Hemingway, Freddie Mercury, Churchill... Historia on täynnä kissahulluja suuruuksia – näin käsittämättömiä asioita he tekivät lemmikkiensä eteen - Viihde - Ilta-Sanomat

Hemingway, Freddie Mercury, Churchill... Historia on täynnä kissahulluja suuruuksia – näin käsittämättömiä asioita he tekivät lemmikkiensä eteen

Kissa on lumonnut ihmisiä vuosisatojen ajan. Kissat ovat kietoneet pauloihinsa niin Leonardo da Vincin kuin Freddie Mercuryn.

21.7.2020 16:09

Renessanssinero Leonardo da Vinci sen jo tiesi: ”Jokainen kissaeläin on luonnon mestariteos”.

Siinä missä da Vincin kuvaus liittyy kissojen ulkonäköön ja sulavaan liikehdintään, saksalainen kirjailija ja journalisti Kurt Tucholsky ihmettelee niiden suvereeniutta hallita ihmistä. ”Kissa on ainoa nelijalkainen eläin, joka on saanut ihmisen uskomaan, että hänen täytyy elättää sitä saamatta mitään vastapalvelukseksi”, Tucholsky on todennut.

Se ei täysin pidä paikkaansa, sillä kissalla on ollut sijansa hiiri- ja rottakantojen kurissa pitämisessä. Britannian pääministerin asunnossa Downing Street 10:ssä hoitaa edelleen virkaansa valtakunnan virallinen hiirestäjä The Chief Mouser to the Cabinet Office.

Britannian pääministerin asunnossa hoitaa hiirestäjän virkaa Larry-kissa.

Churchill menossa tapaamaan presidentti Rooseveltia vuonna 1941. Sitä ennen kuitenkin laivan kissaa on tervehdittävä.

Winston Churchillin aikana sellaisina toimivat kissat Nelson ja Jock, Margaret Thatcherin pääministerivuosina Wilberforce ja Humprey. Jälkimmäinen jatkoi tointaan Tony Blairin kaudella. Hiirestäjä aiheutti ongelmia, koska Blairin Cherie-vaimo ei pitänyt kissoista.

Nykyinen virallinen hiirestäjä on nimeltään Larry, ja se ollut toimessa vuodesta 2011. Britit tunnetusti arvostavat perinteitä. Siksi kai hiirestäjän kissavirka on yhä olemassa, vaikka hiirijahtien kultakausi on aikaa sitten ohitettu.

Kissojen kultakausi sen sijaan jatkuu. Kissat ovat tilastojen mukaan EU:n suosituimpia lemmikkieläimiä.

Kuuluisuuksissa on aina ollut kissaihmisiä. Kirjailija Ernest Hemingwayllä oli machon maine. Nyrkkeilyä, härkätaistelua, metsästystä, kalastusta. Mitä miehisempää, sen parempaa.

Hemingwaystä ei ensimmäisenä tule mieleen kissojen silittely. Ehkä pitäisi. Hän oli kissojen ympäröimä jo lapsena. Aikuisen kirjailijan kotona kissoja kuljeskeli ympäri taloa. Havannaan muutettuaan Hemingway rakennutti kotiinsa tornin, jonka yksi kerros oli kokonaan kuudenkymmenen kissan hallussa.

Ernest Hemingway eli kissojen ympäröimänä.

Kissa Hemingwayn kotimuseon pihassa Key Westissä Floridassa.

Kirjailijalla oli kerrokseen näköyhteys niin makuu-, kylpy- kuin ruokailuhuoneesta, jotta hän pystyi seuraamaan kissojen touhuja. Ja ikkunat olivat kissoille avoinna tulla asuinhuoneiston puolelle.

Boise-nimistä kissaa Hemingway kutsui Veljeksi. Se kulki kirjailijan mukana kaikkialle. Istui sylissä, kun tämä luki, nukkui yöt vieressä ja jopa söi samaa ruokaa.

Hemingway innostui kissoista niin, että yritti jalostaa uuden kissarodun. Homma kaatui sisäsiittoisuuteen.

Kissojen historiaan Hemingway sai silti nimensä. Erään geenipoikkeaman takia joillekin kissoille kasvaa normaalia enemmän varpaita. Koska kirjailijalla oli useita monivarpaisia kissoja, niitä kutsutaan edelleen yleisesti Hemingwayn kissoiksi.

Kissoja, joilla on normaalia enemmän varpaita sanotaan joskus Hemingwayn kissaksi.

Renessanssiajan filosofi Michel de Montaigne korosti kissojen itsenäisyyttä: ”Jos leikin kissani kanssa, kuka tietää, eikö se pikemminkin leiki minun kanssani.”

Roolien kääntymistä päälaelleen voi pohtia edesmenneen Queen-solisti Freddie Mercuryn ja hänen kissojensa kohdalla.

Ollessaan Queenin kanssa kiertueella Mercury toisinaan soitti Lontoon-kotiinsa ja pyysi saada puhua kissojensa kanssa. Oliko siis ihme, että kissoista rakkain, Delilah piti soivista puhelimista.

Mercury kirjoitti Delilahille nimikkolaulun. Se ilmestyi vuoden 1991 Queen-albumilla Innuendo. Teksti kertoo Mercuryn ja kissan suhteesta. Puhelinkin mainitaan: ”You take over my house and home / You even try to answer my telephone”.

Parhaimmillaan Mercuryn kotona Lontoossa asusti toistakymmentä kissaa. Ainoan sooloalbuminsa, vuonna 1985 ilmestyneen Mr. Bad Guyn Mercury omisti kissoilleen ja ”kaikille kissojen ystäville kautta universumin”.

Kun Mercury sairastui aidsiin, väitetään, että kissat aistivat sairauden ennen isäntäänsä ja viettivät sen tähden aiempaa enemmän aikaa tämän läheisyydessä. Kuolinvuoteen äärellä saivat käydä vain läheiset ystävät – ja kissat.

Queen-solisti Freddie Mercury soitti toisinaan kiertueelta Lontoon-kotiinsa puhuakseen kissojensa kanssa.

Kiinalaisen viisauden mukaan kissan silmistä tietää milloin on keskipäivä. Silloin kissan pupillit ovat pystysuorat viirut. Siitä ne iltaa kohti pyöristyvät ja ovat keskiyöllä pyöreät pallot.

Kenties tästä syystä, jottei liikaa häikäistyisi, tai ehkä todellakin vain isäntänsä parasta ajatellen ja tämän levosta huolehtien, kirjailija Charles Dickensin kissa sammutti iltaisin kynttilän tassullaan. Kun valo sammui, loppui kirjoittaminen.

Charles Dickens kirjoitti usein kissa seuranaan.

Kissoista on moneksi. Cats-musikaalikin sen osoittaa. Se perustuu runoilija T. S. Eliotin kummilapsilleen kirjoittamaan Kissojen kielen kompasanakirjaan.

Maailmanmaineeseen Eliot nousi 1922 runoelmallaan Autio maa, joka vastikään sai uudessa suomennoksessa nimekseen Joutomaa. Sillä Eliot ansaitsi kirjallisten piirien arvostuksen, Cats-musikaalilla tuli kansansuosio, tosin postuumisti.

Runoilija T. S. Elliotin Cats-musikaalista seurasi kansansuosio, tosin postuumisti.

Cats-musikaali on suosittu teattereissa kautta maailman. Kuvassa esitys Meksikossa vuonna 2018.

Kissoihin Eliot ihastui jo lapsena. Myöhemmin hän kiinnitti huomiota niiden luonne-eroihin. Siksi kompasanakirjassa esitellään viisitoista erilaista kissaa.

Omille kissoilleen Eliot antoi erikoisia nimiä kuin luonne-eroja korostaakseen. Oli Wiscus, Pushdragon ja Pettipaws. Samanlaisia piti tietysti antaa kirjan kissoille. Suomentaja Jaakko Yli-Juonikas on pistänyt parastaan niitä kääntäessään: Julle Jantteri, Mukkelismauri, Rimpularonja, Pirskatti.

Cats-musikaalin tunnetuin laulu liittyy glamourkissa Grizabellaan. Laulutekstiä ei ole Eliotin kirjassa. Runo löytyi hänen jäämistöstään ja osoittautui musikaalin tärkeimmäksi palaseksi. Kukapa ei tuntisi Grizabellan esittämää laulua Memory.Lähde: Andreas Schlieper ja Heike Reinecke: Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä. Suomennos Heli Naski. Bazar Kustannus 2020.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?