Marjatta Leppäsen Jaakko-puoliso menehtyi täysin yllättäen teatterilavalla – valtavan shokin jälkeen Leppänen ei saanut kuukausiin otetta arjestaan - Viihde - Ilta-Sanomat

Marjatta Leppäsen Jaakko-puoliso menehtyi täysin yllättäen teatterilavalla – valtavan shokin jälkeen Leppänen ei saanut kuukausiin otetta arjestaan

Leppänen muistaa, ettei hän pystynyt leskeksi jäätyään keskittymään aluksi mihinkään.

Julkaistu: 12.7. 17:34

Marjatta Leppäsen puolison menehtyminen oli valtava shokki, jota seurasi sankka sumu. Hiljalleen elämä kuitenkin jatkui ja suru muutti muotoaan.

Puolison kuolema pysäyttää maailman. Siitä voi kuitenkin selvitä ja elämä voi jatkua. Tunnetut suomalaiset kertovat nyt IS:lle, miten he selvisivät rakkaansa kuolemasta.

Laulaja-näyttelijä Marjatta Leppäsen, 82, elämä pysähtyi reilut 18 vuotta sitten. Oli kesäkuinen päivä ja meneillään oli Uuden Iloisen Teatterin Magiaa mahantäydeltä -revyyn harjoitukset. Kesken harjoitusten esityksen kapellimestarina toiminut säveltäjä Jaakko Salo sai sairaskohtauksen ja menehtyi.

Leppänen ja Salo olivat tunteneet vuosikausia ja menneet naimisiin edellisenä syksynä. Heidän ystävyytensä oli syventynyt rakkaudeksi hieman aiemmin ja meneillään oli avioliiton ihana alku. Yhdessäolo oli tuntunut mukavalta ja turvalliselta.

Salon kuolema tuli Leppäselle täytenä yllätyksenä. Hän kertoo, ettei merkkejä sairaudesta ollut ja että äkillinen kuolema oli siksi valtava shokki.

– Se oli todella epätodellinen ja käsittämätön asia, koska se oli niin odottamatonta. Jos Jaakko olisi edes yhden ainoan kerran sanonut edellisenä talvena lumia luodessaan, että nyt otti sydämestä, olisin sanonut saman tien, että nyt mennään kyllä tutkimuksiin. Silloin olisi saattanut ilmetä tämä vika sydämessä, joka ei ollut mitenkään oirehtinut aikaisemmin, Leppänen kertoo IS:lle.

– Koska se tapahtui niin yllättäen ja hirvittävän äkkiä, oli shokki moninkertainen. Emme ehtineet Jaakon kanssa olemaan yhdessä kovin kauaa ja se onni, riemu ja tasapaino oli todella lyhytaikaista.

Puolisonsa kuoleman jälkeisistä päivistä Leppänen ei muista mitään. Hän kuvailee olotilaa sankaksi sumuksi, joka peitti alleen kaiken.

– En mennyt loppuviikkona enää teatteriin ja päivät menivät aivan pimennossa. Muistan ainoastaan sen valtavan kukkamäärän ja adressit, jotka tulivat. Tutustuin niihin tosin vasta myöhemmin, kun pystyin ajattelemaan edes vähän.

Leppänen muistaa, ettei hän pystynyt leskeksi jäätyään keskittymään aluksi mihinkään. Hän nautti aiemmin lukemisesta ja yritti tarttua kirjoihin pian Salon kuoleman jälkeen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään.

– Oli mielestäni hyvin kummallista, etten pystynyt ollenkaan lukemaan. Jos luin sivun tai kaksi, unohdin heti kaiken. Kaikki vain katosi päästäni.

Töitä Leppänen kuitenkin jatkoi. Hän palasi teatterilavalle jo Salon kuoleman jälkeisellä viikolla ja hoiti UIT:n revyyn loppuun, sillä esitys taltioitiin televisioon. Sen jälkeen hän vähensi hieman työtahtia.

– Oli tosi hyvä, että palasin töihin. Se auttoi. Revyy oli esitetty jo niin moneen kertaan, ettei minun tarvinnut muistella, mitä teen ja miten. Kaikki tuli vain rutiinilla jostain selkäytimestä, Leppänen muistelee.

Marjatta Leppäsen mukaan puolison kuolemasta voi selviytyä, kunhan osaa surra.

Puolison menettäminen on Leppäsen mukaan valtava shokki, joka laittaa koko elämän uusiksi. Hän itse eli kuukausia usvassa ennen kuin pystyi hiljalleen tarttumaan kiinni arkisiin asioihin.

– Koko ensimmäinen kesä, kesäkuun 13. päivästä loppuvuoteen asti on edelleen yhtä ajatusten kaaosta. Käyttäydyin silloin ulkopuolisten silmin ihan normaalisti, mutta sisälläni oli suunnaton tyhjyys.

– Sitten jossakin vaiheessa, ihan pikkuhiljaa, aloin tarttua kirjaan, lukea ja takertua uudelleen kiinni elämän reunaan.

Suurena apuna olivat Leppäsen läheiset ystävät, joille hän pystyi kertomaan tuntemuksistaan ja muistoistaan, ja jotka kuuntelivat kärsivällisesti ja olivat tukena.

– Ystävät eivät yrittäneet tehdä mitään ihmettä, vaan kuuntelivat vain. Samat ystävät myös veivät elokuviin, olivat hankkineet teatterilippuja ja ottivat mukaan konsertteihin. Ne olivat asioita, joista pidin, ja jotka auttoivat takaisin elämän pariin.

Leppäsen mukaan kliseinen ”aika parantaa haavat” -sanonta pitää paikkansa, sillä hänellä suruun auttoi lopulta juuri aika. Suru ei väistynyt, mutta se muuttui kaipaukseksi, ja hiljalleen mieleen mahtui muutakin. Myös mielekkäät työprojektit auttoivat eteenpäin.

– Aika on ihmeellinen apu. Hiljalleen elämä meni omiin entisiin uomiinsa. Asiaa ei unohtanut, mutta sen kanssa alkoi elää.

Nykyään Leppänen viettää mukavaa ja rauhallista arkea Helsingin keskustan tuntumassa. Hän on luopunut kesäpaikastaan, joten myös kesät sujuvat kaupungin vilskeessä. Päivät täyttyvät tutuista rutiineista, ystävien tapaamisesta ja rauhallisesta elämästä, ja teatterit alkavat myös pikkuhiljaa avata oviaan.

– Kävelen usein Töölön torille ja tapaan siellä tuttuja ihmisiä. Istumme alas, juomme kahvit ja ihmettelemme maailman menoa. Luen paljon kirjoja ja lehtiä ja elän tällaista leppoisaa ja äärimmäisen tavallista elämää, hän sanoo nauraen.

Televisiokuuluttaja Arja Tuomarilan kuolema kosketti suomalaisia syvästi aiemmin tällä viikolla. Tuomarilan leski, laulaja Kai Lind kertoi IS:lle, että rakkaan puolison kuolema oli äärimmäisen kova isku.

– On outoa tulla tyhjään kotiin. Kun lähden ja tulen kotiin, sanon edelleen Arjalle hei. Kaipuu on kova, Lind sanoi.

Arja Tuomarila vuonna 2010.

Pari ehti olla naimissa yli viisi vuosikymmentä ja Lind uskoikin, että he olisivat yhdessä ikuisesti.

– Kun ambulanssi sitten tuli hänet hakemaan, tajusin etten näe Arjaa enää ikinä. Silloin ymmärsin, että se oli peruuttamatonta, Lind sanoi IS:lle.

Lue lisää leskien tarinoita viikonlopun Ilta-Sanomista.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?