Pave Maijanen kärsii parantumattomasta sairaudesta – ALS vei muusikon voimat - Viihde - Ilta-Sanomat

Pave Maijanen kärsii parantumattomasta sairaudesta – ALS vei muusikon voimat

Pave Maijanen täyttää torstaina 70 vuotta. Merkkipäivän juhlintaa varjostaa vakava sairaus. IS:n haastattelussa Maijanen käy läpi elämäänsä ja yhteistyötään muun muassa Dingon, Hurriganesin ja Wigwamin kanssa – sekä hittejä pursunnutta soolouraansa.

Pitkän uran tehnyt muusikko Pave Maijanen kertoo kärsivänsä ALS-taudista.­

1.9. 5:28 | Päivitetty 1.9. 7:00

– Mielestäni urani on ollut värikäs ja pitkä, 50 vuotta ammatissa on kohtuullinen pätkä.

Näin viestii IS:lle Pave Maijanen.

Syntymäpäivää sankari viettää 3. syyskuuta kutsumattoman vieraan kanssa: puolitoista vuotta sitten Pavella todettiin ALS, sairaus, joka rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja.

Sairauden takia siis haastattelukin tehdään sähköpostitse.

– Tää ALS on nakertanut mua syksystä 2018 asti, ja aika huteraa alkaa meno olla.

Syksyllä 2018, kun sairauden ensioireet alkoivat, Pave nähtiin vielä erityisellä kiertueella. Hän esiintyi loppuunmyytyjen katsomojen ääressä Wigwam-yhtyeen 50-vuotisjuhlakeikoilla muun muassa Helsingissä, Turussa ja Tampereella.

Dave Lindholm, Affe Forsman ja Pave Maijanen vuonna 2005.­

Pave soitti bassoa upeasti, kuinkas muuten. Sairaus ei näkynyt eikä kuulunut katsomoon saakka.

Bassoa Maijanen oli soittanut jo Pepe Wilbergin Pepe & Paradisessa 1970-luvun alussa – sekä muun muassa saman vuosikymmenen superbändeissä Royals (yhdessä Albert Järvisen ja Ippe Kätkän kanssa) sekä Rock`n`Roll Bandissa (Dave Lindholmin ja Affe Forsmanin kanssa).

Hän ei kuulunut Wigwamin kokoonpanoon sen aktiivivuosina, mutta oli tuottamassa bändin klassikkolevyä Nuclear Nightclub (1975).

– Nuclear nightclub -sessio toimi oivallisesti, koska valmistelut etukäteen olivat täsmälliset ja huolelliset, sehän on aina ehdoton edellytys homman onnistumiselle. Omassa roolissani tuottajana onnistuin ilmeisen hyvin, kun jälkeenpäin projektia muistelee.

Syyskuussa 2018 Wigwamin englantilaissyntyinen laulaja Jim Pembroke oli tullut nykyisestä kotimaastaan Yhdysvalloista Suomeen, ja lavalla nähtiin harmaantuneita, mutta upeassa soittokunnossa olleita suomalaisen rockin legendoja.

Maijasesta tuntui hyvältä olla yksi joukosta. Keikat olivat hänen mielestään ”todellista juhlaa”.

– Oli uskomattoman hienoa olla basistina bändissä, jota olin aina ihaillut. Nucleariin verrattuna roolitukset olivat muuten ennallaan, paitsi Mossen (Måns Groundstroem) sijasta minä soitin bassoa ja Jukka Gustavsson oli upea lisä ryhmään. Ei se musa mitään tekohengitystä tarvinnut, se heräsi eloon Jallukan kellarin treeneissä aikaisemmin kesällä, ja se tapahtui silmänräpäyksessä.

Lappeenrannassa varuskunta-alueella lapsuuttaan viettänyt Pekka Maijanen osoitti musiikillista lahjakkuutta jo varhain.

– Minulla on muistikuva lastentarhasta. Siellä oli piano, ja kun tapailin sillä jotain melodiaa ja lopulta löysin, niin joku tädeistä totesi, että tuo poika on musikaalinen. Soittaminen on kuuntelemista ja siihen perustui useiden soittimien räplääminen. Toinen syy oli tietysti valtava halu ja into saada ääntä irti vaikka mistä.

Pave Maijanen vuonna 1981.­

Ennen kuin Pekasta tuli nuoruusvuosina Pave, hän oli löytänyt jo musiikin. Ensin ihan kodin radiosta, joka sai ennen instrumenttien käsiin saamista laulamaan.

– Laulettu on niin kauan kuin muistan. Sehän on aluksi matkimista, radio oli mystinen loota pienelle kakaralle. Olavi Virrasta lähtien kaikki musa, mitä sieltä tuli, teki syvän vaikutuksen ja mukana hoilattiin.

Vaikka Maijanen on soittanut monissa bändeissä nimenomaan bassoa ja hän hallitsee ammattimaisesti kaikki bändi-instrumentit kitaroista rumpuihin ja kosketinsoittimiin, hän on ollut tavattoman taitava laulaja. Jos suomalaisessa popissa tai rockissa on tarvittu pätevää lauluharmonioiden tekijää ja osaajaa, paikalle on usein kutsuttu Maijanen.

– Stemmalaulu tuli kuvioihin kouluajan bändeissä 1960-luvulla, niissä laulettiin kolmiäänisesti. Se oli todella kunnianhimoista. Laulun kohdalla mulla ei kuitenkaan ole varsinaisia esikuvia ollut.

Pepe Willberg, Pave Maijanen, Kirka ja Hector esiintyivät yhdessä Mestarit Areenalla 200-vuotisjuhlakonsertissa.­

Niinpä Pave Maijaselta on irronnut suomalaisen musiikkihistorian aarteistoon niinkin erilaisia nappisuorituksia kuin soolouran kappaleet Lähtisitkö ja Jano – ja vastaavasti 1970-luvun räväkät rokit, esimerkiksi I`m Gonna Roll.

– Kyllä rokki ja iskelmä vaativat laulajalta omanlaisensa asenteen ja tekniikan. Näin voin sanoa, koska noita molempia alueita on melkoisesti koluttu.

Vuonna 1984 Maijanen-soololevylleen Pave lauloi itse kuorona Lilja, ruusu, kirsikkapuu. Biisi osui aikaan, jolloin monet suomalaiset laulajat olisivat tarvinneet nykyisin tavallista auto-tune -studio-ohjelmaa virheäänien poistamiseen. Maijanen ei tosiaankaan tarvinnut!

– Lilja, ruusu, kirsikkapuu on mulle yksi stemmalaulun kiteytymä. Teimme sen Pepen kanssa jo kerran 1970-luvun alussa englanniksi, kun Paradise teki Yleisradiolle kantanauhoja. Laulun sovitti Markku Johansson ja hän oli sitten taas jeesaamassa, kun tein sen yksin. Ja hyvin se onnistui!

Pave Maijanen edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1992.­

Muiden apuna Pave Maijanen on toiminut paljon myös itse. Studiotuottajana hän on nähnyt suomalaisen rockin ja popin laajemmin kuin pelkästään omaan uraansa keskittynyt muusikko.

Studiotuottajana Maijanen toimi muun muassa näissä levytyksissä: Hurriganes: 10/80 (1980), Dingo: Kerjäläisten valtakunta (1985), Smack: Radical (1988) ja Balls: Balls Change When Balls Want To Change (1993).

Mitä kertookaan Maijasen persoonasta hänen ammattitaitonsa lisäksi, että hän on osannut työskennellä isojen persoonien kanssa? Hän on toiminut rakentavasti ja tuloksekkaasti niin Pembroken, Remu Aaltosen, Neumannin kuin myös Smackin ja Ballsin erittäin katu-uskottavien rokkareidenkin kanssa.

– Minussa on diplomaattista joustavuutta. Uskon, että mielipiteitäni on kunnioitettu.

Pave Maijanen Emma-gaalassa helmikuussa 2020.­

Useimpien levytysten hän mainitsee olleen sujuvia. Maijanen on edellyttänyt kaikilta yhteistyökumppaneiltaan sitoutumista huolelliseen ennakkotyöskentelyyn – ja saanut takavuosien villeimmätkin persoonat ymmärtämään sen arvon. Studioon on menty tarkan työsuunnitelman kanssa.

Ilman tiukkaa käsikirjoitusta menestyi kuitenkin yllättäen Mestarit, Paven, Kirkan, Hectorin ja Pepe Wilbergin kokoonpano, joka veti vuosituhannen vaihteessa täyteen niin Hartwall Arenan kuin olympiastadioninkin.

– Se oli rento juttu, jossa ainoana kässärinä oli biisilista!

Euroviisuissa Pave Maijanen edusti Suomea vuonna 1992. Hänen oma sävellyksensä ja Hectorin sanoitus Yamma Yamma sijoittui loppukilpailun viimeiseksi. Siitä alkoi uran laskukausi, joka loppui Mestarien jättisuosioon.

Soolouralla menestystä oli tullut reilusti läpi 1980-luvun. Kun Pave rohkaistui kirjoittamaan sanoituksia myös suomeksi, hän nousi yhdeksi vuosikymmenen suosituimmista artisteista.

– Olen ollut todella sekatyömies musa-alalla, muutokset ja hyppäykset tyylistä toiseen eivät mielestäni ole vaatineet erityistä hiomista. Olen aina itse kokenut muutokset riittävän luontevina.

– Sen sijaan suomeksi kirjoittaminen oli isompi temppu. Se vaati enemmän selkärankaa. Mutta ekan biisin, Pidä huolta, menestys loi pohjan jatkaa eteenpäin.

Miltä menestys ja sen ajoittainen menettäminen ovat tuntuneet?

– 1980-luvulla tullut menestys ei hirveästi kohauttanut. Ainahan se hyvältä tuntuu, mutta jalat pysyivät maassa. Kuoppia ja kukkuloita on ollut reilusti reissun varrella.

Rikastuttajia Maijasen elämässä ovat olleet pitkäaikainen puoliso Liisa, kaksi lasta – ja neljä lastenlasta.

Pave Maijanen pokkasi vuoden albumi -palkinnon Emma-gaalassa vuonna 2000.­

Tärkeää on ollut myös veteraanijääkiekkoilu, jota Maijanen on harrastanut vuosikymmenten ajan rokkihenkisessä Pietarinkadun Oilersissa. Hyväntekeväisyystempauksistaan tunnetussa joukkueessa pelaa Pave Maijasen ja muun viihdeväen rinnalla Jari Kurrin kaltaisia entisiä huippukiekkoilijoita.

Sairauden takia pelaaminen on jäänyt, Pave ”Pahvi” Maijanen ei ole päässyt Oilersin treeneihin aikoihin.

– Poika alkaa oikeasti olla pahvia. Lisänimi ”Pahvi” tuli Oilersilta jo kauan sitten: sen riveissä en ole edustanut aivan atleettisinta kärkeä!

Myös soittaminen on jäänyt.

– Soittimet menivät myyntiin viime syksynä, kädet eivät enää pelanneet. Mutta ei siitä huonoja fiiliksiä tullut. En ole keräilijä, ja nuo skitat, bassot ynnä muut menivät hyviin käsiin. Laulu hiipui samaan tahtiin. En muutenkaan tunne katkeruutta, vaan enemmänkin kiitollisuutta kaikesta, mitä on nähty ja koettu.

Torstaina Pave Maijanen juhlii 70-vuotista taivaltaan nautiskellen.

– Synttäripäivänä aion kulauttaa yhden tiukan IPAn!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?