Tukholman seurapiireissä viihtynyt Pauliina Littorin tuntee todellisen luksuselämän – paljastaa yhden seikan, joka saa hänet voimaan pahoin - Viihde - Ilta-Sanomat

Tukholman seurapiireissä viihtynyt Pauliina Littorin tuntee todellisen luksuselämän – paljastaa yhden seikan, joka saa hänet voimaan pahoin

Pauliina Littorin sanoo, että sana luksus muuttuu kokemuksen ja tiedon myötä.

Julkaistu: 25.7. 17:44

Televisiosta tutut muoti- ja antiikkimaailman asiantuntijat Pauliina Littorin ja Mirva Saukkola tietävät, mitä on todellinen luksus.

Kun taideasiantuntija Pauliina Littorin ja Antiikki & Design -lehden päätoimittaja Mirva Saukkola istuvat saman pöydän ääreen, aiheet eivät ole niitä tavallisimpia.

Puhutaan Venäjän viimeisen tsaarittaren ristipistomunista, ulkomailla teetetyistä kauluspaidoista, joihin on saanut itse valita langat ja lapsena tädiltä saadusta isosta timantista.

Nämä naiset tuntevat antiikkimaailman kuin omat taskunsa.

He ovat molemmat filosofian tohtoreita ja televisiosta tuttuja muoti- ja antiikkimaailman kommentaattoreita.

Nyt Ilta-Sanomien tikkakisassa he puhuvat luksuksesta.

– Voin huonosti fyysisesti, jos minulla on rumia esineitä ympärillä, Pauliina Littorin sanoo.

– Esteettisyys ravitsee minua paljon.

Pauliina Littorin tuntee luksuksen paitsi työnsä, myös edellisten avioliittojensa kautta. Viime vuonna hän erosi ruotsalaisesta miehestään.

Avioliittonsa kautta hän pääsi ruotsalaisen yläluokan juhliin ja tutustui muun muassa Ruotsin kuningasperheeseen.

Yläluokkaisissa piireissä nainen ei esimerkiksi saanut juoda viinilasista ennen kuin mies oli skoolannut hänelle.

– Sosiaalisella koodilla haettiin yhtenäisyyttä, Pauliina Littorin sanoo.

Pauliina Littorin ja Mirva Saukkola ovat molemmat filosofian tohtoreita ja muoti- ja antiikkimaailman kommentaattoreita.

Ihmisillä on käyttäytymiskoodit, joilla he arvioivat, oletko yksi meistä vai ulkopuolinen.

– Ihmiset suhtautuvat ja rentoutuvat eri tavoin. He uskoutuvat eri tarvoin, kun kokevat, että olet luotettava tai et ole luotettava, Pauliina Littorin sanoo.

Mirva Saukkola nyökkää. Suomessa tälle on oma termi: puhutaan kuplista.

– On Punavuoren luovien ihmisten kupla ja jossakin puolella Suomea täysin erilainen kupla, Mirva Saukkola kertoo.

Mirva Saukkola kertoo, että on väsynyt sanaan luksus. Sitä viljellään varsinkin markkinointikielessä.

–  Luksusjugurttia ja milloin mitäkin. Minä vähän kartan sanaa luksus, Mirva Saukkola sanoo.

Pauliina Littorin on samoilla linjoilla.

– Kulttuuri muuttuu. Sanalla luksus ei ole enää sama merkitys, joka on ollut vaikka 20 vuotta sitten, hän sanoo.

Mirva Saukkola puhuisi mieluummin elämyksistä.

–  Ihmiset haluavat luksuksen sijaan unohtumattoman korkeatasoisen elämyksen, hän sanoo.

Entisenä muotilehden päätoimittajana Mirva Saukkola on työskennellyt muodin parissa pitkään. Vaatteissa arvostetaan hänen mukaansa nyt esimerkiksi kestävyyttä ja luotettavuutta.

–  Tällä hetkellä luksusta muodissa on vaikkapa vintage tai second hand -vaatteet, jotka voivat palvella käyttäjää vuosikymmenestä toiseen ja siirtyä käyttäjältä toiselle.

Pauliina Littorin sanoo, että sana luksus muuttuu kokemuksen ja tiedon myötä. Sen ensimmäisen suuren kokemuksen saa vain kerran.

– Mitä enemmän saa kokemusta, sitä vaativammaksi tulee, alkaa syventyä itse aiheeseen.

Mirva Saukkola uskoo, että nykyajan luksusta on, että asiat ovat merkityksellisiä.

– Näyttäminen ja statussymbolit alkavat olla jo vähän mennyttä aikaa, Mirva Saukkola sanoo.

Pauliina Littorinin mielestä statussymbolit ovat yhä osittain olemassa. Ne ovat sosiaalista koodistusta. Sille ei voi mitään. Myös tietynlaisella taiteella voidaan korostaa rooliaan yhteiskunnassa tai omassa kuplassaan.

–  Statussymbolit vaihtelevat eri kontekstissa eri maissa, eri alueilla. Jopa pienillä alueilla on eri keräilyesineistönsä, joilla hifistellään tietyissä mikroryhmissä, Littorin tietää.

–Tästä tulee kannaltani tiukka kisa, olen heittänyt tikkaa ehkä kymmenvuotiaana, kertoo Mirva Saukkola.

Helsinki on Mirva Saukkolasta tässä suhteessa hauska kaupunki. Täällä monet koodit menevät sekaisin.

– Meillä arvostetaan second handia ja kierrätystä, että tuunaat itsesi omannäköiseksi. Me suomalaiset emme ole olleet koskaan trendien orjia, ja se on tosi hieno juttu.

Ensimmäisen luksusesineensä Mirva Saukkola osti nuorena ollessaan reppumatkalla Pariisissa. Suurin osa omasta minibudjetista meni antiikkimarkkinoilta löytyneeseen art nouveau -rannekoruun.

– En tiedä, kuinka moni ihminen näkisi sen rannekorun luksuksena, mutta se oli kiehtova sukellus aikakauteen, jota emme tule koskaan elämään.

Pauliina Littorin oli kymmenvuotias, kun hän sai rakkaalta hoitotädiltä ison timanttisormuksenn ja ison meripihkasta tehdyn kaulakorun.

Koulussa opettaja kysyi häneltä, mitä sinulla on kaulassa. Arvokas meripihkakoru ei kelvannut vastaukseksi.

– En vieläkään ymmärrä, miten opettaja pystyi luokan edessä syyttämään pientä koululaista valehtelusta, että ei lapsella voi olla arvokorua kaulassaan. Se oli minusta ihan järkyttävää, Pauliina Littorin kertoo.

Usein ennen nukkumaanmenoa Pauliina Littorin selaa vielä sängyssä antiikkihuutokauppaa on line.

– Se kuuluu myös työhöni, hän sanoo.

1700-luvun kiinalaiset posliinit ovat olleet pari vuotta Pauliina Littorinin intohimon kohde.

– Minne tahansa menen, menen posliiniosastolle, hän kertoo.

–  Muutoin minua kiinnostaa tällä hetkellä barokki, rokokoo ja kustavilainen aikakausi. Se on osa sitä kokonaisuutta. Kuuntelen Vivaldia paljon, Pauliina Littorin kertoo.

 Me suomalaiset emme ole olleet koskaan trendien orjia, ja se on tosi hieno juttu.

Antiikki- ja muotiharrastuksessa molempia kiinnostaa vanhat asiat, jotka siirtyvät sukupolvelta toisella tai omistajalta toiselle. Kaikkea ei tarvitse omistaa.

– Aika pitkälle on kyse siitä, että kun käy huutokaupassa asioita läpi, oppii koko ajan vanhasta esineistöstä, Mirva Saukkola sanoo.

Pauliina Littorin on työskennellyt myös kansainvälisillä taide- ja huutokauppamarkkinoilla, joissa on erikseen antiikkiaseiden osasto.

– Sillä osastolla tietää, että ihmisillä on jo hankittuina Picassot ja keräilyautot. Silloin hankitaan vaikka korinttilaisia kypäriä ja antiikkisia haarniskoja.

Suurin osa niistä on kopioita, mutta ne, joilla on kunnon aitousvahvistus, ovat todella arvokkaita.

– Kansainvälisillä taidesijoitusmarkkinoilla näkee muun muassa jo ennen muita tahoja, jos maan talous alkaa yskiä. Silloin Picassot lähtevät kiireesti myyntiin privaatisti ulkomaille, Pauliina Littorin sanoo.

–Hyvänen aika, Pauliina Littorin sanoo kun viimeisellä tikalla tulee täysi 10.

Mirva Saukkolasta on luksusta, ettei tarvitse ostaa kertakäyttöistä tavaraa.

– On hienoa, että tavara on ollut toisen omistuksessa aikaisemmin, vaikka itämainen matto.

–  Itämainen matto ei ole enää vain varakkaiden ihmisten hankinta. Käytetyn ostamisessa on tietynlaista kärsivällisen jahtaajan puuhaa.

Mirva Saukkolan mielestä mikään ei ole yhtä turhaa kuin muutaman euron maksaneet vaatteet, joita ei ole käytetty kertaakaan.

–  Vaatteet on usein raahattu maailman toiselta puolelta. Ne ovat kaikkein kalleimpia vaatteita meidän ympäristölle, Mirva Saukkola sanoo.

Tärkeintä on, että ihmisellä on hyvä olla vaatteessaan. Se on luksusta. Hyvin valmistettu maksaa myös enemmän.

– Tähän liittyy myös eettisyys. Pikamuotivaatteista tietää, miten vähän työntekijät saavat palkakseen, Mirva Saukkola sanoo.

– Tämä on todella tärkeää, Pauliina Littorin sanoo.

– Jos t-paita maksaa viisi euroa, ei tarvitse olla matemaatikko tietääkseen, mitä tekijä siitä saa, Mirva Saukkola jatkaa.

Mirva Saukkolasta on hyvä, että mennään siihen suuntaan, ettei tavaraa tarvitse olla paljon.

– Usein ajatellaan, että luksus on vain joidenkin ihmisten asia. Ennen oli toisin. Jos mennään vaikka 1960-luvun alkuun, hyvin monet teettivät vaatteensa ompelijalla.

Pauliina Littorin teetättää omat kauluspaitansa. Hän saa valita itse materiaalit langanväristä lähtien. Paidat tilataan Helsingistä, mutta teetetään ulkomailla.

–  Se on minulle henkilökohtaista luksusta, koska arvostan käsityötä, hän sanoo.

 Usein ajatellaan, että luksus on vain joidenkin ihmisten asia. Ennen oli toisin.

Pauliina Littorin käyttää kaikkia vaatteitaan pitkän aikaa. Littorinilla on hame, jonka hän on hankkinut 23-vuotiaana sen aikaiselta häämatkalta.

–  Tiedän, että nyt pitää laihduttaa, jos hame alkaa kiristää. Se on minulle mittari, Pauliina Littorin sanoo.

Bambusukat Littorin tilaa Ruotsista.

– Bambusukat ovat minulle luksusta, vaikka saattaa tavalliselta vaikuttaakin. Olen jopa etsinyt omaa bambuprosessointilaitetta Aasiasta, jonka sijoittamista Etiopiaan harkitsin.

Sekin on hienoa, että pääsee kurkkaamaan maailmaan, joka ei ole oma maailma. Mirva Saukkola ottaa tästä esimerkiksi museot.

– Kun oma maailma on tavallisia hölkkälenkkejä, sunnuntaikäynti menneessä maailmassa tuo luksusta, hän sanoo.

Pauliina Littorin oli mukana Ruotsin yläluokkaisissa piireissä, joihin harvalla on pääsyä. Elämä oli valtavan kansainvälistä. Se viehätti.

– Joku oli Barack Obaman opiskelukaveri, isoisä julistettu pyhimykseksi tai esi-isä oli Aurinkokuninkaan ystävä.

Ensimmäisellä kerralla tunne oli kuin museossa upean taideteoksen äärellä. Ajattelee: wau! Toisella ja kolmannella kerralla jo tottuu.

Pauliina Littorin ei tuntenut koskaan Ruotsissa riittämättömyyden tunnetta.

– Olen itse kulttuurihistorioitsija ja ihmiset halusivat kysyä mielipidettäni esineistöstä.

–  Aina löytyi yhteinen sävel ihmisten kanssa ja joistain heistä tuli ystäviä. Ystävät jäivät.

Mirva Saukkola heittää 2+2 eli 4. Pauliina Littorin täyden kympin, saaden lopulliseksi tulokseksi 16 pistettä.

Ystävät kohtaavat myös tässä pöydässä. Käy ilmi, että Mirva Saukkola ja Pauliina Littorin ovat opiskelukavereita Turun yliopistosta.

He ovat myös kirjailijoita. Saukkolan uutuusromaanissa Silkkiä, safiireja ja salaisuuksia jahdataan jalokiviä.

– Kirjan tarinaan liittyy Fabergén suomalainen mestari Alma Pihl, joka teki Venäjän viimeiselle tsaarittarelle ristipistomunan, Mirva Saukkola kertoo.

Myös Pauliina Littorin yhdessä Antti Marttisen kanssa kirjoittama dekkari Kolme punaista rubiinia sijoittuu taidemaailmaan.

Kirjassa tehdään rubiinilöytö.

– Se perustuu tositarinaan vietnamilaisesta miehestä, joka piiloutui vuorille, löysi sieltä rubiineita ja menestyi, Pauliina Littorin kertoo.

Luksus putkahtaa taas kuin varkain keskusteluun.

Tärkeintä on kuitenkin asiantuntemus. On selvää, että jalokivistä ja rubiineista ei pysty kirjoittamaan ilman asiantuntemusta.

Arki on kuitenkin arkea expertillekin.

– Haluaisin alleviivata, että jos on luksukseen liittyvien asioiden asiantuntija, siitä huolimatta ei itse elä sitä luksusta, Mirva Saukkola sanoo.

– Jos on egyptologi, ei silloinkaan elä muinaisten egyptiläisten elämä, mutta on siitä kiinnostunut, hän linjaa.

– Hyvin sanottu, Pauliina Littorin komppaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?