Neljä tunnettua suomalaista kertoo, mikä sai heidät lopettamaan alkoholinkäytön: ”Lopulta viina ei ollut enää ilontuoja, vaan ilonviejä” - Viihde - Ilta-Sanomat

Neljä tunnettua suomalaista kertoo, mikä sai heidät lopettamaan alkoholinkäytön: ”Lopulta viina ei ollut enää ilontuoja, vaan ilonviejä”

Ilkka Vainio, Joel Hallikainen, Laura Paloheimo ja Sana valitsivat raittiin elämän.

Julkaistu: 2.8. 6:58

Viikolla juontaja Sami Hintsanen kertoi ryypänneensä elämänsä aikana ainakin kaksi omakotitaloa, yhden firman ja useita ihmissuhteita – ennen kuin korkki meni kiinni. Nyt neljä tunnettua suomalaista kertoo, mikä sai heidät raitistumaan.

– Jos olisin jatkanut dokaamista, olisin kuollut syöpään kankkusessa ja vahvassa vesikampauksessa, juuri paksusuolensyövästä toipunut kansantaiteilija Ilkka Vainio toteaa vakavana.

– Jos olisin juonut, kaikki syövän oireet olisivat menneet krapulan piikkiin ja lääkäri jäänyt tapaamatta.

Kun Vainio joi, hän joi paljon.

– Myin aikoinani levy-yhtiöni ja olin sen jälkeen vuoden kilpailukiellossa. Silloin kilpailin vain itseni kanssa. Katselin takkahuoneessa Martti ”Huuhaa” Innasen tauluja ja join kaksi pulloa brandya päivässä, lauluntekijä huokaa.

Isokaan määrä viinaa ei enää oikeastaan vaikuttanut Vainioon.

– Pystyin aina urheilemaan. Frederikillä oli toisessa kädessä tennismaila ja toisessa kossupullo, mulla koripallo ja brandypullo. Aamupuurossakin oli Veterano-silmä, nyt mennään voisilmällä.

Alkoholin jättämiseen liittyi monenlaisia epäilyjä.

– Pelkäsin, että miten ystävilleni käy? Jättävätkö he minut, jos raitistun? Ajattelin oikeasti, että selvänä mulla ei ole enää kavereita.

Vainio kertoo, että jossain kohtaa isokaan määrä viinaa ei enää vaikuttanut häneen.

Vainion raittius täytti juuri kolme vuotta.

– Kolmas kesä selvin päin! Aurinko polttaa nahkaa, eikä viina varjossa maksaa, laulaja intoutuu runolliseksi.

Viimeisen kerran Vainio joi itsensä jurriin Jurmalan pusikoissa alan harrastajien kanssa.

– Jätin heille vuoden kulhostipendin ja kävin vielä Karjala Barissa kaatuilemassa. Siellä päätin lopullisesti, että lopetan, pidän omat hampaat ja elvytän maksani.

– Nyt otan terasseilla ja keikoillani unohdetut blandikset ja aloitan keikan sanoilla: ”Arvoisa juhlaväki, ei mitään hätää, olen nykyään selvinpäin, enkä juo teidän viinoja.” Se myös tarkoittaa, ettei jengi tule väkisin enää tuputtamaan mulle viinaa.

Ile Vainio on nauttinut raittiista elämästä jo kolmen vuoden ajan.

Vainio kertoo, että vaikka hän on itse raitistunut, häntä ottaa päähän raivoraittiit ja moralisoivat ylituomarit. Ne, jotka katsovat nenävarttaan pitkin heitä, jotka vielä käyttävät alkoholia.

– Se on mukava harrastus ja seurustelujuoma, mutta mulle harrastuksesta tuli työ ja lopulta ylityö, mistä jouduin maksamaan reilun hinnan. Aina kosteiden seminaarien jälkeen meni päiviä selvitellessä sekoiluja. Alkoholi on iloinen asia, mutta liikakäyttö muuttaa usein ilon suruksi.

Selvänä Vainion keikat toimivat ja kynä kulkee, tulee uusia hyviä lauluja.

– Veterno-brandyn maahantuojatkin onnittelivat, kun lopetin. Sanoivat, että olet juonnut sata tynnyriä brandyä, nyt juodaan välivedet, mitä muille painotit jo 20 vuotta sitten.

Kyllä Vainio vieläkin viinan kanssa ”läträä”, harrastuspohjalta.

– Teen ystävilleni – niille, jotka osaavat ottaa – lahjaksi Ystävän Pulloja, joka on aivan oma sekoitukseni, mies myhäilee.

Alkoholi korvautui makealla

Kirjailija Laura Paloheimo jätti alkoholin vuonna 2015. Tuolloin tunneterapeutiksi opiskellut Paloheimo oppi, mitä haittaa alkoholista voi tunne-elämälle olla.

– Siellä käytiin tosi syvällä tasolla läpi elämän kaarta ja elämäkokemuksiin liittyviä tunteita, purkamattomia asioita. Suositus oli, ettei tunteita turruttaisi millään ylimääräisellä.

Juomisen lopettaminen tuntui järkevältä. Paloheimo oppi tunnistamaan tilanteet, joissa usein turvautui alkoholiin. Hän ei pitänyt tietoisuuden hälvenemisen tunteesta, joka siitä usein seurasi. Kolme vuotta juomatta oltuaan kirjailija huomasi, että pärjäsi ihan hyvin.

– Menin kaikkiin tilaisuuksiin niin, että tarkkailin itsessäni sitä, miltä minusta tuntuu. Mietin jännittikö minua, olinko hermostunut.

Paloheimo arvelee, että alkoholin juomisesta oli tullut tapa, joka liittyi ihmisten kohtaamisen jännittämiseen. Kun tavasta pääsi eroon, kirjailija hämmästyi.

– Olin että okei, näin iso numeroko sen piti olla! Loppujen lopuksi ei niissä tilanteissa ollutkaan yhtään mitään ihmeellistä.

Laura Paloheimo täyttää pian 50 vuotta.

Juomisen lopettamisella oli kuitenkin yllättävä seuraus: kirjailija jäi sokerikoukkuun.

– Kun alkoholin jätti, huomasin että aloin puputtamaan kaikenlaista makeaa. Addiktio kohdentui sokeriin, ja sitä piti todellakin työstää. Karkeista ja herkuista luopuminen oli paljon vaikeampaa. Se on niin arkipäiväistä ja hyväksyttyä, mennään jätskille tai syödään irtokarkkipussi kun mennään leffaan.

Paloheimo huomasi, että herkuttelusta tuli samalla tavalla krapulainen olo kuin juomisesta. Kun addiktiosta pääsi eroon, oma ajattelu kirkastui. Kirjailija ei kuitenkaan ajattele mustavalkoisesti: automatkalla voi napsia muutaman karkin jos siltä tuntuu, mutta pussikaupalla nameja ei enää kulu.

Paloheimo arvelee, että alkoholin juomisesta oli tullut tapa, joka liittyi ihmisten kohtaamisen jännittämiseen.

Puolen vuoden kuluttua 50 vuotta täyttävä kirjailija haluaa vaalia terveyttään.

– Ei ole hinkua juoda, kehokin on herkistynyt. Alkoholi vie yöunet ja aiheuttaa sydämentykytystä. Jos haluan maistaa jonkun lasista punaviiniä, niin äkkiä tulee jo juodessa päänsärky. Se on vähän lähtenyt kuljettamaan itse itseään, ei vain maistu.

”Join salaa ja pelkäsin paljastuvani”

Viihdetaiteilija Joel Hallikainen on jättänyt juovutusjuomat jo aikoja sitten.

Hän kertoo, että alkoholi ei ollut hänelle enää lopulta aine, vaan paikka.

– Tein paljon töitä ja elämä tuntui harmaalta ilman rentoutumista. Näin siitä aineesta tuli mulle pikkuhiljaa paikka, jonne liu’uin. Säätelin omaa jaksamistani alkoholilla, laulaja kuvailee silloista suhdettaan alkoholiin.

– Lopulta viina ei ollut enää ilontuoja, vaan ilonviejä. En ollut rapajuoppo, vaan kaappijuoppo. Join salaa ja pelkäsin koko ajan paljastuvani. Annokset myös suurenivat.

Raitistuminen oli Hallikaiselle kymmenien vuosien prosessi, sillä alkoholi oli kuulunut hänen elämäänsä murrosiästä asti.

– Se kuului bändikuvioihin, se kuului keikkahommiin.

Lauluntekijä sai pidettyä työnsä ja perheensä kunnossa, mutta kun 50-vuotispäivä alkoi kolkutella ovea, mies tunnisti, että kaikki ei ole hyvin.

– Menin Minnesota-hoitoon.

Raitistuminen oli Hallikaiselle kymmenien vuosien prosessi, sillä alkoholi oli kuulunut hänen elämäänsä murrosiästä asti.

Minnesota-hoito on alkoholismin ja päihderiippuvuuden hoitoon kehitetty hoitomalli, jolla on vuosikymmeniä pitkä historia. Yksi hoidon perusajatuksista on, että päihderiippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa voimakkaasti myös läheisiin.

– Se hoitoon kuuluva läheiskohtaaminen oli kauhun paikka. Se, kun omaiset tulevat vuorollaan kertomaan, miten he ovat kokeneet juomiseni. Alkoholia käyttävällä on usein erittäin valheellinen kuva omasta toiminnastaan ja omasta rentoutumisestaan. Ihmiset ovat noissa tilanteissa hyvin ahdistuneita. Vaikka ollaan paikalla, ei olla läsnä. Minäkin ajattelin, että eihän minulla ole ongelmia, koska en ole väkivaltainen, enkä heilu humalassa. Siinä on ihan toinen todellisuus menossa.

Enää alkoholi ei aiheuta muusikolle kiusauksia.

– Olen ajatellut asian niin, että olen kuin diabeetikko. Sairaus pitää tiedostaa, niin sen kanssa pärjää. Ja tänä päivänä en halua menettää sitä tasapainoa, jonka olen saavuttanut.

Muiden juominen ei ole taiteilijalle ongelma.

– Voin aivan hyvin istua juovassa seurassa, mutta kun sitä hirveä aletaan kaatamaan kolmatta kertaa, lähden pois, Hallikainen naurahtaa.

Hän kertoo esimerkin:

– Olin juuri aivan älyttömän kivoilla synttäreillä. Kaikki oli laitettu todella hienosti. Sitten kun porukka rupesi juopumaan, ilmoitin meneväni nukkumaan, että heräisin aamulla pirteänä. Ja tämä kaikki tapahtui hyvässä hengessä.

Bileputket maksettiin pikavipeillä

– Muistan vaan sen fiiliksen, kun istuin mun parvekkeella, join siideriä ja vedin röökiä. Aloin yksinäni miettiä, että ei helvetti, olen pilannut ihan kaiken. Eihän tässä elämässä ole mitään järkeä ja mitä mä olen tehnyt itselleni.

Tuona heinäkuisena iltana tasan viisi vuotta sitten poppari Sana, eli Sanna Rönnberg, 30 jätti alkoholin seinään. Alkoholista oli tullut elämää määrittävä tekijä ja lopulta syy pahaan velkakierteeseen.

– Elin ennen hyvin sekavaa elämää ja kaikki oli levällään. Ei saanut oikein mitään aikaiseksi ja olin tosi pahoissa veloissa, Sana muistelee.

Juomiskierteestä aiheutui Sanalle tuhansien eurojen pikavippilasku, jonka hänen isänsä joutui kuittaamaan.

Espoossa kasvanut Sana kertoo rahoittaneensa juomista ottamalla pikavippejä. Lopulta niitä kertyi niin paljon, että isän piti maksaa tyttären velat pois. Pikavippejä oli kertynyt useiden tuhansien eurojen edestä.

Juomisella oli myös tapana lähteä aina lapasesta. Joka kerta kun korkki aukesi, juominen saattoi kestää päiväkausia. Alkoholi maistui myös aamuisin ja silloin, kun Sana oli yksin.

– Se oli kaukana sellaisesta kavereiden kanssa hauskanpidosta.

Kun kaverit alkoivat huomautella juomisesta, muusikko yritti jättää alkoholin useita kertoja. Silloin hän kuitenkin vain halusi todistella asiaa muille, ja tutut juomistavat palasivat aina takaisin kerta toisensa jälkeen.

Sana on aiemmin kertonut IS:lle, että nuoruusvuosissa on pitkiä mustia aukkoja, joista hän ei muista mitään.

– Kun pohdiskelin näitä asioita parvekkeella, silloin myös ensimmäistä kertaa tajusin olevani alkoholisti.

Sanalla on nuoruusvuosissaan mustia aukkoja, joista hän ei muista mitään.

Päätös lopettamisesta oli ratkaiseva, sillä muusikon elämä on tehnyt täyskäännöksen raitistumisen jälkeen. Elämä on rauhoittunut ja asettunut uomiinsa Oulussa.

– Nyt elämä on mukavaa, tasapainoista ja voin hyvin. Kaikki muuttui.

Sana käsittelee kokemuksiaan musiikin kautta, sillä nuoruuden päihdeongelmista on riittänyt ammennettavaa omiin sanoituksiin. Vuosien varrella hän on tehnyt yhteistyötä Aikakoneen Sanin ja Happoradion Aki Tykin kanssa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?