Kata, 22, esitti vuosia kaiken olevan hyvin, vaikka leikki todellisuudessa vaarallisesti terveydellään – vasta riipaiseva puhelu äidille sai hänet havahtumaan - Viihde - Ilta-Sanomat

Kata, 22, esitti vuosia kaiken olevan hyvin, vaikka leikki todellisuudessa vaarallisesti terveydellään – vasta riipaiseva puhelu äidille sai hänet havahtumaan

Kata Kämäräinen, 22, sairastui vaikeaan syömishäiriöön jo ala-asteella. Kymmenen vuotta myöhemmin hän on paitsi selättänyt sairautensa, myös löytänyt intohimonsa muiden auttamisesta.

Kämäräinen ei pelkää puhua kokemuksistaan avoimesti. Hän haluaa esimerkillään näyttää, että vaikeistakin kokemuksista on mahdollista päästä yli.­

25.10.2020 16:25

Positiivinen. Energinen. Avoin.

Nämä ovat ensimmäiset adjektiivit, jotka nousevat mieleeni tavatessani Kata Kämäräisen, 22, ensimmäisen kerran. Sosiaalisen median vaikuttajana ja personal trainerina työskentelevää Kämäräistä tosin voisi ensivaikutelman perusteella kuvailla yhtä lailla myös puheliaaksi ja lämminhenkiseksi ihmiseksi.

On hassua ajatella, että jos olisin tavannut Kata Kämäräisen muutamia vuosia aikaisemmin, olisi edessäni istunut varsin erilainen nuori nainen. Kämäräinen nimittäin sairastui jo ala-asteikäisenä vakavaan syömishäiriöön.

Kämäräinen ei osaa sanoa yhtä yksittäistä hetkeä, joka olisi laukaissut hänen syömishäiriönsä. Hän kuitenkin muistaa luokkatovereiden ihannoineen hänen hoikkaa ja siroa olemustaan. Kämäräinen oli aina ollut pienikokoinen, mutta vasta muiden kommentit saivat hänet ajattelemaan sen olevan ihailun arvoinen asia.

– Harrastin lapsena joukkuevoimistelua. Jo silloin meillä oli tarkat ruokavaliot ja pukuhuoneessa tyttöjen kesken puhuimme siitä, kuka painaa eniten. Itse olin todella alipainoinen ja pienikokoinen. Paljon sain kuulla sitä, että ”vau Kata, sä olet niin laiha”. Siitä tuli osa identiteettiäni. Päätin, että haluan pysyä tällaisena aina, Kämäräinen muistelee.

Kata Kämäräinen on kulkenut kivisen tien siihen pisteeseen, missä hän on nyt.­

Kämäräisen ollessa kahdeksannella luokalla kouluterveydenhoitaja huomasi ensimmäistä kertaa, ettei nuoren naisen painokäyrä kehittynyt halutulla tavalla. Kämäräinen sai kuitenkin vakuutettua hänet siitä, että kaikki oli hyvin. Näin ollen terveydenhoitaja ei koskaan kertonut Kämäräisen vanhemmille, että heillä saattaisi olla aihetta huoleen.

– Olin päättänyt, että halusin hakea Kallion ilmaisutaidon lukioon. Äitini alkoi kuitenkin huomata, että vaikutan hyvin väsyneeltä. Niinpä esitin yläasteen loppuun saakka, että kaikki on hyvin. Muistan ajatelleeni, että kun saan muuttaa omaan asuntooni, saan oman jääkaapin. Se olisi palkintoni.

Kun Kuusamosta kotoisin oleva Kämäräinen lopulta muutti lukio-opintojen perässä Helsinkiin vain 16-vuotiaana, oli se omiaan ruokkimaan entisestään hänen syömishäiriöistä käyttäytymistään. Yksin asuminen mahdollisti sen, että Kämäräinen sai päättää ruokavaliostaan täysin itse. Maailmassa tuskin on olemassa erikoisdieettiä, jota Kämäräinen ei olisi kokeillut pysyäkseen mahdollisimman laihana.

– Kun murrosiässä kroppaani alkoi tulla muotoja, päätin ruveta kasvissyöjäksi, sillä olin lukenut kasvisruuan laihduttavan. Söin varmaan vuoden pelkästään vihanneksia. Lukiossa taas perustin itselleni pelin, jossa sain pisteitä aina, kun söin mahdollisimman vesipitoisia ruokia. Maanantaisin oli aina paastopäivä, jolloin ei syöty mitään, Kämäräinen selittää.

Varsin pian syömishäiriö alkoi vaikuttaa myös Kämäräisen sosiaalisiin suhteisiin. Iloisesta ja energisestä kuusamolaistytöstä oli tullut sulkeutunut nuori nainen, joka kieltäytyi lähtemästä koulukavereiden kanssa syömään tai elokuviin. Koska Kämäräinen oli Helsingissä asuessaan hyvin yksinäinen perheen asuessa satojen kilometrien päässä, onnistui hän pitämään sairautensa pitkään salassa.

– Minusta tuntui, etten nähnyt enää värejä, en kokenut ilon tai surun tunteita. Elin vain täydessä sumussa, enkä ottanut mitään kontaktia esimerkiksi koulukavereihini. Hädin tuskin muistan niitä ihmisiä, joiden kanssa vietin kolme vuotta elämästäni. Olin sulkeutunut, poissaoleva ja eristäytynyt, Kämäräinen kertoo.

– Minulla oli hirveä tarve kontrolloida elämääni. Kun kerran sain paniikkihäiriön kotonani keskellä yötä, ymmärsin, että pienikin vastoinkäyminen saattoi hetkenä minä hyvänsä romuttaa minut täysin. Menin seuraavana päivänä kertomaan ahdistuksestani koulupsykologille. Olin varma, että olen tulossa hulluksi.

Kuusamosta kotoisin oleva Kata asuu nykyään Helsingissä yhdessä avopuolisonsa Santerin kanssa.­

Koulupsykologi kuitenkin huomasi välittömästi, että Kämäräinen oli sairastunut vaikeaan syömishäiriöön. Vaikka Kämäräinen oli tiedostanut omat vinoutuneet käyttäytymismallinsa, tajusi hän tuolloin ensimmäistä kertaa olevansa oikeasti sairas.

Samana päivänä Kämäräinen sai kiireellisen lähetteen Helsingin syömishäiriöpoliklinikalle. Pahinta kaikessa oli kuitenkin se, että Kämäräisen täytyi vihdoin kertoa asiasta myös vanhemmilleen.

– Äitini on minulle maailman rakkain ihminen, mutta tämä sairaus tekee ihmisestä valehtelijan. Muistan, kun istuin keskellä koulupäivää käytävällä itkien ja soitin äidilleni tärisevin käsin. Hän ei ensin ollut uskoa koko asiaa, sen jälkeen hän alkoi syyttää itseään. Se oli aivan kamalaa. Päätin siinä samassa hetkessä, että haluan parantua.

Kun Kämäräisen hoitosuhde syömishäiriöpoliklinikalla tuli puolentoista vuoden jälkeen päätökseensä, päätti hän välittömästi palkata itselleen valmentajan. Vaikka toisin voisi kuvitella, Kämäräinen toteaa sen olleen yksi hänen elämänsä parhaista päätöksistä.

Ammattilaisen avulla Kämäräinen oppi treenaamaan oikein ja syömään tavoitteitaan tukevalla tavalla. Kämäräisen kohdalla tämä tarkoitti sitä, että hän söi enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

– Toisin kuin monien syömishäiriöpotilaiden kohdalla, itselleni vartalossani tapahtuneet muutokset eivät tulleet shokkina. Olin onnellinen, kun huomasin kehittyväni ja saavani lisää lihasmassaa. Tajusin, etten halua enää olla laiha. Ymmärsin, että minun täytyy syödä, jotta minusta voi tulla lihaksikas ja muodokas, Kämäräinen kertoo.

– Vuonna 2016 täytin 18 ja päätin, että haluan kilpailla bikini fitneksessä. Olin saanut terveen paperit syömishäiriöpoliklinikalta ja kehonkuvani oli muuttunut. Kilpailudieetti oli rankka, koska syömishäiriön jäljiltä aineenvaihduntani oli jumissa. Dieetillä myös mystiset terveysoireet alkoivat piinata. Siitä huolimatta kilpailin keväällä 2018 ja sain pronssia, Kämäräinen muistelee kisakokemustaan.

Kämäräinen painottaa, ettei hän kadu päätöstään kilpailla bikini fitneksessä. Hän ei myöskään täysin allekirjoita väitettä, jonka mukaan fitness olisi uusi syömishäiriön muoto. Kämäräisen omalla kohdalla kilpaileminen hyvin ulkonäkökeskeisessä lajissa osoittautui kuitenkin entiselle syömishäiriöpotilaalle uudeksi tavaksi kontrolloida muun muassa syötävän ruuan määrää.

– Varsin pian ymmärsin, etten halua enää kilpailla. En halunnut enää laskea kaloreita, punnita ruokiani tai olla menemättä ravintolaan, koska ruokavalioni oli niin tarkka. Lisäksi kisadieetti laukaisi omalla kohdallani suolistosairauden, josta kärsin edelleen. Kehoni ei kestänyt toista aliravitsemustilaa, jonka kisadieetti väistämättä aiheuttaa, Kämäräinen paljastaa.

– Suhtautumiseni liikuntaan ja ruokaan on nykyään aivan erilainen. Treenaan fiilispohjalta, syön terveellisesti ja monipuolisesti mutta herkuttelen myös, kun siltä tuntuu. Olen oppinut nauttimaan ruuasta enkä halua kieltää itseltäni mitään. Enää en koe huonoa omaa tuntoa, jos syön pullan keskellä viikkoa, Kämäräinen kuvailee tämän hetkistä ruokafilosofiaansa.

Kämäräinen ei pelkää puhua kokemuksistaan avoimesti. Hän haluaa esimerkillään näyttää, että vaikeistakin kokemuksista on mahdollista päästä yli.­

Vaikka Kämäräinen ei enää haikaile fitnesslavoille, on urheilu edelleen vahvasti läsnä hänen elämässään. Muutama vuosi sitten personal traineriksi kouluttautunut Kämäräinen pyörittää nykyisin omaa yritystään, jonka kautta hän tarjoaa muun muassa henkilökohtaista valmennusta. Suurin osa Kämäräisen asiakkaista on nuoria naisia ja juuri heidän auttamisestaan on vuosien varrella tullut Kämäräiselle intohimo.

– En halua, että kukaan joutuu käymään läpi yhtä kivistä polkua kuin itse aikanaan kävin. Minulla on asiakkaina paljon nuoria naisia, jotka ovat kamppailleet syömishäiriön kanssa. Se, että löysin itselleni aikanaan valmentajan, auttoi minua parantumaan. Haluan tehdä yhtä arvokasta työtä. Haluan auttaa ihmisiä voimaan paremmin, Kämäräinen selittää.

Muiden auttaminen on myös syy siihen, että Kämäräinen haluaa puhua tarinastaan julkisesti. Kämäräinen on kertonut avoimesti syömishäiriöstään paitsi omalla Youtube-kanavallaan, myös Oman tien kulkija -podcastissaan, jota hän luotsaa yhdessä ystävänsä Maiju Riskalan kanssa. Kämäräistä ei pelota laittaa itseään likoon, jos hän voi omalla esimerkillään antaa vertaistukea muille.

– Olisin halunnut, että joku olisi puhunut minulle näistä asioista, kun olin itse heikoimmillani. Jos olisin silloin tiennyt, että tästä kaikesta on mahdollista selvitä, olisi sillä ollut todella suuri merkitys. Poliklinikalla minulle nimittäin sanottiin, että syömishäiriö on sairaus, josta ei ikinä pääse kokonaan eroon, Kämäräinen kuvailee.

– Mutta itse koen, että olen parantunut sairaudestani täysin. Haluan antaa ihmisille toivoa ja kertoa, ettet tule olemaan sairautesi vanki ikuisesti. Puhun asioista välillä turhankin avoimesti, mutta kun saan yhdenkin kommentin, että joku on saanut tarinastani inspiraatiota tai apua ongelmiinsa, tekee se kaikesta sen arvoista.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?