Wilma Ruohiston kolumni: Somevaikuttajan Instagram-huijaus kertoo paljon suuremmasta ongelmasta - Viihde - Ilta-Sanomat

Wilma Ruohiston kolumni: Suomalaisjulkkiksen Instagram-kuvat eivät kestäneet päivänvaloa, mutta totuus kohun takana on paljon synkempi

Viime päivinä roihunnut Instagram-kohu on täydellinen esimerkki siitä, kuinka kauas sosiaalinen media on liukunut todellisuudesta. Se suututtaa, vaikka kyse on paljon suuremmasta ongelmasta, kirjoittaa Wilma Ruohisto.

15.10. 7:33

Tiistai-iltana somevaikuttajan kuvaan ilmestyi erikoinen kommentti. Sen kirjoittanut käyttäjä halusi tietää, miksi suomalaisvaikuttaja oli julkaissut kuvan omalla tilillään ilman lupaa. Kommentti poistui nopeasti, mutta kuvaan ilmestyi vaivihkaa merkintä käyttäjästä.

Pian koko kuva oli jo poissa, sillä kommentti ei ollut jäänyt julkisuudesta tutun kasvon yli 100 000 seuraajalta huomaamatta. Twitterissä julkaistiin ketju, jossa kävi nopeasti selväksi, ettei satunnaiselta käyttäjältä napattu kuva ollut ainoa. Twitterin lisäksi muun muassa Jodelissa alettiin perata saman genren sisällöntuottajien kuvia läpi liki salapoliisin elkein. Ei liene yllättävää, että kuvia paljastui lainailleeksi yksi jos toinenkin somevaikuttaja.

Monille sisällöntuottajille sosiaalinen media on bisnes, josta maksetaan paljonkin rahaa. Toisen valokuvan varastamalla voi samalla varastaa myös jonkun toisen työn. Se on tekijänoikeusrikos, jota ei pidä katsoa sormien läpi.

Kohun ydin ei tällä kertaa ole kuitenkaan yhdessä ihmisessä, vaan ilmiössä. Kokonaisessa rikkinäisessä systeemissä.

 Sosiaalisesta mediasta on tullut niin epärealistinen paikka, että edes sinne työkseen sisältöä tekevät eivät enää yletä sen standardeihin omin avuin.

Jaa vain omia kuvia ja videoitasi ja noudata lakia, Instagram on tiivistänyt kaikista tärkeimmän sääntönsä.

Käytännössä tämä toteutuu melko löyhästi, sillä erityisesti humoristisia kuvia ja erilaisia tekstejä kopioidaan ja uudelleenjaetaan surutta.

Kyse on mielikuvista ja niiden luomisesta. Kun meemitili lataa kuvan jostain päin internetiä, katsoja tietää, ettei tilillä todennäköisesti ole kuvaan oikeuksia.

Kun taas somevaikuttaja lataa kuvan Instagramiin, ajattelemme sen kuvaavan hänen senhetkistä elämäänsä.

Luin hiljattain Eeva Kolun uupumusta käsittelevän kirjan Korkeintaan vähän väsynyt (2020). Kirjassaan Kolu puhuu muun muassa milleniaalien burnoutista: Kokonaisesta sukupolvesta ylikierroksilla käyviä suorittajarobotteja, jotka peilaavat itseään ja saavutuksiaan jokaisella elämänsä osa-alueella (tietoisesti tai tiedostamatta) maailmaan, joka ei ole todellinen.

Kuinka vain paras kelpaa, eikä mikään jatkuvasta yrittämisestä huolimatta ole tarpeeksi.

Tätä uutta normaalia myös Instagram ja sen kaltaiset sosiaalisen median palvelut hyödyntävät. Niistä on tullut niin epärealistisia, että edes niihin työkseen sisältöä tekevät eivät enää kykene täyttämään standardeja omin avuin.

Totuuden salailussa – tai ainakin häivyttämisessä – ollaan valmiita menemään pitkälle, sillä virtuaaliset kulissit kaatuvat kovaa.

Haastattelin kesällä kirjailija Henriikka Rönkköstä, jonka Instagram-tili kaikessa raivorehellisessä arkisuudessaan on yksi suosikeistani. Sen sisältö on samaistuttavaa, jopa vapauttavaa.

Kysyin Rönkköseltä tuolloin, mikä motivoi epätäydellisyyteen alustalla, joka perustuu täydellisyyden larppaamiseen. ”Kaunis kuva voi olla kaunis kuva, muttei herätä mitään tunnetta”, hän totesi ja kertoi ennemmin ajattelevansa, millainen olo julkaisusta sen katsojalle tulee.

Tuohon ajatukseen palaan edelleen, kun kauniit kuvat ja videot rullaavat feedissäni. Täydellisyys ei ole samaistuttavaa, sillä kenenkään elämä ei ole täydellistä. Täydellisyys ei oikeastaan tunnu miltään. (Paitsi ehkä tyhjältä.)

Kun siis paljastuu, että sometyypitkin ovat vain ihmisiä, tulee mieleen toinen tärkeä ajatus.

Muistetaan olla aina ihmisiä toisillemme.

Kirjoittaja on (lähes) kaikesta kiinnostuva toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?