Legendaarisessa Stonessa bassoa soittaneesta Hermanni Seppälästä tuli melkein rocktähti – sitten radio vei mennessään ja musiikki sai jäädä - Viihde - Ilta-Sanomat

Legendaarisessa Stonessa bassoa soittaneesta Hermanni Seppälästä tuli melkein rocktähti – sitten radio vei mennessään ja musiikki sai jäädä

Hermanni Seppälästä tuli melkein rocktähti legendaarisen Stonesin basistina.

Julkaistu: 5.7. 15:47

Nykyisin radiopomona työskentelevä Hermanni Seppälä soitti alkuaikojen Stonessa.

Hermanni Seppälä soitti bassoa legendaarisessa Stonessa – ennen kuin bändistä tuli se Stone, suomalaisen thrash metalin uranuurtaja. Nyt mies on Bauer Median sisältöjohtaja.

– Mä taisin soittaa siinä porukassa 1984. Meillä oli useita Stonea ennakoivia orkestereja. Samalla porukalla, mutta eri miehityksillä vedettiin kaksi tai kolme vuotta yhdessä, Seppälä historioi.

– Siinä oli Latvalan Roopea (Stone, Children of Bodom) ja Joutsenniemen Jannea (Stone, Suburban Tribe). Rummuissa oli Pete Niemi ja kitarassa Löfmanin Olli.

Pojat aloittivat soittohommat Janne Joutsenniemen huoneessa.

– Isäparka. Hänellä oli kuitenkin tehdastila, missä päästiin myös treenaamaan. Roope asui vielä Espoossa ja kulki sieltä treeneihin.

Suomalaisen thrash metal -musiikin lippulaivaksi kohonnut Stone pääsi 1980-lopulla kokeilemaan siipiään Amerikkaan asti. Iso läpimurto jäi saavuttamatta, mutta maine tyylilajinsa uranuurtajana on pysyvää.

Nuoret pyörivät Keravalla. Täysiverisessä rocka­billykaupugissa, josta ponnisti muun muassa Aikka Hakalan luotsaama Teddy & The Tigers.

– Kerava City se meille oli. Oli Teddy and the Tigers. Ne keksi kutsua Keravaa Sherwoodiksi. Julkaisivat jopa Sherwoodin Sanomia. Se oli sitä Robin Hood -romantiikkaa. Sitä kautta nimitys on käsittääkseni jäänyt pysyväksi, Seppälä nauraa muistolle.

1980-luvun puolivälissä Keravalla kaikki nuorisokulttuurin alalajit mahtuivat jo pikkuhiljaa samoille kaduille.

Punkkareiden ja rocka­billyväen väliset skismat olivat rauhoittuneet ja Suave-hiusrasva ei tuoksunut enää väkivallalle.

– Sulassa sovussa oltiin kaikkien kanssa. 1980-luvun puolivälissä ei enää ollut diinareita, eikä oikein punkkareitakaan. Hevimusa oli oma juttunsa. Mutta me ei haluttu rakentaa vastakkainasettelua.

 

Hevidiggarit olivat jo kuulleet kaikuja Yhdysvalloista. Metallica, Megadeth, Slayer ja Anthrax olivat alkaneet takoa uudenlaista musiikkia, jota kutsuttiin thrash metaliksi.

– Se oli uutta. Stonekin ”thrashiytyi” vasta myöhemmässä vaiheessa. Silloin kun mä soitin siinä, me haettiin vaikutteita kaikista heviorkestereista. Soittolistalla oli musaa laajalla skaalalla.

Hermanni Seppälä

Seppälä diggaili Mötley Crüeta ja Kissiä, Janne ja Roope kallistuivat Metallicaan.

– Meidän biisilista oli kokonaan omaa musaa. Janne ja Roope lähti alusta asti siitä ajatuksesta, että he tekevät musan. Minä en ollut mukana siinä touhussa.

– Herrojen lahjakkuus näkyi jo silloin. En muista, että olisi soitettu yhtään lainakappaletta.

Roope Latvalan näppäryys kuusikielisen varressa näkyi jo nuorena miehenä.

– Hän suhtautui musiikin tekemiseen isolla intohimolla ja se treenaamisen määrä oli ihan uskomaton. Jannekin soitti vaikka mitä, rumpuja, kitaraa ja lopulta bassoa.

 

Miksi Seppälä lähti bändistä? Tarina on monelle Stonen fanille tuttu, mutta annetaan miehen itsensä kertoa.

– Janne sen taitaa kertoa Stonesta tehdyssä kirjassa. Mä olin vähiten hyvä soittaja. Intohimo ei ollut samalla tasolla.

– Soitin myös paljon klasaria. Se kiinnosti tosi paljon. Sitten tuli uusi rakkaus, kun pääsin tekemään töitä radiossa. 1985 oli ensimmäinen kesä, jonka vietin Radio Ettanissa. Se vei mukanaan. Mielenkiinnon tasoja oli niin monia. Ja musa mitä soitettiin, oli kääntynyt aika haastavaksi.

Näyttelijä Sanna Saarijärven aviomies, radiojohtaja Hermanni Seppälä oli mukana Stone-hevibändissä läpimurron kynnykselle asti. –Mä olin vähiten hyvä soittaja. Intohimo ei ollut samalla tasolla, hän perustelee yli 30 vuoden takaista lähtöään bändistä.

Seppälä ehti kuitenkin keikkailla Stonen alkukokoonpanon kanssa.

– Niitä keikkoja oli paljonkin. Monenlaisia. Soitettiin koulun bileissä ja nuorisotaloilla. Kyllä ne bändihommat hetken vielä jatkuivat. Olin Stonen esiasteen jälkeen parissakin eri orkassa. Soitettiin Jalkasten kotona. Siis Kari Tapion kotona. Jotain pienimuotoista se oli, mutta Kari ei ollut himassa.

Oliko Seppälällä rokkiunelmia?

– Kyllähän se maailma innosti. Senkin jälkeen olen yrittänyt. Se tuntui tärkeältä. Soitin kontrabassoa ja toivoin menestyväni sen kanssa, mutta ei se riittänyt.

Lopulta radio vei yhä enemmän nuoren muusikon aikaa.

– Siellä kesäradiossa oli Markku Veijalainen johtajana. Hän palkkasi mut töihin. Ekana kesänä tein nuortenradiota Veijalaisen tyttären kanssa.

Aivan vielä Seppälä ei ollut valmis radiotähdeksi.

– Käväisin ravintoloitsijana. Hommasin Keravalta rokkikapakan. Paikka oli myös elokuvateatteri. Se oli ensimmäinen laatuaan, jossa tarjoiltiin alkoholia ja ruokaa leffojen katselijoille.

Hermanni Seppälä

Hermanni Seppälä on tehnyt pitkän uran radiossa. Nyt hän johtaa Bauer Median kanavia.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?