Riitta Uosukaisesta tuli aviomiehensä Topin omaishoitaja – yksi hetki paljasti merkin sairaudesta, jota ei voi pysäyttää - Viihde - Ilta-Sanomat

Riitta Uosukaisesta tuli aviomiehensä Topin omaishoitaja – yksi hetki paljasti merkin sairaudesta, jota ei voi pysäyttää

– Ne vuodet, jotka eivät miellytä, tulevat kaikille, valtioneuvos Riitta Uosukainen, 78, sanoo.

Riitta ja Topi Uosukainen kesällä 2017 Taidekeskus Salmelan avajaisissa Mäntyharjulla.­

11.10. 11:25

Valtioneuvos Riitta Uosukainen on pukeutunut musta-kultaiseen jakkuun.

Kultainen väri valaisee elämää, joka ei hänen mukaansa kuitenkaan niin valoisa kaikilta kohdilta ole.

– Olen jaksanut varsin hyvin, vaikka elämässä on kaksi puolta koko ajan, Riitta Uosukainen sanoo.

– On hyvin jaksamisen puoli ja kärsimyksen puoli.

Uosukaisen aviomiehellä, everstiluutnantti evp Toivo ”Topi” Uosukaisella todettiin muistisairaus keväällä 2017.

Valtioneuvos Riitta Uosukainen on nyt miehensä Topin virallinen omaishoitaja.­

Riitta Uosukainen on nyt miehensä virallinen omaishoitaja.

Pariskunta asuu Topi Uosukaisen 40 vuotta sitten rakentamassa omakotitalossa Imatralla – tuttujen puiden ympäröimänä.

Korona-aikana onni on oma talo. On oma piha ja linnut käden ulottuvilla.

Ikkunasta näkyy koivukuja. Sen he istuttivat aikoinaan yhdessä.

– Meillä on pihassa ihana tammi, jonka taimen toimme yhdessä Maskusta, Riitta Uosukainen kertoo.

Arki ei ole loppujen lopuksi muuttunut kehyksiltään ollenkaan.

He viettävät paljon aikaa pihalla. Ihmiset menevät ohi ja tervehtivät. Lapset ovat riemuissaan, että Topi – tai Topi-hiiri, kuten he leikkisää Topia kutsuvat – on paikalla.

– Rauhalliset hetket ovat niitä hyviä hetkiä. Lintuja me tarkkailemme paljon, Riitta Uosukainen kertoo.

Nyt eduskunnan entinen puhemies Riitta Uosukainen kertoo miehensä muistisairaudesta uutuuskirjassaan Yhdessä –Intohimosuhteesta hoivasuhteeksi (Tammi).

Suomessa on noin 200 000 muistisairasta ja saman verran omaishoitajia.

Ensin Riitta Uosukainen mietti tarkkaan, pystyisikö hän kirjoittamaan muistisairaudesta kirjan.

Kyllä muidenkin pitäisi käsitellä aihetta kuin asiantuntijoiden, hän pohti.

Lopulta tuli valtava vastuu ja sisäinen pakko kirjoittaa.

– Ei ollut ollenkaan miellyttävää kirjoittaa aiheesta, joka ei todellakaan miellytä, Riitta Uosukainen kertoo.

Linnan juhlissa vuonna 2004.­

Lokakuun 12. päivä ilmestyvän kirjan nimi kertoo kaiken. Yhdessä.

He tekivät aina kaiken yhdessä.

– Topin sairaus etenee eikä parane, mutta olemme selviytyneet hyvin tässä prosessissa juuri siksi, että olemme aina yhdessä tehneet kaiken, Riitta Uosukainen sanoo.

– Tätä sairauttakin on yhdessä eletty.

Se oli ensimmäinen merkki.

Topi Uosukainen oli ollut aina äärimmäisen näppärä ja hallinnut aina tietokoneet ja kaikki laitteet. Yhtäkkiä hänelle tuli vaikeuksia teknisissä asioissa.

– Hän pyysi minua auttamaan tietokoneen kanssa. Silloin huomasin, että tässä on muutosta, Riitta Uosukainen sanoo.

Se oli ensimmäinen merkki. Muistikoordinaattorille ja geriatrille varattiin aika sen jälkeen, kun Topi Uosukainen oli unohtanut teini-ikäisen lapsenlapsensa Sofian tapaamisen ja vaimonsa noutamisen Helsingissä.

Riitta Uosukainen odotteli miestään eduskuntatalon edessä.

– Naureskelin ohikulkevalle pääministeri Juha Sipilälle, että olen kadottanut mieheni, Riitta Uosukainen kertoo.

– Silloin ajattelin, että nyt kaikki ei ole kunnossa.

Riitta Uosukainen syyskuussa 2020 Helsingissä.­

Topi Uosukainen lähti mukisematta lääkärille.

Kaikki kävi nopeasti. Lääkitys aloitettiin.

He saivat kiinni alzheimerista aikaisessa vaiheessa.

– Jos olemme eläneet ennen täyttä elämää, niin kyllä tämäkin täydestä käy. On vain vähän monimutkaisempaa, monitoikkoista, hän nauraa.

Vaikeina hetkinä Riitta Uosukainen on hakenut lohtua Raamatusta Saarnaajan kirjasta: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne päivät, jotka eivät miellytä”.

– Ne vuodet, jotka eivät miellytä, tulevat kaikille, hän sanoo.

Myös realismi on auttanut. Kun pappi vihki Uosukaiset 1968 Helsingin Vanhassa kirkossa, hän sanoi vihkivänsä kaksi rehellistä realistia.

– Katsoimme toisiamme ja hymyilimme. Kyllä me ollaan aika realisteja, Riitta Uosukainen sanoo.

Realistina hän ajattelee nytkin, että mikä on milleen, niin se on silleen.

– Jokaiselle tulee varmasti jotain ja meitä rangaistiin nyt tällä.

– Ei mitenkään kevyesti otettava rangaistus, mutta eivät ne niin kevyitä ole syövät ja parkinsonin tauditkaan.

Hänestä on itsestäänselvyys pitää puolisosta huolta.

Linnan juhlissa 2007.­

Topi Uosukainen on nytkin mukana Helsingissä, kun Riitta Uosukainen antaa eri medioille haastatteluita. He ovat tulleet yhdessä taksilla Imatralta.

– En koe olevani omaishoitajana vanki, Riitta Uosukainen sanoo.

– Pidän oman sisäisen maailmani kunnossa, ja minulla on äärimmäisen hyvä ihmissuhdeverkosto.

Tilanne on olosuhteisiin nähden hyvä. Topi Uosukainen pystyy käymään itse suihkussa, pukemaan päälleen ja syömään itse.

– Usein kysytään muistisairaista, että hakeeko hän postit. Kyllä hän hakee postit ja vie roskat ja ottaa luumut puusta.

– Hän on se sama vanha Topi, mutta kyllähän persoona muuttuu. Hän on tullut hiljaisemmaksi.

Mustasukkaisuus on uusi piirre. Vapaus elämässä ja rakkaudessa on ollut Uosukaisille erittäin tärkeää.

– Topille on tullut mustasukkaisuutta, mutta ei suinkaan tavallisessa mielessä, vaan mustasukkaisuutta minun ajastani.

– Jos puhun kauan puhelimessa, hän tulee katsomaan, voisinko minä jo lopettaa.

He ovat aina käyneet joka paikassa yhdessä. Hiljattain tuli yllätyksenä, ettei Topi pitänyt siitä, että Riitta oli ostanut hänelle omin päin paidan.

– Hän ei kerta kaikkiaan suostunut ottamaan paitaa vastaan. Se oli juuri mustasukkaisuuskohtaus omasta ajastani ja siitä, ettemme olleet ostaneet sitä yhdessä.

–Teimme kaiken yhdessä, valtioneuvos Riitta Uosukainen kertoo. Kuvassa he ovat Topin kanssa yhdessä puolustusministerin vastaanotolla tammikuussa 2006.­

Topi Uosukainen on aina ollut erinomainen autolla ajaja, oikea automies. Pahin hetki oli, kun ajokortti meni.

– Se on ollut kaikkein murheellisinta, kun ajattelin, että miten mielellään hän ajaisi, mutta hän otti senkin filosofin tyyneydellä.

Nyt autoa ajaa Riitta Uosukainen. Hänellä oli ajokortti, mutta hän ajoi harvoin. Autokoulussa opetettiin Riitta Uosukaista yksi tunti. Sen jälkeen hänen entinen autonkuljettajansa Jussi testasi hänen ajotaitonsa.

– Hän sanoi, että kyllä minä tiesin, että osaat, Uosukainen kertoo.

Elämässä on paljon iloa. He laulavat yhdessä. Topi Uosukainen muistaa ulkoa monet maakuntalaulut ja virret.

Ennen sairastumistaan Topi Uosukainen ideoi kotiin tangosuoran. He saattoivat tanssia keittiöstä kulman kautta yhteen huoneeseen. Musiikki soi. Joskus he hyräilivät itse.

– Sitä ei enää tehdä, mutta kerran kun kotiin tuli hierojarouvat, Topi tanssi polkkaa siinä kohtaa missä tangosuora on.

Onko hän aggressiivinen? Sitä kysytään Riitta Uosukaiselta paljon. Ei Topi ole. Piirre liitetään usein alzheimerin tautiin.

Pari kertaa Topi Uosukainen ei ole halunnut lähteä ulos.

– Keksin sille nimen. Se on terrierikäytöstä.

Riitta Uosukaista naurattaa. On hänessäkin terrieriä. Terrierimäisyys tuli esiin maaliskuussa, kun hallitus määräsi 70+-ikäiset karanteeniin. Se suututti. Eihän ikä voi olla karanteenin peruste!

– Olen aina ollut ylpeä, että olen 78, Riitta Uosukainen sanoo.

– Sanoin, että nyt ryhdyn anarkistiksi enkä tottele.

Riitta ja Topi Uosukainen kesällä 2017 Taidekeskus Salmelan avajaisissa Mäntyharjulla.­

Anarkisti tuli järkiinsä vasta kuultuaan 15-vuotiaan lapsenlapsensa Sofian sanat.

– Sofia sanoi minulle, että vaarin takia sinun on toteltava, koska hän kuuluu riskiryhmään.

Sen jälkeen Uosukaisilla ollaan oltu hyvin tarkkoja.

Koronapandemian takia he eivät ole nähneet lapsenlapsiaan yli puoleen vuoteen paitsi videopuheluiden välityksellä.

Topi Uosukainen ei muista viime marraskuussa syntynyttä pojanpoikaansa Alexanderia paitsi jos häntä muistuttaa.

– Miniäni Marlene ottaa onneksi oikein hyviä kuvia, ja meillä on Sofian kanssa hyvät keskustelut puhelimessa.

Katkeruus ei ole Riitta Uosukaiselle tuttu tunne. Enemmänkin hän on välillä vähän kiukkuinen.

Valtioneuvos ei ole parantunut täysin kaaduttuaan eduskunnan portaissa 2018.

– Minun on yhä vaikea liikkua, ja se raivostuttaa minua aivan silmittömästi.

Nivuset ovat edelleen kipeät, ja niitä pitää kuntouttaa. Voimaa on poissa, kun liikkuminen ei ole ollut mahdollista.

– Minun pitäisi päästä taas normaaliin elämän. On käsittämätöntä, että tämä jatkuu näin pitkään.

Pelkoa tulevaisuudesta hän ei tunne. Varovaisuus on elämässä tärkeää. Täytyy yrittää pitää huoli, ettei mitään haaveria satu.

– Sanon aivan kuin Hanna-Riikka Siitonen sanoi aikoinaan, että mikä on vaihtoehto.

– Ei ole vaihtoehtoja. Minun kohtaloni on tämä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?