoinen villamyssy ja tummat aurinkolasit.

Nainen astelee kameraa kohti talvisen parkkialueen halki. Ruudulle ilmestyy nostalgisia kuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Nainen seisoo niissä esiintymislavalla. Hän näyttää kuvissa onnelliselta. Säteilevältä.

Haastattelu alkaa.

Nainen vaikuttaa pöhöttyneeltä. Ääni on möreä, särkynyt.

Ruudulle ilmestyy haastateltavan nimi: Laila Kinnunen.

Talvella 1996 lähetetyn Sunnuntairaportin jakso puhutti suomalaisia. Moni katsoja oli järkyttynyt, minkälaiseen jamaan Laila Kinnusen, 1960-luvun johtavan naistähden ja kansan rakastaman laulajattaren, elämä oli luisunut. Mitä Kinnuselle oli tapahtunut, moni kysyi.

Ohjelman näki myös Kinnusen isosisko Ritva Kinnunen. Hän ei ollut yllättynyt. Ritva oli seurannut voimattomana siskonsa alamäkeä vuosien ajan.

– Ei se televisiossa ollut ihminen ollut enää se Laila, jonka kanssa olin kasvanut. Laila oli upea ihminen, minun sielunkumppanini. Valitettavasti alkoholi tuhosi hänet, Ritva kertoo nyt, 20 vuotta Laila Kinnusen kuoleman jälkeen.

Ritva sanoo vuosikymmenien aikana monesti miettineensä, miksi Lailalle kävi niin kuin kävi. Miksi pikkusiskon elämä suistui raiteiltaan? Miksi hänelle itselleen kävi hyvin?

He olivat lähteneet liikkeelle samoista lähtökohdista ja olivat monessa asiassa hyvin samanlaisia. Ikäeroa heillä oli kaksi ja puoli vuotta. Siitä huolimatta he olivat kuin paita ja peppu.

Siskoksia yhdisti yhdessä koettu sotalapsuus Ruotsissa. Siitäkin heillä oli etupäässä lämpimiä muistoja. Simrishamnissa, Skånen eteläkärjessä vietettyjä vuosia muisteltiin jälkikäteen elämää rikastavana kokemuksena.

Ritva Kinnunen.­

Elämä hymyili myös koti-Suomessa. Kinnuset olivat puhelias ja elämäniloinen perhe. Artturi-isä työskenteli maatyömiehenä, Kerttu-äiti toimi kotirouvana. Lapsiaan Kinnuset rakastivat yli kaiken. Piiskaa heillä ei käytetty koskaan.

Ei siihen tosin olisi ollut syytäkään. Ritva ja Laila olivat kilttejä ja viattomia perhetyttöjä. He eivät koskaan kapinoineet vanhempiaan vastaan, eikä heillä ollut kiirettä kasvaa aikuisiksi. Työtä he oppivat arvostamaan silti jo nuorina.

Työn tekeminen tarkoitti väistämättä myös erkaantumista turvallisesta perhepiiristä. Laila lähti ensimmäiselle Suomen-kiertueelleen ollessaan vasta 16-vuotias. Esiliinaksi mukaan passitettiin tuttu pariskunta. Se oli vanhempien ehto.

Vuonna 1966.­

Vuotta myöhemmin Laila oli jo maan suosituimpia tähtiä. Ensilevytys, Lazzarella, oli osoittautunut hitiksi. Perheessä Lailan menestyksestä iloittiin. Ritva tunsi olevansa pikkusiskostaan ylpeä.

Muutaman vuoden päästä hän nousi myös itse julkisuuteen. Laila oli vinkannut Scandian levypomoille Harry Orvomaalle ja Jaakko Salolle, että hänellä olisi kotona laulava sisko. Pian Kinnuset esiintyivät television viihdeohjelmissa ja viilettivät keikkalavoilla ympäri Suomen.

Laila oli iloinen: viimeinkin he voisivat tehdä juttuja yhdessä.

Ritvasta julkisuus tuntui kuitenkin epämiellyttävältä. Kaupassa hän huomasi, kuinka hyllynväleissä kuiskuteltiin: ”Tuossa tuo nyt on”. Myös keikkaelämä alkoi tuntua puuduttavalta. Ritva lopetti laulajan työt ja jatkoi uraansa WSOY:llä studiosihteerinä.

Lailaa suosio ei ahdistanut. Hänelle kaikki tuntui luonnolliselta. Hän oli suvereeni esiintyjä ja työhönsä intohimoisesti suhtautuva huippuammattilainen, jonka tähti loisti niin musiikkilavoilla, teatterissa kuin elokuvissakin. Suomen ohella hän hurmasi yleisöjä Ruotsissa ja Saksassa.

Ritvasta tuntui, että Laila oli onnellinen. Hän eli unelmaansa.

Sellaisena Ritva uskoi elämän myös jatkuvan.

Pian hän sai huomata olleensa väärässä.

Laila ja orkesteri vuonna 1963.­

Kinnunen yhdessä yhtyeensä kanssa Kalastajatorpalla vuonna 1968.­

Lailan elämä sai uuden suunnan vuonna 1967 näyttelijä Ville-Veikko Salmisen kanssa solmitun avioliiton myötä.

Kulissit alkoivat sortua alle vuosi häiden jälkeen. Lailan nimi oli Ritvan mukaan ilmestynyt toisen henkilön tekemiin vekseleihin. Eräänä päivänä oven takana kolkutti ulosottomies. Laila oli hämmentynyt. Ei hän ollut sellaisesta miehestä koskaan kuullutkaan.

Salminen tykkäsi Ritva-siskon mukaan ryypiskellä iltaisin viskiä. Ritva muistaa hakeneensa Lailan monta kertaa Munkkiniemen-asunnolta.

Silti hän palasi miehensä luo.

Liian kiltti ja liian herkkä. Sellainen Laila Ritvan mielestä oli.

– Laila sanoi kerran, että miksi hänellä ei ole tuota nahkaa nenän päällä niin kuin sinulla, Ritva muistelee.

Ahdistus Lailan sisällä kasvoi. Pahaa oloaan hän alkoi lievittää tarttumalla pulloon. Ritvalle hän kertoi, että hänen oli pakko ottaa. Ei hän muuten kestä.

Vuosien myötä toteamus söi sisäänsä koko elämän.

Iskelmälaulaja kotonaan 1963.­

Studiossa vuonna 1963.­

Laila osasi silti pitää alkoholinkäyttönsä salassa pitkään. Ritvan luona kyläillessään Lailalla oli aina mukanaan iso käsilaukku. Sen hän vei mukanaan kaikkialle, myös vessaan. Vasta myöhemmin Ritva ymmärsi Lailan kantaneen kassissa viinapullojaan.

Pieniä merkkejä ongelmakäytöstä alkoi silti näkyä. Laila ei saapunut ajoissa sovittuihin tapaamisiin. Välillä ei ollenkaan. Aina hänellä oli silti selitys valmiina.

Vuoden 1970 alussa Laila alkoi odottaa tytärtään Milanaa. Tässä vaiheessa alkoholista oli alkanut tulla ongelma. Ritvalle Laila väitti lääkärin määränneen hänelle lääkekonjakkia supistuksien varalle.

Ritva ihmetteli, minkälainen lääkäri sellaista jatkuvasti tekee.

Lopulta hän ymmärsi, ettei minkäänlainen.

Laila Kinnunen ja tytär Milana vuonna 1973.­

Tyttären syntymän jälkeen lehdistö kirjoitti ensimmäiset kohujuttunsa Lailan alkoholinkäytöstä. Muutaman vuoden ikäisenä Milana otettiin vanhemmiltaan huostaan. Huoltajiksi tarjoutuivat Lailan vanhemmat. Lailan oma elämä jatkoi syöksykierrettään.

Välillä Laila kävi vanhempiensa luona pelottelemassa tytärtään. Milanalle hän kertoi tämän joutuvan lastenkotiin. Ritvan piti käydä rauhoittelemassa pelästynyttä siskontyttöään. Hän vakuutti, ettei tällä olisi mitään hätää.

Yksityiselämän karikkojen ohella myös Lailan työura oli rajussa vastatuulessa. Ailahtelevan ja epäluotettavan laulajatähden esiintymiset alkoivat harveta, 1970-luvun loppuun mennessä ne loppuivat kokonaan.

Perhe yritti tehdä Lailan eteen silti kaikkensa. Ritva vei vanhempiensa kanssa Lailan katkaisuhoitoon Järvenpään sosiaalisairaalaan. Viikon päästä Laila karkasi.

Itselleen Laila ei myöntänyt sairauttaan. Omasta mielestään hänellä ei ollut koskaan ongelmaa alkoholin kanssa. Todellisuudessa hän oli matkalla kohti rappioalkoholistin elämää. Näin Ritva ajatteli.

Ongelmien kieltäminen teki särön siskosten välille. Ritva ei kestänyt sitä, että Laila ei nähnyt asioiden todellista laitaa.

Siskokset alkoivat loitota toisistaan.

Laila Kinnunen vuonna 1984.­

Kaikkein pahimmalta Ritvasta tuntui, että hän joutui katselemaan vierestä rakkaan ihmisen hidasta luisumista pimeyteen. Hän tunsi itsensä avuttomaksi siskonsa itsetuhon edessä.

– Tuntui kuin sydämeni olisi revitty irti rinnasta. Se oli kamalinta mitä tiedän. Pahempaa kuin oma avioeroni. Itkin monesti verikyyneleitä hänen vuokseen, Ritva kertoo.

Toisiaan siskokset näkivät enää harvoin. Aina välillä Ritva kuuli tuttaviltaan, että nämä olivat nähneet Lailan. Entinen tähtisolisti vietti aikaansa puistojen ryyppyremmeissä.

Vuonna 1989 Ritva osallistui Lailan 50-vuotispäiville. Niitä vietettiin Lailan kotona Käpylässä kaupungin vuokra-asunnossa. Ritva silmäili epäsiistiä huoneistoa epäuskoisena. Kuka voi elää näin? hän ajatteli.

Ritvalla oli juhlissa päällään vihertäväkuvioinen villapaita. Laila ihasteli sitä. Lähtiessään Ritva otti paidan päältään ja ojensi Lailalle.

Häntä kävi siskoaan sääliksi.

 Tiedän, että jonain päivänä me vielä tapaamme. Odotan silloin näkeväni taas sen ihanan siskoni, sen, jonka aikanaan menetin.

Viimeisen kerran siskokset tapasivat äitinsä luona keväällä 1995. Ritva muistaa ajatelleensa kuinka hirvittävän näköiseksi pikkusisko oli muuttunut. Hiukset olivat likaiset, silmä mustana, hammas puuttui. Pöhötyksen vuoksi Lailaa oli muutenkin vaikea tunnistaa.

Pikkusisko oli muuttunut myös sisäisesti. Kiltistä ja iloisesta tytöstä oli tullut katkeroitunut ja ilkeä ihminen. Siskokset mittailivat toisiaan katseillaan.

Lopulta Laila menetti malttinsa. Hän sähähti Ritvalle, että mitä hän siinä keikistelee, yrittää näyttää nuoremmalta kuin onkaan. Ritva vastasi, ettei hän mitään yritä. Hän kysyi, haluaisiko sisko mennä hänen kanssaan peilin eteen seisomaan? Siihen Laila ei suostunut.

Hieman myöhemmin Ritva sai Lailalta pitkän kirjeen. Tämä pyysi siinä anteeksi sanojaan. Kirjeitä Laila lähetti myöhemminkin. Joskus hän saattoi myös soittaa. Useimmiten humalassa.

Viimeiset vuotensa Laila asui Heinävedellä vanhassa asemarakennuksessa miesystävänsä kanssa. Suhteessa oli väkivaltaa. Lailan elämä kulki kohti vääjäämätöntä loppuaan.

Ritva oli menettänyt tässä vaiheessa jo toivonsa.

Lokakuussa vuonna 2000 Ritva istui työhuoneessaan Helsingin Bulevardilla, kun hänen puhelimensa soi. Soittaja oli Milana. Hän kertoi äitinsä kuolleen.

Entinen laulajatähti oli liukastunut viedessään Nalle-koiraansa ulos. Kaula oli osunut rappusiin. Naapuri oli löytänyt ruumiin.

Ritva sulki toimiston oven ja puhkesi itkuun.

Ei kuolema hänelle yllätyksenä tullut. Oli hän sitä osannut odottaa. Mutta isku se oli silti. Pikkusisko oli nyt lopullisesti poissa. Jäljelle jäivät silti muistot.

– Tiedän, että jonain päivänä me vielä tapaamme. Odotan silloin näkeväni taas sen ihanan siskoni, sen, jonka aikanaan menetin, Ritva päättää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?