Tv:stä tuttu taideasiantuntija Pauliina Laitinen, 50, käy läpi vaiheikasta elämäänsä: ”Olen yrittänyt olla puolisoilleni mahdollisimman monipuolinen kodin jokaisessa huoneessa” - Viihde - Ilta-Sanomat

Tv:stä tuttu taideasiantuntija Pauliina Laitinen, 50, käy läpi vaiheikasta elämäänsä: ”Olen yrittänyt olla puolisoilleni mahdollisimman monipuolinen kodin jokaisessa huoneessa”

Televisiosta tuttu taideasiantuntija Pauliina Laitinen täyttää 50 vuotta ja ei jaksaisi elää omaa elämäänsä uusiksi, sillä niin tapahtumarikasta ja täyteläistä se on ollut.

50 vuotta täyttävä Pauliina Laitinen suhtautuu uuteen ikäänsä ihastunein mielin.­

2.10.2020 6:20

Perjantaina 50 vuotta täyttävä taideasiantuntija ja kirjailija Pauliina Laitinen (ent. Littorin) astelee vastaan yllään tummanvihreä villakangastakki. Hän kertoo valinneensa värin ylleen varta vasten syntymäpäivähaastattelua varten. Laitinen kertoo olevansa synesteetikko eli tietyt aistit menevät hänellä sekaisin.

– Näen numerot väreinä. 40 oli tulenpunainen intohimon väri ja nyt kun täytän 50, se näkyy mielessäni metsänvihreänä värinä, Laitinen selostaa.

– Minua ihastuttaa täyttää 50, sillä minulla on nyt sellainen olo, että olen menossa uteliaana syvälle metsään ja en tiedä, mitä tapahtuu. Totta kai metsä myös rauhoittaa, mutta monesti esimerkiksi lastenkirjoissa mennään metsään ja sen jälkeen alkaa tapahtua erikoisia asioita, Laitinen vitsailee ja naurahtaa.

Taiteen ammattilainen sanoo olevansa kiitollinen siitä, kuinka hyvän elämän hän on tähän mennessä saanut kokea. Surua ovat aiheuttaneet kaksi eroon päätynyttä avioliittoa, mutta suurin onni on ollut äitiydessä ja oman intohimon eli työn toteuttamisessa.

– En kadu mitään. Olen saanut elää niin täyteläistä elämää, etten ikinä jaksaisi elää uudestaan omaa elämääni.

–Yritän meikata joka päivä, sillä se on minulle kuin univormu ja merkki siitä, että on työpäivä. Huoliteltu ulkonäkö on myös kohteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan.­

Kurkistetaan, miten Laitinen muistaa elämänsä vuosikymmenet:

10 vuotta

”Asuin koko lapsuuteni Porin keskustassa vanhempieni ja kolme vuotta vanhemman isoveljeni kanssa. Olemme veljeni kanssa läheisiä ja olen aina ihaillut häntä kuin Mannerheimia. Ympärilläni on aina ollut valtavasti kulttuuri-ihmisiä, suvussani on runoilijaa, kuvataiteilijaa ja viulistia. Kasvoin hyvin vahvasti esteettisessä maailmassa.

Äitini näin aina enkelinä ja enkelin tyttärenä on ollut hyvä kasvaa. Äiti oli pedagoginen ja pani minut useaan eri harrastuksiin, jotta pystyin itse poissulkemaan ne, jotka eivät sopineet minulle. Testasin kaikkea hyvin laajasti baletista runouteen ja savenvalantaan.

Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat opettaneet minulle paljon asioita. Olen kymmenvuotiaasta asti lukenut sanomalehtiä ja ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Kiinnostukseni taiderikollisuuteen tulee isältäni, joka harrasti Suomen rikoshistoriaa ja kuuntelin lapsena rikosjuttuja ehkä liikaakin. Äiti toivoi minusta saarnaajaa ja isä aivokirurgia.

Rahaa meillä ei ollut yhtään liikaa, mutta en ole ikinä kokenut, että minulla olisi ollut puutetta mistään. Aloin käymään töissä 16-vuotiaana ja en sen jälkeen ole työn tekoa lopettanut. Nuorena olin esimerkiksi torimyyjänä. Haastoin siinäkin työssä jatkuvasti itseäni ja otin itsestäni mittaa esimerkiksi siten, kuinka nopeasti saan puhuttua ohi kävelevät ihmiset ja myytyä kaikki valkosipulisilakat torilla. Muutin heti 18-vuotiaana Porista Helsinkiin ja aloin työskennellä vaateliike Mexxissä.

Vaikka kaikki ystäväni seurustelivat, minulla ei koskaan ollut teininä poikaystäviä. Mitä enemmän juoksin poikia karkuun, sitä enemmän he juoksivat perässäni.

20 vuotta

”Aloin seurustella ensimmäistä kertaa vasta 20-vuotiaana ja sitten meninkin tämän miehen kanssa naimisiin, kun olin 23-vuotias. Muutimme Poriin. Sen jälkeen kaikki tapahtui kauhean nopeasti. Saimme ensimmäisen lapsemme, kun olin 24-vuotias ja aloin tehdä samaan aikaan väitöskirjaa. Vuoden päästä syntyi toinen vauva.

Kumpikaan lapsemme ei nukkunut kunnolla ensimmäiseen kolmeen vuoteen ja tein samalla väitöskirjaa. Ne vuodet olivat fyysisesti haastavia, mutta kyllähän sitä pyhällä hengellä eli. Minulla ei ollut yhtään rahaa, sillä olin väitöskirjan tekijänä väliinputoaja, mitä tukien saamiseen tuli. Minulla oli monta vuotta täysin nollatulot, mutta onneksi oli perheen tarjoama tuki.

Toisaalta pienten lasten kanssa arki oli niin rakkaudentäyteistä. Lama ei vaikuttanut elämääni oikeastaan muutoin, kun tutkin taidemarkkinoita 80- ja 90-luvulla ja toki lama vaikutti niihin.

Kuvassa Pauliina 26-vuotiaana äitinä ja väitöskirjan tekijänä äitienpäivänä 1997 poikiensa kanssa.­

Oman urani kannalta Porissa asuminen oli hankalaa, sillä ammattini vuoksi olisi ollut parempi asua Helsingissä. Miehelläni oli kuitenkin perheyritys, jota hän meni jatkamaan, minkä vuoksi tuin häntä hänen urallaan. Tein parhaani, että pystyin rakentamaan uraani Porista käsin ja investoin paljon aikaa työhöni.

Äitiys oli sissimeininkiä ja välillä olimme kuin armeijassa tiukan kurin kanssa. Minulla oli kaksi vilkasta poikaa, jotka tarvitsivat runsaasti ulkoilua. Aloin itsekin urheilla paljon ja kuntoni kasvoi, kun raahasin lapsia ja rattaita joka paikkaan. Kävin myös kuntosalilla personal trainerin kanssa. Tulin niin kovakuntoiseksi, että meinasin 90-luvun lopulla osallistua fitnesskisoihin. Se jäi kuitenkin väliin, sillä silloinen mieheni ei halunnut liian lihaksikasta puolisoa ja ehkä se oli ihan hyvä. ”

30 vuotta

”Kolmikymppisvuosistani muistan vain sen, että työskentelin todella paljon, kirjoitin runsaasti ja kasvatin lapset ja urheilin siinä sivussa. Väittelin 30-vuotiaana filosofian tohtoriksi Turun yliopistosta.

Olin töissä museoissa, aloin tehdä tv-ohjelmia ja kirjoitin tietokirjoja peräkanaa. Tietokirjojen teko vaati jatkuvaa tutkimista ja tapasin suuren määrän taiteen keräilijöitä ja taiderikollisia. Molempiin osapuoliin piti saada luotua luottamus, sillä kukaan ei kertonut minulle mitään, jos he eivät luottaneet minuun. Tajusin nopeasti kavuta akateemisesta norsunluutornista ulos kentälle. Isoin työ oli saada hiljaista tietoa.

Ruuhkavuosina appivanhempani ja vanhempani auttoivat paljon lasten hoidossa. Me kuuluimme mieheni kanssa myös moniin klubeihin Porissa ja olimme pariskuntana todella aktiivisia. Se ei ollut mitään muuta kuin ihanaa aikaa.”

40 vuotta

”Erosin lasteni isästä vuonna 2012, kun olin 41-vuotias. Olimme olleet pitkään yhdessä ja se oli hirveän surullista. Minulla meni vuosia toipuessa. Mieheni perheyrityksen vuoksi meillä oli sellainen tilanne, että meidän olisi perheenä pitänyt muuttaa muualle asumaan. Totesimme tuolloin, että parempi, että lähdemme eri teille. Meistä tuntui, ettemme pystyneet antamaan toisillemme sitä, mitä molemmat tarvitsivat ja olimme vain jollain tapaa kasvaneet erilleen.

Samaan aikaan lapset muuttivat pois kotoa. Olin aina työskennellyt kotoa käsin ja tottunut siihen, että kotona oli poikiemme lisäksi 20 heidän kaveriaan ja iso hulina. Yhtäkkiä kaikki tuttu olikin poissa. Minuun iski tyhjän pesän syndrooma ja sen läpikäyminen kasvatti minua todella paljon.

–Elämässäni on ollut paljon varjoja, mutta niin on ollut myös auringonpaistetta. Kun on kumpaakin, näkee elämän koko kirjon.­

Aloin kierrellä maailmaa, mikä helpotti oloani, vaikka samalla sydäntäni särki se, ettei pitkä parisuhde toiminutkaan. Menin hypnotisoitavaksi Ruotsissa ja aloin sen jälkeen seurustella ruotsalaisen miehen kanssa.

Haastattelin hypnotisoijaa hermeneutiikasta tietokirjaani varten ja hän houkutteli minut kokeilemaan menetelmää. Otin hypnoosissa sydämen rinnastani pois ja pyyhin sen pinnalta pois patinan, jonka alta paljastui hyvin kirkas sydän. Panin puhtaan sydämen takaisin rintaani ja herätessäni sydänsuruni olivat helpottuneet.

Ilman hypnoosia en olisi voinut aloittaa uutta suhdetta. Aloin seurustella ruotsalaisen miehen kanssa loppuvuodesta 2012. Olimme viisi vuotta naimisissa ja oli hyvä, että avioliitto loppui. Onnellisuustasoni laski hälyttävään tilaan parisuhteemme loppupuolella. Minusta tuntui, että Suomi-neito oli Ruotsin vallan alla. Kun suljin oven takanani toisen liittoni jälkeen, en ole katunut päivääkään.”

50 vuotta

”Aloitan ensi viikolla Britannian merijalkaväen kunto-ohjelman yhdessä valmentajani kanssa. Se sisältää liikkeitä, joihin ei tarvita laitteita. Minun on pakko alkaa urheilla kunnolla, sillä rakastan suklaata niin paljon.

Muiden töiden lisäksi kirjoitan parhaillaan kahta kirjaa. Toinen kirjoista on 15 eri kirjoittajan eroottinen novellikokoelma, johon kirjoitan tarinaa 65-vuotiaan naisen seksuaalisuudesta. Eroottista novellia on vaikea kirjoittaa siten, ettei se olisi kauhean vulgaaria, vaan että se olisi kaunista ja sensuellia.

Valitsin tarkoituksella päähenkilöksi itseäni vanhemman naisen, ettei kukaan luule minun kirjoittavan itsestäni. Minussa itsessäni on äitiyden roolin lisäksi aina vahvasti ollut läsnä myös vaimon ja rakastajattaren roolit. Olen yrittänyt olla puolisoilleni mahdollisimman monipuolinen ja läsnä kodin jokaisessa huoneessa.

Doria-koira muutti emäntänsä kanssa Ruotsin hienostopiireistä Helsigin Kaivopuistoon. Kaksikko asuu kahdestaan asunnossa, josta avautuvat upeat näkymät sekä viereiseen Kaivopuistoon että merelle.­

Rakastan kirjoittamista ja olen löytänyt pikkuhiljaa oman ääneni. Minulle tapahtui niin paljon nelikymppisenä, että sisälläni tapahtui jokin muutos, minkä vuoksi luovuuteni alkoi kukkia ja fiktiivisyys pursua minusta ulos ilman, että hain sitä.

Tahdon tulevaisuudessa pysyä onnellisena ja oppia koko ajan lisää. Ruotsi-kauden jälkeen elämästäni poistuivat epäaidot ystävät. Elämääni jäivät aidot ja hyvät ystävät, mikä on ihana tunne. Olen tavannut paljon uusia ja kiinnostavia ihmisiä ja käynyt syvällisiä keskusteluja. En seurustele kenenkään kanssa, enkä ole parisuhteessa. En koe, että tahtoisin vielä parisuhteeseen, kun olen ollut koko aikuisikäni kiinnitettynä. On ihanaa olla vapaa kuin taivaanlintu.”

Pauliina tekee taideteosarviointia lähes päivittäin.­

Pauliina Laitinen

Taideasiantuntija, taidemarkkinoiden tutkija ja kirjailija.

Tunnettu aiemmin julkisuudessa myös nimellä Laitinen-Littorin.

Syntynyt 2. lokakuuta 1970.

Kaksi aikuista poikaa ensimmäisestä avioliitostaan.

Oli naimisissa ensimmäisen aviomiehensä kanssa 1994–2012 ja ruotsalaisen Sverker Littorinin kanssa 2014–2019.

Kirjoittanut taiteeseen liittyviä tiedekirjoja ja dekkareita.

Nähty tv:ssä mm. Rojua, rojua- ja Huutokaupan metsästäjät -sarjoissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?