Kommentti: Ennio Morriconen äkillinen kuolema yllätti – tällainen oli ärhäkkä säveltäjälegenda: esitti toimittajille tiukan toiveen Suomen-vierailullaan - Viihde - Ilta-Sanomat

Kommentti: Ennio Morriconen äkillinen kuolema yllätti – tällainen oli ärhäkkä säveltäjälegenda: esitti toimittajille tiukan toiveen Suomen-vierailullaan

Julkaistu: 6.7. 13:03

Elokuvahistorian tunnetuin säveltäjä Ennio Morricone eli 91-vuotiaaksi – ja säilytti ärhäkkään omanarvontuntonsa loppuun saakka, kirjoittaa musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.

Vaikka Ennio Morricone oli 91-vuotias, suruviesti yllätti. Säveltäjä Morricone kuoli tapaturman seurauksena sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Hän oli kaatunut muutamaa päivää aikaisemmin kotikaupungissaan Roomassa – ja murtanut reisiluunsa.

Mutta sitä ennen säveltäjä oli ollut ikäisekseen voimissaan. Hän lopetti esiintymiset, kiertämisen kapellimestarina vasta runsas vuosi sitten.

Eläkkeelle jääminen 90-vuotiaana ei merkinnyt kulmien hioutumista. Morricone pysyi ärhäkkäänä. Vielä viime vuonna julkaistussa elämäkerrassaan In His Own Words hän moitti elokuvaohjaajien ”yksisilmäistä” musiikkikäsitystä.

Hän luetteli ohjaajien eri tapoja väheksyä säveltäjää: toiset eivät antaneet ohjeita lainkaan, joku kontrolloi liikaa, yksi pyysi yhtä ja tätä saatuaan halusikin toista.

***

Morriconella riitti kokemusta kommentoida maailman arvostetuimpia elokuvaohjaajia. Hän ehti säveltää heidän teoksiinsa niin määrää kuin laatuakin: Morriconen musiikkia on käytetty yli 500 elokuvassa, joista musiikistaan tunnettuja ovat muun muassa Morriconen ikä- ja koulukaverin Sergio Leonen ohjaamat Hyvät, pahat ja rumat (1966), Vain muutaman dollarin tähden (1965) ja Huuliharppukostaja (1968).

Quentin Tarantinon The Hateful Eight (2015) toi Morriconelle ensimmäisen Oscar-palkinnon viiden ehdokkuuden jälkeen – vasta 88-vuotiaana, tuolloin historian vanhimpana Oscar-voittajana.

Morricone kuitenkin sai arvostusta ja huomiota Oscaria odotellessaankin. 1990-luvun puolivälissä, eläkeikäisenä Morricone taipui pyyntöihin ja alkoi kiertää kapellimestarina sinfoniaorkesterin kanssa.

Alkoi uusi ura esiintyjänä. Sekin ehti kestää noin neljännesvuosisadan.

– On hyvin palkitsevaa nähdä ja kokea, että musiikkini koskettaa niin monia ihmisiä, hän sanoi IS:n haastattelussa ennen Suomen-vierailuaan.

Helsingin Hartwall-areenassa leffasävelet kaikuivat marraskuussa 2016.

***

Haastattelu Morriconen kanssa sujui tulkin välityksellä, en puhu italiaa. Taiteilijan omanarvontuntoa kuvasi ennakko-ohje: Morriconea piti puhutella maestroksi.

Eikä hän kuulemma pitänyt kysymyksestä, onko hänen olohuoneessaan flyygeli. Kerrottiin kysymättä, että on.

Ja vaikka maestro elämäkerrassaan kritisoi elokuvaohjaajia, IS:n haastattelussa hän kertoi mukautuvansa jokaisen työn kohdalla eri ohjaajien erilaisiin vaatimuksiin.

– Vaikka olen uskollinen omalle tyylilleni, olen yrittänyt ottaa huomioon heidän tyylinsä ja persoonallisuutensa.

Hyvä, paha, ammattimies.

Asemastaan tietoinen, mutta myös diplomaattinen. Ainakin haastattelussa.

***

Morriconen omien sinfoniakonserttien lisäksi monet bändit, muun muassa Motörhead ja Metallica ovat käyttäneet Hyvät, pahat ja rumat -teemaa konserttiensa sisääntulokappaleena, Muse puolestaan on soittanut keikoillaan katkelmia Huuliharppukostajasta.

Kunnianosoituksia nekin – ja populaarikulttuurin tapa kierrättää merkkiteoksia yhä uusille yleisöille.

On makuasia, nostaako elokuvahistorian merkittävimmäksi säveltäjäksi Hitchcockin luottomiehen Bernard Hermannin, Kummisetä -säveltäjä Nino Rotan, Tähtien sota -maalailija John Williamsin tai vaikkapa viime vuosikymmenten leffahittisäveltäjän Hans Zimmerin.

Morriconen elämäntyö kestää vertailun heidän ja kaikkien muiden elokuvasäveltäjien kanssa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?