Merete Mazzarella, Juha Itkonen, Mirva Saukkola ja Philip Teir paljastavat suosikkikirjansa kesään - Viihde - Ilta-Sanomat

Kaipaatko lomalukemista? Menestyskirjailijat paljastavat suosikkikirjansa kesään

Merete Mazzarella, Juha Itkonen, Mirva Saukkola ja Philip Teir paljastivat IS:lle kesäkirjasuosikkinsa.

Julkaistu: 18.7. 19:15

Kirjailijat Merete Mazzarella, Juha Itkonen, Mirva Saukkola ja Philip Teir paljastavat kesälukemiston parhaat timantit.

Kesä, kärpäset ja kirjat! Kesälomalla on aikaa tarttua jännittävään dekkariin, aivot narikkaan heittävään romanttiseen seikkailuun tai siihen paksuun klassikkoon, johon ei työkiireiden keskellä keskittymiskyky riitä.

Mutta mitä lomilla lukevat kirjallisuuden ammattilaiset? Kysyimme neljältä kirjailijalta, mitkä ovat heidän viisi suosikkikirjaansa juuri nyt. Tältä listalta löytyy vinkkejä lomalukemistoksi niin klassikoista kuin ajankohtaisista romaaneista.

Merete Mazzarella, kirjailija, pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita

Leo Tolstoi: Sota ja rauha (1869)

– Tämä on minulle erittäin suuri romaani, ja se kertoo koko sodan ja rauhan todellisuudesta, se on rakkautta ja muita ihmissuhteita. Se on pieniä yksityiskohtia fyysisessä todellisuudessa. Tolstoi voi kuvata jäniksen hyppelyä niin, että sydän nousee kurkkuun. Se on todella upea romaani. Lukeminen vie kauan, mutta kesällä ihmisillä on aikaa.

 Tolstoi voi kuvata jäniksen hyppelyä niin, että sydän nousee kurkkuun.

Ulla-Leena Lundberg: Merenkulkutrilogia

Trilogian kolme osaa ovat Leo (1989), Suureen maailmaan, (1991) ja Mitä sydän halajaa (1995).

– Ahvenanmaalaisen kirjailijan teoksissa on upeaa kieltä ja kerrontaa. Mieheni on lukenut nämä minulle ääneen, ja ne sopivat siihen todella hyvin. Kirjat etenevät historiallisesti purjealusten ajasta suurten laivojen aikaan, mutta ne ovat myös romaaneja siitä, miten ihminen näkee itsensä ja millainen hän on ja suhteesta muihin ihmisiin.

Tua Forsström: Merkintöjä (2018)

– Runot kertovat surusta lapsenlapsesta, joka on kuollut. Se ei kuitenkaan kerro surun yksityisestä tunteesta vaan surusta tunteena. Uskon, että kuka tahansa surua tuntenut voi tunnistaa itsensä Forsströmin runoista.

Mary Shelley: Frankenstein (1818)

– Olen kirjoittanut Mary Shelleyn romaanista itse kirjan, joten hän on ollut minulle pitkään tärkeä. Kirjani Sielun pimeä puoli kertoo Mary Shelleyn elämästä, joka on kiehtonut minua. On aivan mahtavaa, että 18-vuotias tyttö on kirjoittanut niin suuresta asiasta kuin ihmisen unelmasta luoda uusi ihminen. Kirja on erittäin ajankohtainen, koska se perimmiltään käsittelee sitä, miten alun perin hyvä olento voi muuttua pahaksi, jos häntä kohdellaan huonosti.

Alice Munron novellit

– Alice Munrolta voi lukea minkä novellin vaan. Alice Munrolla on oma universuminsa. Hän kirjoittaa aivan tavallisista ihmisistä Kanadan maaseudulla. Novellit ovat siitä erityisiä, että niistä jokainen on kuin pieni romaaninsa, oma pieni maailmansa. Hän kirjoittaa suurella lämmöllä myös ihmisistä, jotka eivät ole kovin sympaattisia. Juuri lämpö ihmisiä kohtaan saa minut rakastamaan häntä. Hän on kirjailija, joka opettaa meidät rakastamaan toisia ihmisiä.

Juha Itkonen, kirjailija

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys (2019)

– Kirja on tosi ilahduttava, humoristinen ja omaperäinen kertomus, ei täysin realistinen vaan sisältää maagisen realismin elementtejä. Nuorehko nainen palaa synnyinseuduilleen Lappiin ja kohtaa siellä menneisyytensä ja erilaisia paikallisia hahmoja. En muista lukeneeni tällaisella otteella kirjoitettua suomalaista kirjaa aikoihin.

Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit (2020)

– Elokuvakirjoittajana tunnetun Vuoksenmaan esikoisromaani sijoittuu 1970-luvun Hämeenlinnaan eli omaan kasvukaupunkiini, mistä syntyi tietty erityisrakkaus kirjan kuvaamaan maisemaan. Mutta ilman sitäkin kirja on tosi hyvä, pienimuotoinen, keskitetty perhedraama, jossa on sekä huumoria että syvempiä tunteita kuten Vuoksenmaan elokuvissakin.

 Viime vuoden Pulitzer-palkittu ja nyt käännetty teos on ajankohtainen tässä Black Lives -kesässä.

Colson Whitehead: Nickelin pojat (2019)

– Viime vuoden Pulitzer-palkittu ja nyt käännetty teos on ajankohtainen tässä Black Lives Matter -kesässä. Se on kertomus floridalaisesta koulukodista 1960-luvun lopussa ja erityisesti parin mustan pojan kohtelusta siellä. Sanoisin, että sujuvalukuinen, vetävä ja varsin pysäyttävä.

Piia Leino: Yliaika (2020)

– Kiinnostava ajatusleikki sijoittuu vuoden 2052 Suomeen, jossa on tehty ratkaisu, että kansalaisoikeudet on rajattu 75 ikävuoteen, eli sitä vanhemmat ovat lainsuojattomia ja heidän toivotaan lopettavan elämänsä siinä vaiheessa. Ajatusleikin kautta syntyy dystopia, joka herättää ajattelemaan elämän ja kuoleman kysymyksiä, ihmisarvoa ja ikääntymistä.

Virginia Woolfin päiväkirjat

– Virginia Woolfin päiväkirjoja on suomennettu viisi, ja olen lueskellut niitä aina silloin tällöin, en niinkään yhdeltä istumalta. On tosi kiehtovaa lukea kirjailijan päiväkirjaa melkein sadan vuoden takaa: on yksityistä elämää, pieniä kohtaamisia ja maailmanhistoriaa siellä taustalla, sillä eletään maailmansotien välistä aikaa, ja myös eksistentiaalisia kysymyksiä. Tämä sopii kirjallisuuden tosiharrastajalle ehkä paremmin kuin aloittelijalle.

Mirva Saukkola, kirjailija ja Antiikki ja design -lehden päätoimittaja

Marie-Helene Baylac: Agatha Christien arvoituksellinen elämä (2020)

– Hirvittävän mukaansatempaavasti kirjoitettu teos, ja ymmärrän sen perusteella hyvin, minkä takia Agatha Christien oma mielikuvitus oli niin valloittava ja hän sai aikaan niin huikean tuotannon. Se kiinnostaa tietysti dekkarikirjailijana. Hän eli hyvin kansainvälistä elämää ja matkusteli paljon, minkä näkee hänen tuotannossaan.

Leena Ahtola-Moorhouse: Fabergé ja minä: Ulla Tillander-Godenhielmin elämä (2020)

– Kirja kiehtoi minua valtavasti, koska Leena Ahtola-Moorhause on kirjoittanut sen valloittavasti ja koska siinä on paljon Fabergéhen ja Tillanderin sukuun liittyvää tietoa. Se on kiehtova hyppäys korujen maailmaan, josta olen luennoinutkin ja lukenut paljon. Omassa uudessa dekkarissani ollaan vanhojen Fabergé-korujen jäljillä, joten tämä on aivan lemppariaiheeni.

Grace Coddington: Grace, elämäni muodin maailmassa (2013)

– Kiehtova kertomus nuoresta naisesta, joka lähtee brittiläisestä maalaiskylästä ja päätyy Yhdysvaltain Voguen sykkeeseen. Grace Coddington on todella taitava muotieditoriaalien toteuttajana, niissä visuaalisuus on viety lähelle taidetta. Olen aina ihaillut myös hänen tyyliään. Esimerkiksi Pariisin muotiviikoilla näytöskatsomoista tunnistaa aina Grace Coddingtonin vahvan punaisen tukan yleisön joukosta. Hän on muodin maailmassa mutta teeskentelemätön, aito ja taiteesta inspiroituva. Kirja on hyvin kaunis, ja siinä on hänen omia piirroksiaan.

Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (2013)

– Kirjassa käydään Tove Janssonin elämää läpi, eikä hän jää vain Muumien luojaksi vaan siinä kerrotaan paljon hänen elämästään kuvataiteilijana. Janssonin maailma on kiehtonut minua lapsesta asti. Totta kai Muumit, mutta myös Kesäkirja ja hänen tekemänsä hienot seinämaalaukset, joita voi ihailla HAMin museossa.

Sujata Massey: Satapurin jalokivi (2020)

– Tykkään Sujata Masseyn tavasta kirjoittaa naisdekkaristina. Itsekin kirjoitan naisena ja tekstistäni saavat näkyä naisen maailma ja elämänpiiri. Useinhan naisten tekemät kirjat niputetaan viihteellisimmiksi kuin miesten jostain kummallisesta syystä. Masseyn maailma on myönteisellä tavalla viihteellinen ja feminiininen, ja juoni on vauhdikas ja yllätyksellinen. Pidän hänen koko tuotannostaan, ja tulen aina ahmaisseeksi uuden kirjan, kun se ilmestyy.

 Masseyn maailma on myönteisellä tavalla viihteellinen ja feminiininen, ja juoni on vauhdikas ja yllätyksellinen.

Philip Teir, kirjailija, toimittaja

Rachel Cusk: Ääriviivat

– Kirja kertoo naisesta, joka matkustaa Ateenaan ja tapaa siellä eri ihmisiä, joiden elämäntarinoihin lukija pääsee tutustumaan. Kirjassa on ihanasti Kreikka-fiilistä, ja se auttaa matkahuumaan nyt, kun kesällä ei pääse ulkomaille. Ääriviivat on trilogian avausosa. Muita osia ei ole vielä suomennettu.

Evelyn Waugh: Mennyt maailma

– Palaan tähän usein ja ajattelen tätä, kun kuuntelen J. Karjalaisen Mennyttä miestä ja sen sanoja. Kirja on loistava lukuromaani ihmisen kokonaisesta elämästä nuoruudesta keski-ikään.

Tua Forsström: Jag studerade en gång vid en underbar fakultet

– Kirja sopii loistavasti heille, jotka haluavat kesällä opiskella hieman ruotsia. Tua Forsström kirjoittaa upeaa ruotsia, ja on helposti lähestyttävä runoilija. Kirjan voi hyvin lukea, vaikka ruotsi ei olisi kovin vahva kieli.

Richard Yates: Revolutionary Road

– Richard Yatesin tuotanto on ollut erittäin tärkeää itselleni kirjailijana. Pidän hänen tyylistään ja tavasta kirjoittaa ihmiskohtaloista. Tarinat ovat usein traagisia, kuten Revolutionary Roadkin, joka taitaa teoksista olla ainoana suomennettu.

Aase Berg: Akka

– Akka on toisen naisen kostokirja, erittäin julma rakastajattaren näkökulmasta kirjoitettu kirja. Kirjassa analysoidaan parisuhteita katkeranhauskasti. Lukijana kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta Bergin nokkelaa tekstiä on jo itsessään nautittavaa lukea.

 Lukijana kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta Bergin nokkelaa tekstiä on jo itsessään nautittavaa lukea.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?