Kirja: Michael Monroe kohtasi ruumishuoneella näyn, jota hän ei unohda koskaan – Razzlen traaginen kuolema tuhosi Hanoi Rocksin lopullisesti - Viihde - Ilta-Sanomat

Kirja: Michael Monroe kohtasi ruumishuoneella näyn, jota hän ei unohda koskaan – Razzlen traaginen kuolema tuhosi Hanoi Rocksin lopullisesti

Michael Monroe paljastaa uutuuskirjassa käyneensä jättämässä Razzlelle jäähyväiset ruumishuoneella.

­

16.9. 7:29

Se oli päivä, jota kukaan ei olisi halunnut uskoa todeksi. Suru-uutinen suomalaisyhtye Hanoi Rocksin rumpalin Razzlen, 24, kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta järkytti yhtyettä, faneja ja koko musiikkimaailmaa joulukuussa 1984. Razzle oli menehtynyt Los Angelesin Rodendo Beachilla Mötley Crüen nokkamiehen Vince Neilin autossa traagisen kolarin seurauksena.

Ari Väntäsen uutuuskirjassa Razzle – Hanoi Rocks -legendan tarina (Like 2020) paljastetaan, miten shokkiuutinen rumpalilahjakkuuden ennenaikaisesta kuolemasta vavisutti monen elämää. Razzle ehti soittaa vain alle kaksi vuotta Hanoi Rocksissa, mutta jätti silti lähtemättömän jäljen yhtyeeseen.

Michael Monroe muistaa edelleen surullisen puhelun, jonka hän sai managerilta.­

Hanoi Rocksin laulaja Michael Monroe paljastaa tuoreessa kirjassa kuulleensa järkyttävän uutisen yhtyeen managerilta Seppo Vesteriseltä. Hanoi Rocks oli parhaillaan ensimmäisellä Yhdysvaltain-kiertueellaan, mutta joutunut perumaan joitain keikkojaan Monroen murtuneen nilkan vuoksi. Yhtye majoittui losangelesilaisessa hotellissa.

– Seppo soitti mulle ja sanoi, että jotakin pahaa on tapahtunut, ja pyysi mua menemään roudareiden huoneeseen. Sitten Seppo soitti sinne ja kertoi, että Razzle oli kuollut auto-onnettomuudessa. En voinut uskoa, että se oli totta, Monroe kertoo uutuuskirjassa.

– Palasin huoneeseeni ja itkin silmät päästäni. Mieleeni jäi, että tv:ssä pyöri The Legend of Greystoke. Pian mä tajusin, että kohta otsikoissa lukee ”Hanoi-tähti kuoli” ja että äiti saattaa luulla, että mä olen kuollut. Soitin kotiin, ja äiti oli tosi surullinen ja itki, Monroe paljastaa kirjassa.

Michael Monroe muistelee uudessa kirjassa jäähyväisiä, jotka hän jätti kolarissa menehtyneelle Razzlelle.­

Myös yhtyeen roudari Timo Kaltio muistelee kirjassa, että uutinen pysäytti kovaa rockelämää eläneen yhtyeen täysin.

– Se oli valtava järkytys kaikille. Tyyli, jolla me elettiin – alkoholi, huumeet, mitä vaan – oli johtanut Razzlen kuolemaan, Kaltio sanoo Väntäsen kirjassa.

Razzlen pahoin ruhjoutuneen ruumiin kävi tunnistamassa kiertuemanageri Andy Griggs. Kirjan mukaan patologin lausunnossa kerrottiin, että Razzle vaikutti kuolleen rintavammoihin, vakavimpien vammojen ollessa rinnan yläosassa. Päässä oli myös kaksi syvää haavaa, kehossa pintahaavoja sekä murtuneita kylkiluita molemmilla puolilla.

Michael Monroe kertoo kirjassa jättäneensä Razzlelle jäähyväiset ruumishuoneella.

– Andy Griggs kävi tunnistamassa Razzlen ruumiin ja järkyttyi siitä kovasti. On hyvä, etten nähnyt Razzlea ennen kuin ruumis oli laitettu kuntoon. Kun menin katsomaan Razzlea ruumishuoneelle, näin Hollywood-kyltin ekan kerran. Saan siitä vieläkin kylmät väreet. Razzle näytti vahanukelta. Oli helppo huomata, että sielu oli jo poistunut. Kosketin hänen olkapäätään ja sanoin ”Hyvästi, Razzle”, Monroe paljastaa kirjassa.

Kuvassa ovat Razzle ja hänen tyttöystävänsä Chris Bowen elokuussa 1984.­

Razzlen poismeno kosketti erityisen lujaa hänen Englannissa asuvaa kihlattuaan Chris Bowenia. Rakastunut pari oli joutunut olemaan erossa toisistaan kiertueen takia jo pitkään.

– En unohda sitä ikinä. Se oli elämäni kauhein päivä. Se tuntui epätodelliselta. En vieläkään tiedä, miten oikein pääsin yli siitä, Bowen kertoo Väntäsen kirjassa.

Hautajaisia vietettiin Wightsaarella Englannissa kolme päivää ennen jouluaattoa. Razzlen adoptiovanhemmat, jotka olivat kasvattaneet hänet, olivat kirjan mukaan täysin murtuneita.

– En saattanut katsoa hänen kasvojaan, kun ruumis tuotiin tänne. Mieheni sanoi, että hän näytti kauniilta, adoptioäiti Irene Dingley kertoi Hard Rocksin haastattelussa seuraavana vuonna.

Hautajaisissa oli valtava määrä ystäviä ja tuttuja, ja sääkin lohdutti lämmöllään vieraita. Wightsaaren arkkipiispa F. C. Carpenter muistelee kirjassa, että hautajaisvieraiden kasvoilta paistoi järkytys.

– Oli kaunis, aurinkoinen päivä, ja kirkko oli täpötäynnä. Nicholasin adoptiovanhempia lukuun ottamatta seurakunta koostui lähes pelkästään nuorista. Jotkut olivat silmin nähden järkyttyneitä, kun arkku tuotiin sisään, mikä epäilemättä johtui siitä, miten järkyttävällä tavalla ja kuinka nuorena hän kuoli, arkkipiispa kuvailee kirjassa.

Andy McCoyta ei kirjan mukaan hautajaisissa näkynyt.­

Vain yksi puuttui hautajaisvieraiden joukosta.

– Koko Hanoi Rocks oli siellä Andy McCoyta lukuun ottamatta. Hän yritti parhaansa päästäkseen paikalle mutta jäi junasta, kuten sanotaan, yhtyeen roudari Timo Kaltio kertoo.

Monroe puolestaan ei pystynyt peittämään suruaan täpötäyteen ahdetussa kirkossa.

– Istuin kirkossa aivan Hanoin jäsenten takana. Muistan ihmismäärän selvästi, läheskään kaikki eivät mahtuneet kirkkoon. Kuulin Michael Monroen nyyhkyttävän koko siunaustilaisuuden ajan, ja se tuntui hyvin traumaattiselta, Razzlen ystävä Hugh Lewis muistelee tuoreessa kirjassa.

Hanoi Rocksin kitaristi Andy McCoy sekä rumpali Razzle vuonna 1982.­

Razzlen kihlatulle hautajaiset olivat yhtä painajaista.

– Hautajaiset ovat yhtä sumua muistoissani. Olen varmaan sulkenut ne mielestäni. Ei minun pitänyt mennä katsomaan, kun Razzle haudataan, vaan toivottaa hänet tervetulleeksi kotiin kiertueelta. Olin aivan sekaisin siitä, mitä oli tapahtunut, hänen menettämisestään. En kyennyt käsittämään, että hän oli poissa. Se oli painajainen, josta en voinut herätä, Chris Bowen myöntää kirjassa.

Hautajaisten jälkeen Razzlen kohtaloa puitiin pitkään. Kolariautoa ajaneen Vince Neilin osallisuutta tapahtumiin käytiin läpi jo heti hautajaisten jälkeen.

– Olen vieläkin tosi surullinen siitä typerästä autokolarista. Voi Jeesus, mikä menetys, Razzlen entinen bändikaveri Phil Oswald toteaa kirjassa.

Ari Väntäsen kirjoittamassa uutuuskirjassa kerrotaan, miten Razzlesta tuli maailmanmaineeseen yltänyt rumpali.­

Razzlen ystävän Matt Kelletin mukaan humalassa ajamista ei pidetty tuohon aikaan ollenkaan niin vastuuttomana kuin nykyään. Hän jopa arvelee, ettei Razzle olisi vihainen kolariautoa kuljettaneelle Vince Neilille.

– En uskonut, että Nick olisi kantanut kaunaa Vincelle. Nykyisin kännissä ajaminen tuntuu anteeksiantamattomalta, mutta siihen aikaan monet menivät humalassa rattiin miettimättä koko asiaa. Niin edesvastuutonta kuin se olikin, sellainen oli ajan henki, Kellet muistuttaa tuoreessa kirjassa.

– Toivon, ettei Razzle olisi koskaan tavannut Hanoi Rocksia, koska silloin hän olisi edelleen hengissä ja soittaisi kanssani. Mutta liittyessään Hanoi Rocksiin Razzle pääsi bändiin, josta piti todella paljon, The Darkista tuttu Andy Riff Socratous painottaa kirjassa.

Kuva on otettu Razzlen viimeisenä syntymäpäivänä 2.12.1984 Chicagossa. Hän täytti silloin 24.­

Yksi kuoleman näkyvimmistä seurauksista oli se, että uutta henkeä Hanoi Rocksiin puhaltaneen Razzlen poismenon jälkeen yhtye kuivui kasaan hyvin pian.

– Kyllä sen tiesi, että Hanoi Rocksin tie päättyisi siihen. Jos tapasi Razzlen, tiesi, ettei häntä voinut korvata. Olen sittemmin tavannut Michaelin ja Samin, ja he kumpikin olivat samaa mieltä, muusikkoystävä Scott Bittner toteaa kirjassa.

– Razzle oli olennainen osa Hanoi Rocksin kemiaa, ja bändi kaipasi häntä kipeästi. Vaikka Hanoi jatkoikin vähän aikaa uuden rumpalin (Terry Chimesin) kanssa, se ei pystynyt korvaamaan Razzlen henkeä, muusikko Gass Wild pohtii kirjassa.

Razzlen kuoleman jälkeen myös hänen biologinen äitinsä Patricia Ingram antoi haastatteluja lehdille. Hän myönsi kirjan mukaan tunteneensa huonoa omaatuntoa siitä, ettei hän pitänyt Razzlea vanhempiensa vastustuksesta huolimatta. Kirjan mukaan Ingramin on vaikea hyväksyä menetystä, mutta hänkään ei ole vihainen Vince Neilille.

– Olin kirjautunut rekisteriin, jonka avulla adoptiolapset voivat etsiä biologisia vanhempiaan, ja ajatellut, että jonakin päivänä Nicky vielä koputtaa oveeni. Mutta niin ei käynyt, kiitos alkoholin. En vihaa Vince Neiliä. Olen itsekin ollut alkoholisoitumassa, mutta en silti ikinä vaarantaisi kenenkään henkeä. Mikään ei korvaa minulle sitä, että olen elänyt suurimman osan elämästäni odottaen hänen koputustaan ja kuullut sitten, ettei sitä ikinä tulekaan, biologinen äiti Patricia Ingram kertoo Väntäsen kirjassa.

Näin Hanoi Rocks poseerasi Suomessa 4. syyskuuta 1982. Razzle oli juuri liittynyt yhtyeeseen, jossa hän ehti soittaa alle kaksi vuotta. Vasemmalta oikealle Mike Monroe, Nasty Suicide, Sam Yaffa, Razzle ja Andy McCoy.­

Hanoi Rocksin taru päättyi lopulta vuonna 1985. Sitä ennen Razzlen kanssa viimeisen illan viettänyt basisti Sam Yaffa lähti yhtyeestä.

Väntäsen uutuuskirjassa Razzlea muistelevilla on kaikilla yhtenäinen käsitys siitä, että pieneltä saarelta maailmanmaineeseen ponnahtanut rumpali oli aina läpeensä ystävällinen, aito ja hauska ihminen.

– Razzlea ei unohdeta koskaan. Hän oli ystävällinen ja avulias, suorapuheinen, nöyrä ja lojaali. Hän oli aina valmis hauskanpitoon ja seikkailuihin, eikä hänessä ollut mitään häijyä. Hänellä oli valtava elämänjano, valokuvaaja Justin Thomas sanoo kirjassa.

– Hän oli rauhallinen sielu, joka oli onnellinen, kun sai olla elossa, elää nopeasti ja nauttia jokaisesta hetkestä. ”Liian nopea elämään, liian nuori kuolemaan”, kuten se vasemman käsivarren tatuointikin sanoi,

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?