Hannele Lauria, 67, kutsutaan diivaksi, sillä hän ei suostu katsomaan omia elokuviaan – täräyttää suorat sanat elokuvapiireissä yleistyneestä ilmiöstä - Viihde - Ilta-Sanomat

Hannele Lauria, 67, kutsutaan diivaksi, sillä hän ei suostu katsomaan omia elokuviaan – täräyttää suorat sanat elokuvapiireissä yleistyneestä ilmiöstä

Hannele Lauri näyttelee ensimmäistä kertaa yksin elokuvan pääroolissa. Silti häntä ei tulla näkemään leffan ensi-illassa.

Koronakriisi siirsi Hannelelta jopa kolmen tv-sarjan kuvauksia, mutta Johanna Vuoksenmaan elokuvaa tehdään jälleen.­

16.8. 14:11

70 on vain numero. Kuulostaa fraasilta, jonka seniorikansalainen voisi keksiä. Sloganilta, jolla omaa ikää pyritään vähättelemään. Sitäkin. 70 on vain numero on myös Johanna Vuoksenmaan uusi elokuva, jota tähdittää Hannele Lauri, 67.

Elokuva kertoo suositusta laulajasta, Seija Kuulasta ja leffa on hänen kasvutarinansa. Fiktiivinen tarina on myös kunnianosoitus suomalaisille naisartisteille. Elokuvaa on kuvattu pitkin kesää Tampereella.

– Hyvin on mennyt kuvaukset, Hannele kertoo puhelimessa.

– Samalla on kuitenkin ollut todella raskasta. Elokuvassa on vain muutama kohtaus, missä en ole mukana. Onneksi meillä on loistava porukka ja Johanna on loistava ohjaaja. Sinne on aina kiva mennä, kun porukka on mukavaa.

Hannele ei ole aiemmin näytellyt yksin elokuvan pääroolia.

– Olen mä ollut päärooleissa, mutta en yksin ja näin paljon. Että sillä lailla tämän voi laskea ensimmäiseksi.

Painaako vastuu?

– Väsymys mua painaa, Hannele nauraa.

– Kaikesta aina selviää, kun pääsee sinne kuvauspaikalle. Johannan vaikutus on niin suuri. Itse sitä tekee vain parhaansa. Mitään pakokauhua ei ole tullut. Mulla on varma luotto koko ryhmään. Myös vastanäyttelijät, kuten Mikko Nousiainen, Misa Palander, ja Marja Packalén ovat mahtavia. Sitten mä olen päässyt tapaamaan Lauri Tähkän, ja Erin kävi yhdessä kohtauksessa. Eppu Normaalin Juha Torvinen on mainio. Hän näyttelee manageria. Ihanan kova mies puhumaan.

Hannele Lauri eläytyy Seija Kuulaksi.­

Elokuvan tiedotteesta löytyy mainoslause: ”Vaikka jumalattaret eivät täytä vuosia, voi elämä tuoda eteen asioita, joissa ikä onkin voimavara”.

Onko näin?

– Hän on vähän jumalatar, tämä Seija Kuula. Hän elää omassa kuplassaan ja todellisuus sen takana onkin jotain aivan muuta. Se on mielenkiintoista, että tuon ikäisenä... Jestas, enhän mä voi juonta kertoa. No, se on rakkaustarina, joka pääsee välillä lehtien lööppeihin.

Hannelen eläytyminen Seijan rooliin on käynyt kivuttomasti. Naiset ovat suunnilleen saman ikäisiä ja esiintyvinä taiteilijoina he ovat kohdanneet samanlaisia haasteita.

– Hyvin on sujahdettu. Ymmärrän tätä Seijaa todella hyvin. Mitä hän on kokenut ja mitä joutuu kokemaan. Hän joutuu nöyrtymään monessa asiassa, ja sitten tapahtuu jotain todella traagista. Seija yrittää epätoivoisesti, mutta ikä on hänelle myös ongelma, niin kuin se on monelle esiintyvälle artistille oikeassakin elämässä. Ymmärrän hyvin, että iskelmälaulajan pitäisi näyttää hyvältä. Seija ei ole sitä, miltä hän ulospäin näyttää.

Elokuvassa on paljon tasoja.

– Elokuva on tietyllä tavalla kunnianositus suomalaisille iskelmätähdille, kuten esimerkiksi Katri Helenalle, Lea Lavenille, Paula Koivunimelle, heille kaikille. Leffassa näytetään laulajan arki. Lavalle et saa tuoda ongelmiasi, vaikka mikä painaisi.

Iskelmäporukka on ollut ennen elokuvan tekemistä Hannelelle täysin vierasta poppoota.

– Näyttelijänä osaan näytellä laulajaa, vaikka en tunnekaan iskelmälaulajia. Kaikkea on joutunut näiden vuosien aikana tekemään, sujahtamaan moneen rooliin. Olen seurannut nyt laulajia paljon. Muun muassa Kaija Koo on mukana elokuvassa. Apua en ole sentään joutunut pyytämään.

Hannelessa on yksi vahva piirre. Itsekriittisyys. Se on mennyt jopa niin pitkälle, että näyttelijää ei nähdä omien ensi-iltojen yleisössä.

– Tämänkin leffan kohdalla mä teen niin, että tulen vain siihen alkuun ja sitten lähden pois. Normaalisti en tule edes niin pitkälle. En varmana aio katsoa sitä elokuvaa ainakaan yleisön seassa.

– Mä olen niin kriittinen itseäni kohtaan, vaikka sanottaisiin mitä. Yhden näyttelijän kanssa on jo sovittu, että mennään drinkeille sillä välin, kun muut ovat elokuvissa. Ei haukku haavaa tee -sarja, en katsonut sitä, Keihäsmatkat, en katsonut. Mä olen vähän tämmöinen, mutta saatan kotona yksin katsoa.

Mediassa Hannelesta on luotu tietyntyyppinen kuva, jota hän ei itse tunnista. Häntä on kutsuttu jopa diivaksi.

– Mä en ole diiva, mutta en toisaalta mieti, mitä ihmiset musta ajattelee. Se oman elokuvan katsomisen välttely on mun oma pelko. Siksi käytökseni tulkitaan helposti niin, että diivahan se on.

Monet näyttelijät haluavat puhua lehdistölle vain työstään, mutta sinä et kuulu samaan sakkiin?

– No,en todellakaan kuulu. Totta kai mä puhun tästä uudesta elokuvasta nyt, kun se on haastattelun aihe. Mutta mulla nousee aina niskakarvat pystyyn, kun näyttelijät kehuvat itseään. Työ puhukoon puolestaan. Mä en jaksa jankuttaa. En jaksa sitä analysointia, mitä varsinkin teatterissa tapahtuu vielä harjoitusten jälkeenkin.

Samaan hengenvetoon Hannele painottaa, että roolit eivät jää hänellä päälle.

– Seija Kuula ei tule kotiin. Ei siitä tulisi mitään, jos pyörisin tuolla Seijana. Kyllä mä tunnen niitäkin näyttelijöitä, joilla rooli jää päälle. Vanha sanonta kuuluu, että pitää osata hypätä kaivoon, mutta sieltä pitää päästä myös pois. Mun psyyke ei ole sellainen, että rooli jäisi päälle. Se on se hetki, kun kameran lamppu syttyy, niin sitten olen taas se Seija.

Hannelen herkkyys tulee esiin, kun hän puhuu työstään. Sama herkkyys näkyy myös arjessa.

– Mä olen yliherkkä. Mä reagoin kaikkeen. Vaikka kälkättäisin kuinka, näen aina ihmisten ilmeet ja reagoin heidän äänensävyynsä. Epäoikeudenmukaisuus saa mut suuttumaan. Eikä sen epäoikeudenmukaisuuden tarvitse edes kohdistua minuun. Mä en voi esimerkiksi katsoa sellaisia dokumentteja, joissa joku laitetaan syyttömänä vankilaan.

Toki reagointi on aina tilannekohtaista.

– Olen sellainen suoraanpuhuja. Älkää silti luulko, että sanon kaiken, mitä ajattelen. Silloin olisin kyllä ihan yksin. Olen nopeasti leimahtava, jos joku ärsyttää. Mutta se menee heti ohi. En ole pitkävihainen, enkä kestä sitä. Voin suuttua, mutta kohta voin ihan normaalilla äänellä taas kysyä jotain.

Koronakriisi siirsi Hannelelta jopa kolmen tv-sarjan kuvauksia, mutta Johanna Vuoksenmaan elokuvaa tehdään jälleen.­

Hannele teki yli 40 vuoden uran teatterissa. Nyt hän näyttelee vain kameran edessä.

Vieläkö nouset joskus lavalle?

– On mua pyydetty, mutta ei ole mitään hinkua. Teatterissa on aina koko se elämän aikatauluttaminen: aamu, ilta, aamu, ilta. Se riitti mulle. Teatterivuodet olivat hienoja vuosia, mutta huomasin jo ennen 63:a ikävuotta, että alkaa riittää. Nyt olen iloinen siitä, että saan tehdä mitä haluan.

Asiaa auttaa, että Hannella ei jäänyt tekemättä yhtään roolia.

– Kaikki on tehty, mitä olen halunnut. Hamletin Ofelia, Lokin Nina, Muskettisotureiden Milady Winter, Veijo Meren Iso vaalee ja vaikka mitä. Meri oli muuten vaimonsa kanssa katsomassa meidän esitystä. Vaimo totesi Merelle, että tämähän on paljon hauskempi kuin sinun kirjasi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?