Kommentti: Roman Polanski on kohdannut lukuisat raiskaussyytökset – palvottu ohjaaja tunnusti mieltymyksensä alaikäisiin, mutta mitä vuosia sitten todella tapahtui? - Viihde - Ilta-Sanomat

Kommentti: Roman Polanski on kohdannut lukuisat raiskaussyytökset – palvottu ohjaaja tunnusti mieltymyksensä alaikäisiin, mutta mitä vuosia sitten todella tapahtui?

Aiemmin palvotun ja palkitun elokuvaohjaajan maine on nyt tahritumpi kuin koskaan.

26.7.2020 11:30

Ohjaaja Roman Polanskin uusin elokuva Upseeri ja vakooja sai perjantaina Suomen ensi-iltansa.

Kun 86-vuotias ohjaaja helmikuussa palkittiin sen ohjauksesta Césarilla eli Ranskan Jussilla, mielenosoittajat valtasivat Pariisin kadut niin kiivaasti, että poliisi turvautui kyynelkaasuun tilanteen rauhoittamiseksi.

Erilaiset kohut ja sensaatiot ovat varjostaneet Polanskin elämää ennenkin, mutta vasta viime vuosina hänen asemansa kulttuurimaailman kaapin päällä on joutunut vakavasti uhatuksi. Syynä ovat viiden eri naisen häneen kohdistamat raiskaussyytökset, jotka koskevat kaikki vuosikymmenien takaisia tapahtumia.

Koska syyteoikeus on näissä tapauksissa jo vanhentunut, niitä ei tulla koskaan käsittelemään oikeudessa. Jää vain sana sanaa vastaan. Ketä meidän pitäisi uskoa? Polanskia, joka kiistää jyrkästi syytteiden oikeutuksen, vai naisia, jotka ovat tuoneet syytteensä julkisuuteen vasta vuosikymmeniä väitettyjen raiskausten jälkeen?

Dramatiikkaa puolanjuutalaisen Polanskin elämästä ei ole ennenkään puuttunut.

Hänen lapsuutensa natsimiehityksen aikaisessa Puolassa oli yhtä painajaista, josta hän selvisi hengissä vain hyvällä tuurilla. Hänen vanhempansa joutuivat keskitysleirille, jossa hänen äitinsä murhattiin.

Kansainvälisen elokuvamaailman huipulle kommunistisessa Puolassa varttunut Polanski nousi 1960-luvulla. Hänen Englannissa ja Yhdysvalloissa ohjaamansa Inho (1965) ja Rosemaryn painajainen (1968) olivat hätkähdyttävän tehokkaita ja psykologisesti tarkkanäköisiä kauhuelokuvia. Menestystä seurasi odottamaton tragedia.

Vuonna 1933 syntynyt puolalais-ranskalainen Roman Polanski on elokuvataiteen legendoja. Hänen mainettaan ovat toistuvasti varjostaneet syytökset seksuaalirikoksista.

Elokuussa 1969 Charles Mansonin johtaman kultin jäsenet tunkeutuivat Polanskin poissaollessa hänen kotiinsa Los Angelesissa ja murhasivat hänen neljä ystäväänsä sekä viimeisillään raskaana olevan vaimonsa Sharon Taten. Raakalaismaisen joukkomurhan motiivi yhdistettiin julkisuudessa virheellisesti Polanskin noituutta sivuavaan elokuvaan Rosemaryn painajainen.

Uuden synkän varjon Polanskin ylle heitti hänen vuonna 1977 saamansa syyte 13-vuotiaan Samantha Geimerin raiskauksesta Los Angelesissa. Seuranneessa oikeudenkäynnissä hän kiisti raiskauksen, mutta myönsi sukupuoliyhteyden alaikäisen kanssa.

Ennen tuomion julistamista Polanski pakeni Ranskaan, minkä vuoksi hän ei ole sen koommin voinut palata Yhdysvaltoihin. Myöhemmin hän maksoi muhkean korvauksen Geimerille, joka on jo pitkään toivonut, että koko tapaus unohdettaisiin.

Polanski on naimisissa näyttelijä Emmanuelle Seignerin kanssa. Pari avioitui 1989.

Kaikista kohuista huolimatta Polanski on pystynyt jatkamaan ilmiömäisen menestyksekästä uraansa Ranskassa. Suurimman voittonsa hän saavutti natsimiehityksen aikaisesta Puolasta kertovalla draamalla Pianisti (2002), joka palkittiin seitsemällä Césarilla, kolmella keskeisellä Oscarilla sekä Cannesin festivaalin Kultaisella Palmulla.

Vasta Upseerin ja vakoojan saama vastaanotto – sen saamista palkinnoista huolimatta – on paljastanut Polanskin asemassa tapahtuneen muutoksen.

Enää maailma ei halua sulkea silmiään suurten taiteilijoiden tekemiltä vääryyksiltä. Mutta ovatko Polanskiin viime vuosina kohdistuneet syytteet oikeutettuja vai ”henkisesti sairaiden ihmisten fantasioita”, kuten Polanski on niitä kutsunut?

Vuonna 2010 näyttelijä Charlotte Lewis kertoi joutuneensa Polanskin raiskaamaksi 16-vuotiaana. Kolme vuotta väitetyn raiskauksen jälkeen hän näytteli Polanskin ohjaamassa Merirosvot-elokuvassa (1986). Silloin hän myös kertoi englantilaisen News of the World -lehden haastattelussa rakastuneensa Polanskiin, joka ei kuitenkaan halunnut seksiä hänen kanssaan.

Vuonna 1999 Lewis kertoi samalle lehdelle, että heillä olikin Merirosvojen aikaan kiihkeä rakkaussuhde. Omien sanojensa mukaan Lewis kuitenkin halusi Polanskia enemmän kuin tämä häntä.

Seuraavaksi Polanskia syytti raiskauksesta nainen, joka tunnetaan julkisuudessa nimellä Robin M. Yksityiskohdiltaan hämäräksi jääneen syytteen mukaan raiskaus tapahtui Los Angelesissa vuonna 1973, uhrin ollessa 16-vuotias.

Vuonna 2017 saksalainen näyttelijätär Renate Langer väitti Polanskin raiskanneen hänet huvilallaan Sveitsin Gstaadissa vuonna 1972. Langer oli silloin 15-vuotias. Seuraavana vuonna hän esitti pientä roolia Polanskin seksipitoisessa komediassa Mikä?

Vuonna 2003 näyttelijä Harrison Ford vei Roman Polanskille Oscar-palkinnon Ranskaan.

Langerin mukaan Polanski tarjosi hänelle elokuvaroolia anteeksipyyntönä teostaan ja lupasi käyttäytyä kuvauksissa asiallisesti. Langerin mukaan näin myös tapahtui. Langer kertoi, että kuvausten päätyttyä Polanski kuitenkin raiskasi hänet uudestaan, tällä kertaa Rooman-asunnossa, jonka Langer jakoi tuolloin poissa olleiden ystäviensä kanssa.

Omien sanojensa mukaan Langer ei halunnut kertoa raiskauksista niin kauan kuin hänen vanhempansa olivat elossa. Nämä kun olivat aikoinaan järjestäneet hänen vierailunsa Polanskin luona Gstaadissa.

Langerin jälkeen Polanskia syyttävien naisten joukkoon liittyi amerikkalainen kuvataiteilija Marianne Barnard. The Sun -lehdelle antamassaan haastattelussa hän kertoi joutuneensa Polanskin hyväksikäyttämäksi kymmenvuotiaana kalifornialaisella uimarannalla.

Barnardin mukaan hän meni rannalle äitinsä kanssa. Yllättäen äiti esitteli hänelle Polanskin, joka halusi ottaa hänestä valokuvia, ensin bikineissä ja sitten alasti. Barnardin mukaan äidin poistuttua paikalta Polanski hyväksikäytti häntä seksuaalisesti.

Viimeisimpänä on Polanskin raiskaamaksi ilmoittautunut ranskalainen valokuvaaja Valentine Monnier. Le Parisien -lehden haastattelussa hän kuvailee erityisen väkivaltaista raiskausta, jonka hän kertoo tapahtuneen Gstaadin huvilassa vuonna 1975, Monnierin ollessa 18-vuotias.

Polanskin uusin elokuva Upseeri ja vakooja käsittelee kuulua oikeusmurhaa, niin sanottua Dreyfusin tapausta.

Le Parisienin mukaan Monnierin perheenjäsenet ja tuolloiset ystävät ovat vahvistaneet kertomuksen. Epäselväksi jää se, miksi kukaan heistä tai Monnier itse ei kertonut asiasta aiemmin.

Polanski on kiistänyt kaikki yllä mainitut syytteet. Vaikka jotkut Polanskiin kohdistuvista syytteistä ovat vähemmän uskottavia kuin toiset, yksikin paikkansa pitävä on liikaa.

Jo vuonna 1984 julkaistussa omaelämäkerrassaan Polanski kertoo avoimesti mieltymyksestään nuorten tyttöjen vartaloihin ja myös seksuaalisista suhteistaan alaikäisiin tyttöihin. Ei ole kovin vaikea kuvitella, että noihin suhteisiin olisi mahtunut muutama vähemmän vapaaehtoinen.

Polanskin elokuvia tuntevan on vaikea kuvitella niiden tekijää tunnottomaksi sarjaraiskaajaksi. Voisiko sellainen mies tehdä niin humaaneja, psykologisesti tarkkanäköisiä ja naiskuviltaankin vahvoja elokuvia?

Vastaus on valitettavasti: kyllä voisi. On lapsellista kuvitella, että suuret taiteilijat olisivat automaattisesti suuria ihmisiä. Taiteen historia on täynnä esimerkkejä päinvastaisesta.

Taiteilijan töitä ei silti pidä tuomita hänen elämänsä mukaan. Jos niin teemme, rovioille ei ole loppua näköpiirissä.

Juttua muokattu 26.7. klo 12.21: Upseeri ja vakooja tuli ensi-iltaan perjantaina, ei sunnuntaina.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?