Päivi Storgård kertoo Ylellä, miten hän päätyi suljetulle osastolle – kummallinen käytös paljasti jonkin olevan pielessä - Viihde - Ilta-Sanomat

Päivi Storgård kertoo Ylellä, miten hän päätyi suljetulle osastolle – kummallinen käytös paljasti jonkin olevan pielessä

Päivi Storgård nauttii siitä, että hänen sairautensa on nykyään tasapainossa ja hän voi elää tavallista elämää. Aina niin ei ole ollut.

Julkaistu: 16.7. 6:15

Toimittaja Päivi Storgård kertoo Ylen Kutsuvieras-ohjelmassa, millaista on elää kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Välillä hän on hoitanut puutarhaa yötä päivää ja välillä maannut lamaantuneena lattialla.

Reilut 13 vuotta sitten toimittaja ja kirjailija Päivi Storgård, 54, sai pitkän oireilun päätteeksi diagnoosin: hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Sairaus oireilee masennusjaksoina, joiden aikana ihminen ei välttämättä kykene edes käymään suihkussa sekä maniana tai hypomaniana, jolloin käytös voi olla hyvin impulsiivista.

Storgård on puhunut sairaudestaan avoimesti julkisuudessa ja käsitellyt sitä Keinulaudalla-kirjassaan. Hän on halunnut poistaa mielenterveysongelmien ympärillä vallitsevaa häpeää ja tietämättömyyttä.

Nyt Stårgord kertoo Yle Radio Suomen Kutsuvieras-ohjelmassa, millaista kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa eläminen voi olla. Hän kuvaa ohjelmassa ensimmäistä hetkeä, jolloin tajusi, että jokin hänessä oli pielessä. Hän oli ajanut tuolloin kilometritolkulla vuokra-autolla Tanskassa.

– En ole pystynyt pysähtymään kertaakaan. Minulla ei ole mitään suunnitelmaa. Nyt on jo yö ja minua pelottaa. Ripustan pyyhkeitä auton ikkunoihin näkösuojaksi ja käperryn takapenkille vanhan sotilashuovan alle. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun löysin itseni kulkemasta pitkin poikin Pohjolaa kykenemättä pysähtymään. Siinä vaiheessa, 13 vuotta sitten, tiesin, että jotain oli pahasti vialla. En vain tiennyt, mitä, Storgård kertoo ohjelmassa.

Kotiin päästyään Storgård löysi itsensä psykiatrisen sairaalan suljetulta osastolta.

Päivi Storgård tunnetaan Aamu-tv:n entisenä juontajana, Nelosen uutisankkurina ja kirjailijana.

Storgård kertoi IS:lle vuonna 2013, että ensimmäiset merkit sairaudesta ilmenivät jo parikymppisenä, mutta hän ei osannut silloin kiinnittää niihin huomiota.

Ylellä Storgård kertoo, että oireilu alkoi kunnolla, kun hän työskenteli Aamu-tv:ssä ja aloitti työt puoli neljältä aamulla. Hän ei saanut nukuttua ja tunsi kävelevänsä sumussa. Vapaa-ajallaan hän kuskasi peräkärryllä kotiinsa puutarhakaupoista järjettömiä määriä taimia ja työkaluja.

– Istutin vapaapäivinä kasveja tuntitolkulla syömättä ja juomatta. Siivosin niin, että ovenpielistä irtosi suuria puutikkuja vetäessäni imuria riuskoin ottein monta kertaa päivässä. Sydämessä tuntui ylimääräisiä lyöntejä. Jotenkin tiesin, että tämä ei pääty hyvin, mutta en pystynyt lopettamaan.

Pian myös Storgårdin puoliso ymmärsi, ettei kaikki ollut kunnossa. Storgård muistaa, miten hän raatoi otsalampun valossa kotinsa pihamaalla puhdistamassa kalliota koko yön. Hän repi juuria ja varpuja niin, että hänen sormensa vuosivat verta.

– Silloin mieheni huomasi, että jotain on todella pahasti vialla. Se kävi ilmi myös töissä. En pystynyt puhumaan normaalilla puherytmillä. Olin pikakelauksella, Storgård kertoo Ylellä.

Hypomaniassa Storgård on ylivilkas ja kokee kykenevänsä mihin vain. Masennuskausina hän ei pysty edes arkisiin askareisiin.

– Lamaannun täysin. En kykene tekemään mitään. Mitään sellaista, jota normaalit ihmiset tekevät ajattelematta, kuten käymään suihkussa, pesemään hiukset, vaihtamaan puhtaat vaatteet, syömään aamupalaa. Hiukset liimaantuvat rasvaisina otsalle ja alkavat vähitellen haista.

Storgård sai lopulta apua työterveyslääkäriltä, joka lähetti hänet taksilla hoitoon psykiatriseen sairaalaan.

Julkisessa ammatissa ollut Stårgord oli aluksi kauhuissaan siitä, että ihmiset saisivat tietää hänen olevan psykiatrisessa hoidossa. Sairaalan aulassa häntä vastaan tuli Aira Samulin, jolta hän yritti häpeissään piilotella potilaiden käyttämiä kenkiään.

– Myös puolisoni häpesi minua. Hän otti matkapuhelimeni, jotta en olisi turhaan yhteydessä ulkomaailmaan. Ei ihmisten tarvitse tietää, että olet täällä, hän sanoi.

Sairaus vaikutti Storgårdin elämään kokonaisvaltaisesti. Hänen avioliittonsa päättyi ja hän jäi työttömäksi. Yhtäkkiä hänellä ei ollut rahaa asuntonsa vuokraan ja hän ajautui velkakierteeseen.

– Muistan, kun seisoin kadulla kaksi euroa kädessäni ja mietin, mihin ruokaan ne riittäisivät. Paahtaisin perunalohkoja uunissa. Otin pikavipin, jotta saisin maksettua vuokrani. Raha kilahti pian tililleni. Olin sekä helpottunut että kauhuissani. Maksoin vuokran ja tililleni jäi sen jälkeen 50 senttiä.

Storgård syksyllä 2002.

Ensimmäisestä pikavipistä alkoi velkakierre, josta Storgård selvisi sosiaalityöntekijän avulla. Hän haki apua, kun ei uskaltanut enää avata postissa saapuvia kirjekuoria.

Storgård korostaakin Kutsuvieras-ohjelmassa, miten tärkeää avun hakeminen ja saaminen on mielenterveyspotilaalle.

Terapia on ollut Storgårdille tärkeä apu sairauden kanssa selviytymiseen. Terapeuttinsa avulla hän on oppinut pyytämään apua ennen kuin tilanne menee liian pahaksi. Aluksi tilannetta selvitettiin päivä kerrallaan, pienin askelin.

– Ensimmäisen osastohoidon jälkeen teimme yksinkertaisen päiväohjelman, että saisin arjesta kiinni. Mitä teen kello 12 päivällä? Menen uimahalliin. Kolmelta käyn kaupassa, neljältä haen nuorimmaisen päiväkodista. Sitten laitetaan ruokaa. Puoli kuuden maissa syödään ja niin edelleen.

Viimeiset kuusi vuotta Storgårdin sairaus on ollut tasapainossa. Hän on kiitollinen, että voi elää tavallista elämää ilman pelkoa mielialan vaihteluista.

– Elän ihan tavallista arkea. Se tuntuu ihanalta, hän sanoo Ylellä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?